Baiba Skride, Lauma Skride, Harriet Krijgh

Tämä on mennyt tapahtuma.

Mestaritrio

Andreas Spering, kapellimestari
Baiba Skride, viulu

Harriet Krijgh, sello
Lauma Skride, piano

Ludwig van Beethoven: Kolmoiskonsertto C-duuri op. 56
Anton Bruckner: Sinfonia nro 2 c-molli

Kevätkauden avajaiskonsertti on suuren sinfonian juhlaa suoraan Wienistä. Näyttävän kolmoiskonserton esittävät paljon yhdessä soittava ja instrumenttiensa kärkeen kuuluva huipputrio: Baiba Skride, Harriet Krijgh ja Lauma Skride. Turun lisäksi he vievät konserton myös Prahaan ja levyttävät sen Hannoverissa. Sävyiltään kaunis ja melodiaa soittimelta toiselle harmonisesti kuljettava teos avaa myös Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden. Nimenomaan sinfonioistaan tunnetun Brucknerin 2. on monumentaalinen ja näyttävä päätös Andreas Speringin johtamalle konsertille.

Esiintyjät

Andreas Spering
Andreas Spering
kapellimestari
Andreas Spering
Andreas Spering
kapellimestari

Andreas Spering on yksi Euroopan johtavista varhaisen musiikin asiantuntijoista. Kauden 2019–20 kohokohtia ovat Beethoven-ohjelmisto Mozarteumorchester Salzburgin kanssa, debyytti Turun filharmonisen orkesterin kanssa, uusi tuotanto Figaron häistä Opéra National de Lorrainessa sekä konsertteja Filharmonia Poznańskan ja Beethoven Orchester Bonnin kanssa.

Hän on vieraillut johtamassa Bambergerin sinfoniaorkesteria, Staatskapelle Weimaria, Leipzigin Gewandhausorchesteria, New Japan Philharmonicia, Göteborgin sinfoniaorkesteria, Skotlannin kamariorkesteria, Espanjan kansallista orkesteria, Nizzan filharmonista orkesteria sekä Kölnin, Hannoverin, Leipzigin, Saarbrückenin ja Münchenin radion sinfoniaorkestereita.

Andreas Spering on johtanut Mozartin suuret oopperat sekä useita Händelin töitä, kuten myös Beethovenin oopperan Fidelion, Weberin oopperan Taika-ampujan ja Wagnerin oopperan Reininkullan. Vuonna 2018 hän avasi Karlsruhen 40. Händel-festivaalin säveltäjän Alcina-oopperalla.

Andreas Speringin taiteellinen tyyli on saanut vaikutteita Gerd Zacherilta sekä Reinhard Goebelilta ja hänen tunnetulta yhtyeeltään Musica Antiqua Kölniltä, jossa Spering soitti cembaloa useita vuosia. Spering on Bonnin lähistöllä sijaitsevan Brühler Schlosskonzerte-musiikkifestivaalin taiteellinen johtaja. Festivaalin ohjelmistoon hän on myös vakiinnuttanut Saksan ensimmäisen ja ainoan Haydn-festivaalin, joka vietti 10-vuotisjuhliaan vuonna 2018.

Baiba Skride
Baiba Skride
viulu
Baiba Skride
Baiba Skride
viulu

Baiba Skriden luonnollinen lähestyminen musiikkia kohtaan on nostanut hänet monien orkestereiden ja kapellimestareiden suosioon. Hänet kutsutaan säännöllisesti solistiksi tuoreiden tulkintojensa ja musiikillisen sensitiivisyytensä vuoksi.

Skriden kausi 2019–20 alkoi Residentie Orkestin avajaiskonsertilla sekä Victoria Borisova-Ollasin viulukonserton maailmanensi-illalla Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin kanssa. Kauden muihin kohokohtiin kuuluu Hollannin ensiesitys Sebastian Currierin viulukonsertosta Amsterdamin Concertgebouwssa Hollannin radion sinfoniaorkesterin kanssa sekä konsertteja Frankfurtin hr-Sinfonieorchesterin, BBC Symphonyn, Rotterdamin filharmonisen orkesterin, Pittsburghin filharmonisen orkesterin sekä St. Louisin sinfoniaorkesterin kanssa.

Baiba Skride on kansainvälisesti kysytty kamarimuusikko ja omistautunut pitkään jatkuneeseen duoesiintymiseen siskonsa, pianisti Lauma Skriden kanssa. Baiba odottaa innolla Australian, Euroopan ja Yhdysvaltojen kiertuetta Skride-kvartetin kanssa, jonka perustajajäseniin hän kuuluu. Kaudelle 2019–20 Baiba Skride esiintyy myös duona Martin Stadtfeldin kanssa, triossa Daniel Müller-Schottin ja Xaiver de Maistren kanssa sekä kvintetossa Alban Gerhardtin, Brett Deanin, Gergana Gergovanin ja Amihai Groszin kanssa.

Skride syntyi latvialaiseen musiikkiperheeseen Riikassa, jossa hän myös aloitti opintonsa. Vuonna 1995 hän siirtyi Rostockin konservatorioon. Vuonna 2001 hän voitti 1. palkinnon kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa.

Harriet Krijgh
Harriet Krijgh
sello
Harriet Krijgh
Harriet Krijgh
sello

Harriet Krijgh on soittanut Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Aasian merkittävimmillä konserttilavoilla. Hän on esiintynyt muun muassa Deutsches Symphonie-Orchester Berlinin, Münchenin filharmonisen orkesterin, Bambergin sinfoniaorkesterin ja Lontoon filharmonisen orkesterin kanssa.

Krijghin kauden 2019–20 kohokohtiin kuuluvat esiintymiset Melbournen sinfoniaorkesterin, Aucklandin filharmonisen orkesterin, Borusanin filharmonisen orkesterin sekä Ottawan National Arts Centre Orchestran kanssa. Hänellä on sitoumuksia Ala-Itävallan Tonkünstler-Orchesterin, Grazin filharmonisen orkesterin, Dortmundin filharmonisen orkesterin sekä Islannin sinfoniaorkesterin kanssa. Yhdessä Baiba ja Lauma Skriden kanssa hän esittää Beethovenin triplakonserton sekä Prahassa että Turussa.

Innokkaana kamarimuusikkona Krijgh liittyi Artemis Quartetiin keväällä 2019. Tulevia esiintymisiä kvartetilla on Berliinin Philharmoniessa, Frankfurtin Alte Operissa, Münchenin Prinzregententheaterissa, Wienin Konzerthausissa, Luxemburgin Philharmoniessa, Zürichin Tonhallessa, Parisiin Philharmoniessa, Amsterdamin Concertgebouwssa sekä Lontoon Wigmore Hallissa.

Krijgh johti Utrechtin kansainvälistä kamarimusiikkifestivaalia kaksi vuotta Janine Jansenin seuraajana. Krijghin perusti vuosittaisen kesäfestivaalin ”Harriet & Friends” vuonna 2012 Itävallan Feistritz Castlessa, ja vuonna 2018 festivaali laajeni myös talvikaudelle.

Lauma Skride
Lauma Skride
piano
Lauma Skride
Lauma Skride
piano

Lauma Skridelle myönnettiin Bonnin Beethoven Ring -palkinto vuonna 2008. Skrideä on ylistetty tulkinnoistaan saksalaisen klassismin ja romantiikan ajan musiikin parissa. Skride esiintyy muun muassa BBC National Orchestra of Walesin, Royal Northern Sinfonian, Unkarin kansallisen filharmonisen orkesterin sekä Frankfurtin hr-Sinfonieorchesterin kanssa.

Lauma Skriden kauden 2019–20 kohokohtiin kuuluvat esitykset Clara Schumannin pianokonsertosta Leipzigin Gewandhausorchesterin kanssa kapellimestari Andris Nelsonsin johdolla sekä Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin kanssa kapellimestari Pablo Heras-Casadon johdolla. Kohokohtiin kuuluu myös Beethovenin triplakonserton esitys Anne-Sophie Mutterin ja Daniel Müller-Schottin sekä Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa. Lisäksi Skride esiintyy muun muassa Kitchener Waterloo Symphonyn sekä Prahan filharmonisen orkesterin kanssa.

Kysytty kamarimuusikko Lauma Skride on yksi Skride Quartetin perustajajäsenistä. Skride on myös omistautunut pitkään jatkuneeseen duoesiintymiseen siskonsa, viulisti Baiba Skriden kanssa. Lauma esittää kamarimusiikkia lisäksi Anne-Sophie Mutterin, Daniel Müller-Schottin, Sol Gabettan, Julian Steckelin, Jörg Widmannin, Christian Tetzlaffin sekä Armida-kvartetin kanssa.

Latvian Riikassa vuonna 1982 muusikkoperheeseen syntynyt Lauma on kolmesta sisaruksesta nuorin. Hän aloitti pianonsoiton viisivuotiaana ja opiskeli myöhemmin Riikan Emil Darzin musiikkikoulussa Anita Pazen oppilaana. Tämän jälkeen hän opiskeli Hampurin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa Volker Banfieldin oppilaana.

Teokset

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Kolmoiskonsertto pianolle, viululle, sellolle sekä orkesterille C-duuri op. 56

Allegro
Largo
Rondo alla Polacca

Kolmoiskonserttona tunnettu Beethovenin konsertto pianolle, viululle ja sellolle C-duuri valmistui 1804, Eroica-sinfonian vuonna ja konsertoista kolmannen ja neljännen pianokonserton välissä. Se on usein koettu murroskauden luomukseksi siirryttäessä varhaisista konsertoista kahden viimeisen pianokonserton ja viulukonserton maailmaan.

Useamman solistin käyttäminen tuo mieleen 1700-luvulla suositut sinfonia concertantet, mutta Beethoven on halunnut tehdä niihin selvän pesäeron nimeämällä teoksensa konsertoksi. Kolmen solistin käyttäminen on aiheuttanut omia sävellyksellisiä haasteitaan. Yksi niistä on muodon laajentuminen, vaatiihan mielekkään soitettavan tarjoaminen kolmelle solistille enemmän tilaa kuin yhden solistin konsertossa. Toiseksi kolmen solistin keskinäisestä tasapainosta ja suhteesta orkesteriin on pidettävä aivan erityistä huolta, ja tämä koskee sekä teoksen dramaturgiaa että solistien kuuluvuutta.

Kolmoiskonserton muita konserttoja syrjäisempään asemaan Beethovenin tuotannossa on saattanut vaikuttaa teoksen tasapainoinen luonne. Siinä ei ole monien hänen keskikauden teostensa suurta draamaa, ei Eroican sankarillista hehkua liioin. Jo sellojen ja bassojen varovaisesti aloittama sonaattimuotoinen ensiosa on olemukseltaan enemmän lyyrisen melodinen kuin perinteisen dramaattinen ja dynaaminen. Kauniisti laulava hidas osa johtaa suoraan lämminhenkiseen ja tasapainoiseen finaaliin, joka liikkuu Beethovenin tuotannossa harvinaisessa poloneesi-rytmissä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen.

Anton Bruckner (1824-1896)
Sinfonia nro 2 c-molli (vuoden 1877 versio)

Moderato
Andante: Feierlich, etwas bewegt
Scherzo: Mässig schnell – Trio: Gleiches tempo
Finale: Mehr schnell

Anton Brucknerin säveltäjänura oli merkillistä häilymistä ulkoisen epävarmuuden ja sisäisen musiikillisen uskonvarmuuden välillä. Hän loi ainutlaatuisen ja yksilöllisen sinfonisen tyylin, joka huokuu vankkumatonta luottamusta omaan ilmaisuun, mutta samalla hän teki sinfonioihinsa lähes piinallisen nöyrästi korjauksia, jos joku hänen ystävistään sattui sellaista ehdottamaan. Brucknerin sinfonioiden erilaisista esitysversioista päättäminen onkin usein vaeltelua todellisessa vaihtoehtojen viidakossa. Hän teki useimmista sinfonioistaan monia versioita, ja myöhemmät editoijat ovat täydentäneet hämmennystä omilla versioillaan. Tästä myös Brucknerin toinen sinfonia c-molli tarjoaa valaisevan esimerkin.

Bruckner sai toisen sinfoniansa valmiiksi ensimmäisen kerran syksyllä 1872. Wienin filharmonikoissa teos tuomittiin aluksi mahdottomaksi soittaa, mutta kantaesitys saatiin aikaan Wienissä seuraavan vuoden lokakuussa. Vuonna 1876 sinfonialle järjestyi uusi esitys, jolloin Bruckner teki teokseen muutamia korjauksia. Seuraavana vuonna Bruckner teki niiden pohjalta teoksesta uuden laitoksen ja vielä vuosina 1891-92 hän teki korjauksia teokseen. Näiden viimeisten korjausten jälkeen teos julkaistiin vuonna 1892.

Brucknerilta jäi siis teoksesta kolme versiota (1872, 1877 ja 1892). Koska sinfonian kokemat korjaukset olivat tapahtuneet osittain säveltäjän ystävien neuvoista tai pahimmillaan jopa näiden painostuksesta, on 1900-luvulla tuotu esiin myös eri tavoin toimitettuja versioita. Robert Haas julkaisi 1938 laitoksen, jonka hän oli koostanut vuosien 1872 ja 1877 versioista. Toisaalta Leopold Nowak ja hänen jälkeensä William Carragan ovat julkaisseet mahdollisimman uskolliset editiot vuosien 1872 ja 1877 versioista. Vuoden 1892 ensimmäinen julkaistu versio on jo käytännössä hylätty, joten jäljelle jää lähinnä valinta Haasin yhdistelmaversion ja vuosien 1872 ja 1877 versioiden välillä. Tässä konsertissa sinfonia kuullaan vuoden 1877 laitoksena.

Toisen sinfonian syntyaikoihin Brucknerin omaperäinen sinfoniatyyli ei ollut vielä täysin vakiintunut, mutta kyseessä on silti teos, jota ei voi erehtyä luulemaan kenenkään toisenkaan säveltämäksi. Mittakaava, eleet ja sävelkieli ovat jo tutun monumentaalisia, ja tuttua on myös taukojen käyttäminen osana musiikin dramaturgiaa. Kun Wienin filharmonikkojen viulisti ja myöhempi legendaarinen kapellimestari Arthur Nikisch kysyi syytä moniin taukoihin, Bruckner vastasi: "Katsos, aina kun minulla on jotain tärkeää sanottavaa, minun täytyy ensin vetää henkeä."

Laaja ensiosa alkaa Brucknerin myöhemmistäkin sinfonioista tutulla viulutremololla, jota vasten voimakasilmeiseksi kasvava pääteema piirtyy. Sivuteemassa on levollisempi sävy. Bruckner sävelsi scherzon ennen hidasta osaa, ja se on osien järjestys myös Nowak-Carraganin vuoden 1872 versiossa, mutta vuoden 1877 versiossa intiimin ihastuttava joskin myös painokkaampia sävyjä saava hidas osa on toisena ja kansanomaisen jyskyttävä scherzo kolmantena. Finaalissa Bruckner palaa ensiosan mahdikkaaseen mittakaavaan ja tuo tapansa mukaan osaan sen omien aiheiden rinnalle muistumia myös ensiosan aiheista.

Teosesittely: Kimmo Korhonen.