Entr'acte

Yhdysvaltalainen, nykyisin New Yorkissa asuva Caroline Shaw murtautui musiikkimaailman tietoisuuteen 2013 voittamalla kaikkien aikojen nuorimpana, vain 30-vuotiaana, arvostetun Pulitzer-palkinnon teoksellaan Partita for 8 Voices. Tuolloin hän ei vielä pitänyt itseään niinkään säveltäjänä kuin omien sanojensa mukaan vain "muusikkona, joka myös kirjoittaa musiikkia", mutta hän on palkinnon jälkeen kirjoittanut jo alun toista sataa teosta. Hän on tullut esiin myös viulistina ja laulajana ja tehnyt yhteistyötä myös taidemusiikin ulkopuolella mm. toimimalla tuottajana rap-artisti Kanye Westin levyllä.

Shaw liikkuu säveltäjänä tyylillisesti laajalla alalla. Pulitzer-palkitussa vokaaliteoksessa hän ammensi innoitusta vanhasta musiikista, ja samantapainen katseen kääntäminen menneisyyteen värittää myös hänen esitetyimpiin teoksiinsa kuuluvaa Entr'actea (Välisoitto). Se valmistui alun perin jousikvartetille 2011, mutta vuonna 2014 Shaw teki siitä vaihtoehtoisen version jousiorkesterille.

Entr'acten innoittajana on ollut amerikkalaisen Brentano-kvartetin esitys Haydnin jousikvartetosta op. 77 nro 2 F-duuri. Erityisesti häntä kiinnosti Haydnin teoksessa toisena oleva menuetti, jossa äärijakson F-duuri vaihtuu keskijakson trio-taitteessa Shaw'n sanoin "säästeliäästi ja sielukkaasti Des-duuriin". Shaw on teokseen viitaten todennut pitävänsä musiikista, joka vie kuulijan äkillisesti "toiselle puolelle Ihmemaan Liisan peiliä eräänlaisessa absurdissa, hienovaraisessa ja technicolorin tapaisessa siirtymässä".

Teosesittely: Kimmo Korhonen

I Allegro
II Andante, quasi resitativo – Andante con moto – Allegro giocoso

Zoltán Kodály kiinnostui unkarilaisesta kansanmusiikista vuoden 1905 tienoilla ja löysi sen tutkimisesta keskeisen elämäntehtävän säveltämisen ja opetustyön rinnalle. Kansanmusiikki vaikutti ratkaisevalla tavalla hänen sävellystyöhönsä, sillä vaikka hänen ensimmäiset säilyneet teoksensa ovat aivan 1800-luvun loppuvuosilta, hän löysi oman ilmaisunsa vasta tutustuttuaan kansanmusiikkiin. Muina elementteinä hänen musiikissaan ovat mm. Debussyltä sekä vanhasta musiikista kuten gregoriaanisesta laulusta, Palestrinalta ja Bachilta saadut virikkeet. Suuriman teosryhmän Kodályn tuotannossa muodostaa kuoromusiikki, mutta hän sävelsi myös useita hienoja soitinmusiikkiteoksia.

Jälkimmäinen Kodályn kahdesta jousikvartetosta on vuosilta 1916-18. Kun esikoiskvartetossa (1909) muoto seuraa vielä perinteistä neliosaista muotokaavaa, rakentuu toinen kvartetto omaperäiseksi ja tiiviiksi kaksiosaiseksi kokonaisuudeksi. Lyhyempi avausosa alkaa rauhallisen mietiskelevissä tunnelmissa mutta kasvaa pakottoman luontevasti huipentaviin ja tasaantuviin kaarroksiin ja palaa lopussa alun tunnelmiin. Laajempi toinen osa on monipolvinen kokonaisuus, jonka avaa viulun ja sellon resitatiivien hallitsema alkujakso ja sitä seuraava hidas johdantomaisesti haeskeleva taite. Lyhyt kansantanssimainen käänne ennakoi osan loppupuolen rytmisesti eloisasti sykkivää ja kansanmusiikin värittämää Allegro giocoso –pääjaksoa, jota rikastavat hetkittäiset arkaaiset tunnelmat ja kerran myös päällekkäisten melodioiden kaunis polyfonia.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Allegro brillante
In modo d'una marcia. Un poco largamente
Scherzo: Molto vivace
Allegro ma non troppo

Schumannilla oli uransa alkupuolella erikoinen taipumus keskittyä vuorollaan aina yhteen musiikinlajiin. Varhaista tuotantoa vuoteen 1839 saakka hallitsi täysin pianomusiikki, vuodesta 1840 tuli kuuluisa "laulujen vuosi", 1841 hän paneutui orkesterimusiikkiin ja 1842 oli vihdoin kamarimusiikin vuoro. Silloin valmistuivat mm. hänen kolme jousikvartettoaan, pianokvintetto ja pianokvartetto.

Pianokvintetto on Schumannin soitetuin kamarimusiikkiteos ja yksi hänen rakastetuimmista teoksistaan ylimalkaan. Pianon ja jousikvartetin yhdistelmä oli tuolloin uusi. Jo Mozart ja Beethoven olivat kyllä säveltäneet pianokvintettoja, mutta heillä pianon seurana oli ollut puhaltimia. Schumannin kvintetossa pianolla on keskeinen rooli, ja sen on usein koettu olevan tasapainottava vastavoima neljälle jouselle, ei vain yksi viidestä. Schumann kirjoitti piano-osuuden vaimolleen Claralle, jonka sairastuttua Felix Mendelssohn soitti yksityisessä ensiesityksessä piano-osuuden ensinäkemältä suoraan nuoteista.

Neliosaisen kvinteton avausosassa on sekä energistä voimaa että leveää laulavuutta. Toinen osa on c-mollissa oleva surumarssi, jonka aineksia ovat harras ja alakuloinen pääaihe, lämpimän laulava toinen teema ja myrskyisä keskiepisodi. Scherzo on kuin tutkielma siitä, mitä kaikkea ylös- ja alaspäisistä asteikoista voi saada aikaan. Osassa on kaksi eriluonteista trio-taitetta, ensimmäinen laulullinen, toinen iskevämpi. Energinen finaali huipentuu koodaan, jonka aloittavan fuugan teema on muunnos ensiosan avausaiheesta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen