This is a past event.
I rokokostämningar
Kensho Watanabe, dirigent
Sergei Nakariakov, flygelhorn
Åbo filharmoniska orkester
Gabriela Lena Frank: Concertino Cusqueño (första gången in Finland)
Pjotr Tšaikovski: Rokokovariationer, version för trumpet och orkester
Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 1 C-dur
Sergej Nakarjakov hör till världens främsta trumpetister och är för tillfället en av de internationellt mest efterfrågade virtuoserna. Nakarjakov uttolkar Tjajkovskijs hisnande verk Rokokovariationer med flygelhorn. Verket är ursprungligen skrivet för cellosolist. Franks verk har hämtat inspiration från peruansk kultur och Benjamin Brittens musik. Beethovens första symfoni kompletterar kvällen som dirigeras av Kensho Watanabe. Watanabe hör till de mest intressanta och mångsidiga dirigentlöftena i USA.
Artists
Kensho Watanabe har blivit internationellt känd under de senaste fyra åren och hör till de absolut mångsidigaste unga dirigenterna i USA. Watanabes sätt att dirigera är karismatiskt och tekniskt säkert.
Watanabes senaste höjdpunkter är debuterna med Londons och Tokyos filharmoniker samt hans debut i Finland med Jyväskylä Sinfonia. Förutom symfonier inkluderar Watanabes repertoar även operor. Watanabe har dirigerat ett flertal operor med Curtis operateater, senast Puccinis La Rondine år 2017.
Förutom dirigent är Watanabe även en skicklig violinist med magisterexamen från Yales musikhögskola. Watanabe var vikarierande violinist i Philadelphiaorkestern åren 2012-2016. Han är medveten om vikten av att utbilda och utveckla unga musiker och han har även arbetat på Greenwoods musikläger sedan år 2007. Watanabe är utexaminerad från Curtis Institute of Music där han studerade under ledning av Otto-Werner Mueller.
Den israelisk-ryske trumpetisten Sergej Nakarjakov har befäst sin position som en av de internationellt mest efterfrågade trumpetisterna. Nakarjakov är en fenomenal virtuos och har förtjänat namnet ”trumpetens Paganini”. Nakarjakov har även främjat flygelhornets popularitet på konsertestraderna och gjort instrumentet mera känt. Vid den här konserten spelar Nakarjakov flygelhorn.
Nakarjakov har byggt upp långa och starka förhållanden till flera av världens ledande orkestrar, dirigenter och musiker. Han har uppträtt tillsammans med bland annat dirigenterna Valery Gergijev, Christoph Eschenbach, Yuri Bashmet och Vladimir Ashkenazy. Han har samarbetat med världens ledande musiker som Julian Rachlin, Vadim Repin, Martha Argerich och Emmanuel Pahud.
Nakarjakovs repertoar omfattar hela trumpetlitteraturen. Han utvidgar även ständigt sitt kunnande till nya områden och repertoaren omfattar även flera intressanta transkriptioner och beställningsverk av tonsättarna Peter Ruzicka, Uri Brener, Enjott Schneider och Jörg Widmann. Nakarjakovs skivinspelningar för skivbolaget Teldec Classics International har fått riklig och entusiastisk uppmärksamhet såväl av publiken som av kritiker.
Sergej Nakarjakov började spela piano som sexåring men bytte instrument till trumpeten. Bytet understöddes av hans far Mikhail Nakarjakov, som har transkriberat flera konserter för trumpet och därmed gett Sergej en unik repertoar.
Pieces
Vaikka Tšaikovski koetaan usein sisäistä ahdistustaan purkavaksi suurten tunnemyrskyjen tulkiksi, hänen musiikissaan oli myös hienovireisempi puolensa. Suotta ei Mozart ollut yksi hänen kotijumalistaan. Tätä hillitympää ja tasapainoisempaa ulottuvuutta edustaa sellistien suosikkiteoksiin kuuluva Muunnelmia rokokoo-teemasta.
Rokokoo-muunnelmat valmistui joulukuussa 1876. Kantaesityksen Moskovassa marraskuussa 1877 soitti Moskovan konservatorion opettaja saksalainen Wilhelm Fitzenhagen, joka muokkasi omavaltaisesti sekä teoksen sello-osuutta että muunnelmien järjestystä ja jopa jätti yhden muunnelman pois. Tšaikovski joutui pitkin hampain hyväksymään muutokset, jotka jäivät painettuun nuottiin.
Rokokoo-muunnelmissa Tšaikovski pyrki tietoisesti tekemään kunniaa 1700-luvun musiikin ihanteille. Hän halusi kuitenkin mukailla enemmän Mozartin ajan henkeä kuin jäljitellä ajan musiikin varsinaisia tyylipiirteitä. Teoksen lähtökohtana on rokokoomaisen viehkeä teema, joka säilyy muunnelmissa yleensä selvästi tunnistettavana mutta erilaisiin asuihin puettuna. Paikoin musiikissa on hovimusiikin eleganssia (muunnelmat II ja IV), paikoin (muunnelmat III ja VI) taas slaavilainen tunteikkuus nousee esiin.
Tässä konsertissa teos kuullaan sovituksena trumpetin lämminsointisemmalle sukulaissoittimelle flyygelitorvelle. Sergei Nakariakov on soittanut tällaista sovitusta vuodesta 2000 lähtien, ja taituruutensa ansiosta hän voi toteuttaa teoksen huippuvaativan sellostemman lähes sellaisenaan lukuun ottamatta muutamaa aivan pientä muutosta.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
1. Adagio molto – Allegro con brio
2. Andante cantabile con moto
3. Menuetto. Allegro molto e vivace - Trio
4. Adagio – Allegro molto e vivace
Kun Brahms sävelsi ensimmäistä sinfoniaansa, hän valitti työn vaikeutta ja totesi "kuulevansa alituiseen jättiläisen askeleet takanaan". Tuo jättiläinen oli Beethoven, jonka työ oli mullistanut sinfoniasäveltämisen. Mutta yhtä hyvin myös Beethoven olisi voinut kuulla jättiläisen, vieläpä kahden, askeleeet takanaan. Yhtä tietoinen kuin Brahms oli Beethovenin asettamasta velvoitteesta, yhtä tietoinen oli Beethoven Haydnin ja Mozartin sinfonioiden asettamista haasteista. Hänen ensimmäisen sinfoniansa valmistuminen venyikin vuodelle 1800, jolloin hän oli jo monien muiden sävellysmuotojen parissa kouliintunut mestari.
Vaikka Beethovenin C-duuri-sinfonia voi tuntua hänen myöhempiin sinfonioihinsa verrattuna perinteiseltä, siinäkin on epäsovinnaisia piirteitä. Jo ensiosan hidas johdanto lienee yllättänyt aikalaiskuulijat musiikin harhaillessa muutaman tahdin ajan vieraissa sävellajeissa ennen turvallisen C-duurin vakiintumista. Toisena olevan hitaan osan tempomerkintä on saanut lisämääreen "con moto", jonka mukaisesti osa on tavanomaista hidasta osaa liikkuvampi. Ajan normista poikkeaa sekin, että trumpetit ja patarummut ovat mukana myös hitaassa osassa.
Sinfonian jännittävin uusi avaus on kolmantena oleva menuetti, joka on itse asiassa menuetti vain nimeltään ja olemukseltaan enemmän vauhdikkaampi ja dynaamisempi scherzo. Kuin epäröiden alkavassa mutta eloisaksi puhkeavassa finaalissa Beethoven nojautuu ennen muuta Haydnin perintöön ja luo teokselle lämminhenkisen huumorin sävyttämän päätöksen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen