Christoffer Sundqvist, klarinetti

Klarinettfest

Olli Mustonen, dirigent
Christoffer Sundqvist, klarinett
Åbo filharmoniska orkester

Aulis Sallinen: Shadows
Sebastian Fagerlund: Klarinettkonsert
Johannes Brahms: Symfoni nr 1 c-moll op. 68

Nu blir det fest! Sebastian Fagerlund, en av sin generations mest framgångsrika tonsättare, är ÅFO:s senaste residenskompositör och samarbetet inleds med den här konserten. Tillsammans med vår konstnärlige ledare Olli Mustonen har Fagerlund planerat ett program i vilket ingår musik som står honom nära och som framförs tillsammans med hans egen klarinettkonsert. Klarinettkonserten uttolkas av RSO:s soloklarinettist Christoffer Sundqvist, som även har uruppfört verket. Vi får även höra Aulis Sallinens orkesterverk Shadows, som bygger på operan Kungen reser till Frankrike. Kvällen avslutas med Johannes Brahms första symfoni, som var en lång kraftansträngning för tonsättaren.

Artists

Christoffer Sundqvist soittaa klarinettia
Christoffer Sundqvist
klarinetti
Christoffer Sundqvist soittaa klarinettia
Christoffer Sundqvist
klarinetti

Pieces

Sebastian Fagerlund (s. 1972)
Klarinettikonsertto

Entrata (attacca)

Rituale – Intermezzo I (attacca)

L'ombra muta – Intermezzo II (cadenza) (attacca)

Urbana

Klarinettikonsertolla (2006) on avainteoksen asema Sebastian Fagerlundin tuotannossa. Se merkitsi hänelle lopullista tyylillistä ja ilmaisullista vapautumista, ja hänestä on sittemmin tullut yksi sukupolvensa esitetyimmistä eurooppalaisista säveltäjistä. Fagerlundin musiikissa on erilaisin painotuksin dynaamista vauhtia, rytmistä iskevyyttä, väkeviä sointeja, linjakasta melodisuutta ja syvähenkistä mietiskelyä. Orkesteriteosten, konserttojen ja kamarimusiikin lisäksi keskeisiä ovat hänen kaksi oopperaansa.

Klarinettikonsertto syntyi mittatilaustyönä Cristoffer Sundqvistille, ja klarinetin osuudessa on sekä meditatiivinen, että säkenöivän taiturillinen ulottuvuus. Erilaiset musiikilliset virikkeet sulautuvat teoksessa tiiviiksi ja ilmaisuvoimaiseksi kokonaisuudeksi. Hetkittäin voi aistia viitteitä taidemusiikin ulkopuolisiin aineksiin, mutta ei suorina tyylilainoina, vaan aina Fagerlundin omaan persoonatyyliin sulautettuina.

Konserton neljä osaa ja kaksi intermezzoa muodostavat yhden laajan kaaren, kuin matkan läpi erilaisten tunnelmien ja maisemien. Entrata alkaa klarinetin huokauksenkaltaisella glissandolla, joka toistuu teoksessa useaan otteeseen eräänlaisen tunnuseleen tapaan. Toisena on vauhdikkaan tiheäsykkeinen Rituale. Lyhyt intermezzo vie konserton pysähtyneeseen ja autioon ytimeen, L'ombra muta -osan "hiljaiseen varjoon", jonka ytimessä on solistin ja fagottien vuoropuhelu. Solistin laaja kadenssi muodostaa toisen intermezzon, josta musiikki avautuu motorisen tehokkaasti rynnistäväksi Urbana-finaaliksi.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Johannes Brahms (1833-1897):
Sinfonia nro 1 c-molli op. 68

I Un poco sostenuto – Allegro

II Andante sostenuto

III Un poco allegretto e grazioso

IV Adagio – Più andante – Allegro non troppo, ma con brio – Più allegro

Brahmsin tie sinfonikoksi oli pitkä ja ohdakkeinen. Hän pohti ensimmäisen kerran sinfonian säveltämistä jo 1850-luvun puolivälissä, mutta luopui hankkeesta, ja muokkasi siihen tarkoitettua materiaalia sekä ensimmäiseen pianokonserttoon (1859), että Ein deutsches Requiemiin (1867). Uusi, vakavampi yritys käynnistyi ilmeisesti 1860-luvun alussa, ja kesällä 1862 Brahms saattoi näyttää ystävälleen säveltäjä Albert Dietrichille ensiosan varhaisen luonnosversion. Tässä vaiheessa osasta puuttui vielä sen nykyisin tunnettu jyhkeä johdanto. Brahms palasi pitkän tauon jälkeen sinfonian pariin 1870-luvulla ja sai lopulta teoksen valmiiksi 1876.

Brahms oli esikoissinfoniansa valmistuessa 43-vuotias ja monien laajamuotoisten teosten ansiosta jo arvostettu mestari. Hänen debyyttiään sinfonikkona oli viivyttänyt paitsi hänen luonnostaan ankara itsekritiikkinsä, myös se lähes pelonsekainen kunnioitus, jota hän tunsi Beethovenin asettamaa haastetta kohtaan. Yhtenä tunnusomaisena itse-epäilyn hetkenään syksyllä 1871 hän puuskahti kapellimestari Hermann Leville: "En tule koskaan säveltämään sinfoniaa! Sinulla ei ole aavistustakaan, miltä minunkaltaisestani miehestä tuntuu, kun kuulee sellaisen jättiläisen marssivan takanaan."

Beethoven oli Brahmsille sekä haaste että esikuva. Vaikka Brahmsin ensimmäinen sinfonia on jo omaehtoinen ja itsenäinen mestariteos – ja sellaisena kenties kaikkien aikojen hienoin esikoissinfonia – se on monessa suhteessa Beethovenin sinfonioiden perillinen. Varsinkin Beethovenin ns. Kohtalonssinfonia (nro 5) on ollut sävellajia myöten ilmeisenä mallina. Sen tavoin Brahmsin ensimmäinen sinfonia on c-mollissa alkava teos, joka taistelee tiensä finaalin voitokkaaseen C-duuriin.

Sinfonian paino lepää väkevien ääriosien varassa. Ensiosa alkaa graniittisen jylhällä ja ankaralla johdannolla, joka heittää teoksen ylle tragiikan ja uhman kaksoisvalaistuksen. Dramaattista osaa siivittää tiukka, kuin nyrkkiin puristettu rytmiikka, josta erottuu tunnusomaisena rytmiaiheena Beethovenilta tuttu kohtalonrytmi (kolme lyhyttä ja yksi pitkä sävel).

Väliosat ovat luonteeltaan hillitympiä, kuin intiimejä suvantoja suuren draaman keskellä. Tasapainoisen melodinen hidas osa on pääsävellajiin nähden etäisessä E-duurissa, samaan tapaan kuin hidas osa Beethovenin kolmannessa, niin ikään c-mollissa olevassa pianokonsertossa. Kolmas osa on rauhallinen intermezzo-tyyppinen osa, ja poikkeaa näin Beethovenin vakiinnuttamasta dynaamisen scherzon ihanteesta.

Finaalissa draama palaa kaikessa ankaruudessaan. Osan aloittaa Beethovenin yhdeksännen sinfonian tapaan hidas, jännitteinen johdanto, ja yhdeksännen sinfonian kuuluisaan Ilon hymniin puolestaan liittyy nopean jakson aloittava hymniaihe, Brahmsin tietoinen viittaus suureen esikuvaan. Finaalista rakentuu kiihkeä mutta voitokkaasti päättyvä taistelu. Samoin kuin Beethovenilla, myös tässä kehitys ensiosan uhmasta finaalin voitonriemuun saa todellista merkitystä. Brahms ei ollut vain sinfonisen muodon vaan myös sinfonisen draaman mestari.

Teosesittely: Kimmo Korhonen