Julian Rachlin

Tämä on mennyt tapahtuma.

Onnea, Beethoven 250!

Voit seurata verkkolähetystä myös täältä: 
https://api.new.kepit.tv/vod/tfo.html?kepit&kepit_id=c07ebd05-44e6-451d-a66f-fb737bd1536d&kepit_lang=fi

Julian Rachlin, kapellimestari
Denis Kozhukhin, piano

Turun filharmoninen orkesteri

Ludwig van Beethoven: Prometheus, alkusoitto
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 5 Es-duuri op. 73, ”Keisari”

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 6 F-duuri op. 68, ”Pastoraalisinfonia”

Paljon onnea, Ludwig! Vuonna 2020 vietetään Beethovenin 250-vuotisjuhlavuotta. Julian Rachlinin konsertissa juhlitaan säveltäjää kunnolla, kolmen merkittävän teoksen voimin. Prometheus-baletin alkusoitto on vauhdikas ja eläväinen sysäys illalle. Pianokonsertossa 2010 Queen Elizabeth -pianokilpailun voittanut Denis Kozhukin pääsee briljeeraamaan koko soittimen rekisterin voimin. Sankarillisen konserton jälkeen Pastoraalisinfonian puhtaat, kauniit harmoniat vievät kuulijan Beethovenin lempimaisemaan, eli luonnonhelmaan.

Esiintyjät

Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari
Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari

Viulisti, alttoviulisti ja kapellimestari Julian Rachlin on aikamme arvostetuimpia muusikoita. Ensimmäiset 30 vuotta urastaan hän on esiintynyt solistina maailman johtavien kapellimestarien ja orkesterien kanssa. Rachlin on Royal Northern Sinfonian, Turun filharmonisen orkesterin ja Kristiansandin sinfoniaorkesterin päävierailija.

Rachlinin tulevan kauden kohokohtiin kuuluu Indianapoliksen sinfoniaorkesterin kauden avaaminen kapellimestari Krzysztof Urbańskin kanssa. Muita kohokohtia ovat lisäksi esiintymiset Los Angelesin filharmonikoiden, Wienin filharmonikoiden, Israelin filharmonikoiden sekä Mariinskin orkesterin kanssa. Lisäksi Rachlin johtaa tällä kaudella muun muassa Chicagon sinfoniaorkesteria, Birminghamin sinfoniaorkesteria, Varsovan filharmonikoita ja Prahan filharmonikoita sekä tekee kiertueen Japaniin Münchenin sinfoniaorkesterin kanssa.

Liettuassa syntynyt Rachlin muutti Wieniin 1978. Hän opiskeli viulunsoittoa Boris Kuschnirin ja Pinchas Zukermanin johdolla Wienin konservatoriossa. Voitettuaan Euroviisujen vuoden nuorimman muusikon palkinnon vuonna 1988, hänestä tuli nuorin Wienin filharmonisen orkesterin kanssa koskaan soittanut solisti. Hän debytoi orkesterin kanssa Riccardo Mutin johdolla.

Rachlinin levytykset Sony Classical, Warner Classics ja Deutsche Grammophon -levymerkeille ovat saaneet ylistystä. Rachlin on myös UNICEFin hyväntahdonlähettiläs. Julian Rachlin soittaa vuodelta 1704 peräisin olevalla Stradivarius-viululla ja vuoden 1785 Lorenzo Storioni -alttoviululla. Soittimet omistaa Dkfm. Angelika Prokopp -instituutti.

Denis Kozhukhin (c) Marco Borggreve
Denis Kozhukhin
piano
Denis Kozhukhin (c) Marco Borggreve
Denis Kozhukhin
piano

Denis Kozhukhin on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä pianisteista voitettuaan vuonna 2010 Queen Elisabeth -kilpailun Brysselissä 23 vuoden iässä.

Kozhukhin esiintyy säännöllisesti useiden johtavien kansainvälisten orkestereiden kanssa, kuten Royal Concertgebouw Orchestran, Lontoon sinfoniaorkesterin, Staatskapelle Berlinin, Chicagon sinfoniaorkesterin, Philadelphian orkesterin, Lontoon filharmonisen orkesterin, Lontoon Philharmonia-orkesterin, Royal Philharmonicin, Bambergin sinfoniaorkesterin, Mahler Chamber Orchestran sekä Pietarin filharmonisen orkesterin kanssa. Vuonna 2018 hän debytoi BBC Promseilla esittäen Dmitri Šostakovitšin toisen pianokonserton Aurora Orchestran kanssa.

Kaudella 2019–20 Kozhukhin debytoi Ranskan kansallisorkesterin, Rotterdamin filharmonisen orkesterin ja Los Angelesin kamariorkesterin kanssa. Lisäksi Kozhukhin esiintyy sooloresitaalein Berliinin Pierre Boulez -konserttisalissa, Lontoon Southbank Centren International Piano Series -sarjassa, Aix-en-Provencen festivaalilla, Lillen pianofestivaalilla ja tekee kiertueen alankomaalaisen viulisti Janine Jansenin kanssa Euroopassa ja Aasiassa.

Kozhukhin esiintyy lisäksi muun muassa George Enescun kansainvälisellä musiikkifestivaalilla Romaniassa sekä Ruhrin pianofestivaaleilla Saksassa.

Denis Kozhukhinin viimeisin albumi Pentatone-levymerkille julkaistiin huhtikuussa 2019 ja sisältää valikoiman teoksia Felix Mendelssohnin sarjasta Lieder ohne Worte sekä Edvard Griegin pianokappaleiden kokoelmasta Lyric Pieces. Levy sai ylistävän vastaanoton ja Gramophone valitsi sen kuukauden albumiksi.

Teokset

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Prometheus-alkusoitto op. 43

Prometheus oli kreikkalaisen taruston titaani, joka loi savesta ihmisen sekä varasti jumalilta tulen ja lahjoitti sen ihmiskunnalle. Tekonsa hän sai maksaa kalliisti: ylijumala Zeus kahlitsi hänet kallioon kärsimään ikuisia tuskia ja antoi kotkan nokkia joka päivä hänen maksaansa. Armeliaimmissa versioissa sankari Herakles lopulta surmasi kotkan ja vapautti Prometheuksen kalliosta.

Ei ihme, että Prometheuksen hahmo vetosi Beethoveniin. Olihan hän itse eräänlainen musiikin titaani, joka toi musiikillisen humanismin valon ihmiskunnalle. Ja Prometheuksen kohtalo tulee mieleen myös siitä, että Beethoven sai maksaa myöhempien vuosiensa surullisena eristyksiin joutumisena sen, että oli rikkonut ajan vallitsevia normeja.

Prometheus astui aivan konkreettisestikin Beethovenin elämään, kun häneltä tilattiin aiheeseen perustuva baletti Die Geschöpfe des Prometheus (1800-01). Teos saavutti kohtuullisen menestyksen, sillä sitä esitettiin Wienissä vuosina 1801-02 reilut parisenkymmentä kertaa. Myöhemmin se on kuitenkin jäänyt Beethovenin vähemmän tunnettujen teosten joukkoon, ja vain sen alkusoitto on saanut pysyvän sijan ohjelmistoissa.

Musiikiltaan Prometheus sijoittuu Beethovenin varhaiskaudelle, tosin jo aivan keskikauden kynnykselle. Alkusoitto alkaa väkevillä iskuilla, jotka avaavat verhot hitaan johdannon edestä. Säihkyvän liike-energian siivittämää nopeaa pääjaksoa elävöittävät sekä kepeämmät repliikit Mozartin tyyliin että muutamat iskevät forte-purkaukset.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Pianokonsertto nro 5 Es-duuri op. 73, ”Keisari”

Allegro
Adagio un poco mosso (attacca)
Rondo: Allegro

Kun Beethoven muutti synnyinkaupungistaan Bonnista Wieniin syksyllä 1792, hän alkoi nopeasti saavuttaa mainetta taiturillisena ja tunnevoimaisena joskin välillä hieman omapäisenäkin pianistina. Sonaatit, muunnelmateokset ja legendaarisen maineen saavuttaneet improvisaatiot tekivät hänestä suosikin aristokraattien salongeissa, kun taas suuremmilla esiintymislavoilla keskeiseksi teoslajiksi tulivat konsertot.

Beethoven istui itse pianon ääressä neljän ensimmäisen pianokonserttonsa kantaesityksissä vuodesta 1795 lähtien, mutta viimeiseksi jääneeseen viidenteen pianokonserttoon (1809) mennessä hänen kuulonsa oli heikentynyt niin pahoin, että hän oli luopunut julkisista pianistinesiintymisistä. Kantaesityksen Leipzigin Gewandhausissa marraskuussa 1811 soitti Friedrich Schneider.

Viides pianokonsertto on saanut varsinkin anglosaksisella alueella käytetyn lisänimen "Keisari" (Emperor). Vaikka nimi ei ole Beethovenin antama, se tavoittaa jotain konserton ylväästä, suurieleisen sankarillisesta eetoksesta. Ensiosan mahdikkaista avaustahdeista lähtien pianistinen taituruus ja sävelkielen majesteettinen loisto sulautuvat luontevasti yhteen. Hidas osa kuuluu Beethovenin seesteisimpiin ja sisäistyneimpiin lajissaan, ja siinä soi hetkittäin ennakkoaavistus romantiikan musiikin haavemaailmoista. Samoin kuin neljännessä pianokonsertossa myös tässä Beethoven sitoo hitaan osan tauotta finaaliin, josta rakentuu tunnelmiltaan laaja-alainen mutta perustaltaan elämänriemuinen ja voitokas päätös teokselle.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Sinfonia nro 6 F-duuri op. 68, ”Pastoraalisinfonia”

1. Iloisten tunteiden herääminen maalle tultaessa (Allegro ma non troppo)
2. Kohtaus puron rannalla (Adante molto mosso)
3. Maalaisten iloinen yhdessäolo (Allegro) (attacca)
4. Rajuilma, myrsky (Allegro) (attacca)
5. Paimenlaulu. Iloiset ja kiitolliset tunteet myrskyn laannuttua (Allegretto)

Mielikuva Beethovenista suurena sankarisäveltäjänä, joka vaikeuksia uhmaten loi titaanisia, sisäisellä voimalla pimeydestä valoon puristautuvia teoksiaan, on vain osatotuus hänestä taiteilijana. Kiihkeän draaman rinnalla hänen tuotannossaan on myös vapautuneempi ja valoisampi puolensa. Sinfonioista sitä edustaa valloittava, paikoin lempeän huumorin lämmittämä kuudes sinfonia, Beethovenin antamalta lisänimeltään Pastoraalisinfonia.

Ajatus maaseudun elämää kuvailevasta sinfoniasta oli tullut Beethovenin mieleen ilmeisesti jo 1803, mutta teos valmistui vasta viisi vuotta myöhemmin, samoihin aikoihin tyystin toisenlaisen viidennen sinfonian kanssa. Ohjelmallisuus erikseen otsikoituine osineen antaa teokselle erikoisaseman Beethovenin sinfonioiden joukossa. Hän kuitenkin totesi, että teos on "enemmän tunteen ilmausta kuin kuvailua" painottaen näin sitä, että vaikka teoksessa on kuvailevia yksityiskohtia, toteutuu ohjelmallisuus enimmäkseen yleisemmällä, ideaalisemmalla tasolla.

Ohjelmallisuuden lisäksi Pastoraalisinfonia poikkeaa muista Beethovenin sinfonioista epätavalliselta viisiosaiselta kokonaismuodoltaan. Ensiosa on normaaliin tapaan sonaattimuotoinen mutta vailla muotoon yleensä liittyviä sisäisiä jännitteitä, ja toinen osa on seesteinen luonnonidylli kuuluisine linnunlaulukohtauksineen. Kolme viimeistä osaa liittyvät tauoitta toisiinsa: hyväntuulinen scherzomainen osa, selkeimmin yleisestä pastoraalitunnelmasta poikkeava, rajusti salamoiva myrsky-osa ja päätöksenä valoisa finaali.

Teosesittely: Kimmo Korhonen