Olli Leppäniemi

Mestari ja kisälli

Yehuda Gilad, kapellimestari
Olli Leppäniemi, klarinetti
Turun filharmoninen orkesteri

Richard Strauss: Serenadi puhaltimille Es-duuri op. 7
Wolfgang Amadeus Mozart: Klarinettikonsertto A-duuri K. 622

Johannes Brahms: Serenadi nro 2 A-duuri op. 16

Kokonaisvaltaisesti muusikon työssä liikkuva klarinetisti, kapellimestari ja opettaja Yehuda Gilad saapuu Turkuun tuoden mukanaan valloittavan puhallinvoittoisen ohjelmiston. Giladin ohjauksessa opiskellut, ensimmäisenä suomalaisena arvostetun kansainvälisen Carl Nielsen -klarinettikilpailun vuonna 2009 voittanut Olli Leppäniemi esittää Mozartin hyväntuulisen ja kepeän konserton. Straussin nuoruudentyöllä alkava ilta päättyy Brahmsin rauhalliseen serenadiin.

Konserttia edeltää Pieni alkusoitto klo 18.15 Konserttitalon ylälämpiössä. Vapaa pääsy konserttivieraille. 
Yhteistyössä Turun konservatorion ja musiikkiopiston kanssa toteutetussa sarjassa oppilaitoksen musiikinopiskelijat esittävät illan sinfoniakonserttiin istuvaa musiikkia. 

Esiintyjät

Yehuda Gilad (c) Philip Pirolo
Yehuda Gilad
kapellimestari
Yehuda Gilad (c) Philip Pirolo
Yehuda Gilad
kapellimestari

Kapellimestari ja klarinetisti Yehuda Gilad on Colburn Orchestran taiteellinen johtaja. Gilad toimi lisäksi vuosina 1998–2003 New Jerseyn Colonial Symphonyn taiteellisena johtajana, ja The Star-Ledger-lehden mukaan hän tuona aikana teki Colonial Symphonysta yhden New Jerseyn taiteellisista suunnannäyttäjistä.

Gilad esiintyy aktiivisesti vierailevana kapellimestarina, ja hänen johtamisensa ovat keränneet kriitikoiden ylistystä Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Euroopassa. Vuonna 1987 hänestä tuli ensimmäinen Israelista kotoisin oleva kapellimestari, joka esiintyi Kiinassa. Uransa aikana Gilad on tehnyt yhteistyötä muun muassa viulisti Gil Shahamin, viulisti Joshua Bellin, viulisti Sarah Changin, kitarsiti Pepe Romeron, pianisti Joseph Kalichsteinin, pianisti Vladimir Feltsman ja pianisti Ann Marie McDermottin kanssa.

Maineikkaana opettajana Gilad on luonut yhden Yhdysvaltojen kysytyimmistä klarinettistudioista. Hänen oppilaisiinsa lukeutuu useiden kärkikilpailujen voittajia.

Gilad on Etelä-Kalifornian yliopiston professori sekä Colburnin musiikkikonservatorion opettaja ja perustaja. Lisäksi Gilad kutsutaan säännöllisesti pitämään mestarikursseja ja esiintymään konservatorioihin ja festivaaleille ympäri maailmaa.

Israelissa kibbutsissa syntynyt ja kasvanut Gilad aloitti musiikkiopinnot 16 vuoden iässä. Konservatorio-opintojensa jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1975 jatkaakseen kouluttautumistaan. Hänen opettajinaan ovat toimineet Giora Feidman, Mitchell Lurie ja Herbert Zipper.

Olli Leppäniemi (c) Johannes Wilenius
Olli Leppäniemi
klarinetti
Olli Leppäniemi (c) Johannes Wilenius
Olli Leppäniemi
klarinetti

Olli Leppäniemi on opiskellut klarinetinsoittoa Yehuda Giladin johdolla Los Angelesissa, Hans-Christian Bræinin johdolla Oslossa sekä Reijo Koskisen johdolla Sibelius-Akatemiassa.

Vuonna 2009 Leppäniemi voitti ensimmäisenä suomalaisena 1. palkinnon arvostetussa kansainvälisessä Carl Nielsen -kilpailussa. Samalla hän oli ensimmäinen pohjoismaalainen joka on voittanut klarinettikategorian. Leppäniemi on lisäksi palkittu kansainvälisessä Prahan Kevät -klarinettikilpailussa, kansainvälisessä Verdi Note -kilpailussa Italiassa, sekä Lahden kansallisissa puhallinkilpailuissa. Leppäniemi on myös palkittu vuonna 2010 Tanskan Musiikkikriitikkojen Vuoden Taiteilijan palkinnolla sekä Suomen valtion taiteilija-apurahalla vuodelle 2014.

Leppäniemi toimii Tapiola Sinfoniettan klarinetin äänenjohtajana. Aiemmin hän on toiminut 1. sooloklarinetistin virassa Sinfonia Lahdessa, Bergenin filharmonikoissa, Tanskan radion sinfoniaorkesterissa sekä Turun filharmonisessa orkesterissa.

Leppäniemi on esiintynyt solistina muun muassa BC Scottish Symphony Orchestran, Helsingin kaupunginorkesterin, Tanskan radion sinfoniaorkesterin, Odensen sinfoniaorkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Kristiansandin sinfoniaorkesterin, Loszin Artur Rubinstein Philharmonyn, sekä Bergenin filharmonikoiden solistina. Leppäniemi esitti Carl Nielsenin klarinettikonserton säveltäjän 150-vuotisjuhlakonsertissa Kööpenhaminassa.

Leppäniemi on kantaesittänyt Kimmo Hakolan, Olli Kortekankaan, Sampo Haapamäen, Aki Yli-Salomäen sekä Paavo Heinisen teoksia. Olli Leppäniemi esiintyy Buffet Crampon klarinetilla.

Teokset

Richard Strauss (1864-1949)
Serenadi puhaltimille Es-duuri op. 7

Suurten säveltäjien varhaisteoksilla on usein oma erityinen mielenkiintonsa. Vaikka ne eivät yleensä vielä edusta heidän kypsän kautensa tyyliä ja ilmaisua, niistä voi silti etsiä merkkejä tulevasta. Kun maineikas kapellimestari Hans von Bülow sai kuullakseen erään 17-vuotiaan müncheniläisnuorukaisen puhallinserenadin, hän totesi: "Epätavallisen lahjakas nuori mies. Merkittävin persoonallisuus sitten Brahmsin."

Bülowin rohkea arvio osui kohdalleen, sillä kyseessä oli Richard Strauss ja hänen vuonna 1881 säveltämänsä Serenadi puhaltimille Es-duuri. Strauss oli saanut varhaiset musiikkivirikkeensä isältään Franz Straussilta, joka oli lähes puolen vuosisadan ajan Münchenin hoviorkesterin käyrätorven soittaja, siitä suuren osan äänenjohtaja. Hän tartutti klassikkojen ihailunsa nuoreen Richardiin, ja tästä myös Serenadi käy todisteeksi. Vaikka siitä ei voi vielä kuulla tulevan sinfonisten runojen ja oopperoiden mestarin ja aikansa musiikin uudistajan äänenpainoja, voi sen sujuvassa virtailussa ja suvereenin vaivattomassa keksinnässä aistia loistavan lahjakkuuden läsnäolon.

Serenadi on yksiosainen, sonaattimuotoiseksi hahmottuva teos ja luonteeltaan idyllistä ja kauniisti kaartuilevaa musiikkia, jossa voi kuulla Mendelssohnin ja Brahmsin vaikutusta. Keskivaiheen kehittelevässä jaksossa tunnelma tummenee, kuin taivas vetäytyisi pilveen, mutta pian musiikki puhkaisee tiensä takaisin kertauksen lempeään auringonpaisteeseen. Teos päättyy tasapainoiseen loppupyöristykseen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
Klarinettikonsertto A-duuri K. 622

Allegro
Adagio
Rondo: Allegro

Mozartin klarinettikonsertto valmistui lokakuun alussa 1791 ja jäi hänen viimeiseksi merkittäväksi soitinteoksekseen. Sen juuret ulottuvat kuitenkin vuoteen 1789 tai jopa 1787 ja silloin työn alla olleeseen konserttoon basettitorvelle. Mozart kaavaili sitä ystävälleen Anton Stadlerille, jolle myös lopullinen klarinettikonsertto on kirjoitettu ja jolle hän oli jo aiemmin kirjoittanut hienon klarinettikvinteton (1789). Stadlerin käytössä oli hiukan normaalia klarinettia matalammalle ulottuva basettiklarinetti, mutta alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut, ja nykyiset esitysversiot perustuvat vuonna 1801 julkaistuun versioon normaalille klarinetille.

Klarinettikonsertto on Mozarton konserttotuotannon hienompia luomuksia, hänen myöhäiskautensa himmeän säteilevä helmi. Konserton pehmeän runollista luonnetta syventääkseen Mozart on jättänyt orkesterista terävämmin soivat oboet ja trumpetit pois. Klarinetti oli tuolloin suhteellisen uusi soitin, ja Mozart hyödyntää tehokkaasti sen kykyä linjakkaaseen melodisuuteen, sen notkeutta sekä sen laajaa äänialaa ja mahdollisuutta nopeisiin rekisterin vaihdoksiin.

Nopeissa ääriosissa musiikkia leimaa henkevä kuvioivuus, joka ei kuitenkaan koskaan jää pelkäksi ulkoiseksi taituruudeksi, eikä teoksessa ei ole lainkaan solistin kadenssia. Ja vaikka ääriosat ovat eloisia, antavat monet molliin kääntyvät jaksot niillekin omaa syksyistä sävyään. Konserton keskellä on koskettavan kaunis hidas osa, jossa onnen ja haikeuden tunteet kietoutuvat ihmeellisellä tavalla yhteen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Johannes Brahms (1833-1897)
Serenadi orkesterille nro 2 A-duuri op. 16

Allegro moderato
Scherzo: Vivace – Trio
Adagio non troppo
Quasi menuetto - Trio
Rondo: Allegro

Brahms työskenteli nuorena muusikkona 1857-59 vuosittain muutaman kuukauden Detmoldin pienessä ruhtinashovissa. Muiden töidensä ohella hän johti paikallista hoviorkesteria ja sai näin hyvää käytännön kokemusta orkesterista. Työn innoittamana syntyivät Brahmsin ensimmäiset orkesteriteokset, osittain limittäin syntyneet ensimmäinen pianokonsertto ja kaksi orkesteriserenadia.

Serenadi oli teoslajina epätavallinen valinta 1800-luvun puolivälissä keskellä romantiikan kukoistusta. Serenadit ja niiden lähisukulaiset divertimentot olivat viettäneet kulta-aikaansa 1700-luvun lopulla klassismin kaudella, ja esimerkiksi Mozartin tuotannossa niitä on useita. Sellaisen säveltäminen kuvastaakin Brahmsin osin klassistisia ihanteita.

Brahmsin serenadi nro 2 A-duuri (1859) on aurinkoinen ja lämminhenkinen teos, eikä siinä ole aistittavissa juuri lainkaan sellaisia dramaattisia sielullisia jännitteitä, jotka värittävät samanaikaista ensimmäistä pianokonserttoa. Omaa väriään antaa epätavallinen kokoonpano, josta on jätetty viulut pois ja annettu näin puupuhaltimille suurempi rooli melodiikan kannattelijana. Serenadeille tyypillisesti teos on viisiosainen, symmetrinen kokonaisuus. Sen avaa sävyltään pastoraalinen sonaattimuotoinen osa, ja toisena on rytmisesti eloisa, oikukkaan maalaistanssin tapaan soiva scherzo. Teoksen ytimenä on vakavahenkisen kaunis hidas osa, jota Brahmsin ystävä Clara Schumann luonnehti "lähes liturgiseksi". Neljäs osa on idyllinen menuetti, ja teoksen päättää hyväntuulinen rondofinaali.

Teosesittely: Kimmo Korhonen