Himlakroppar och tango

Argentinaren Astor Piazzolla skapade en suverän syntes av olika stilar. Han hade sina rötter i tangon men genom att kombinera den med element av jazz och klassisk musik kom han att skapa en stil som kallades ”nuevo tango”, dvs. ”ny tango”. Piazzollas bakgrund gav honom ett gott utgångsläge för en syntes av olika stilar. Ända sedan unga år spelade han aktivt bandoneon, ett instrument besläktat med dragspelet, i tangoensembler i Buenos Aires, men han hade även idkat kompositionsstudier i klassisk musik för be-römda lärare. I Argentina var hans lärare landets mest kända tonsättare Alberto Ginastera, i Paris stude-rade han för Nadia Boulanger, en av sin tids mest ansedda kompositionspedagoger. Just Boulanger fick trots sin klassiska inriktning Piazzolla att förstå värdet i hans egen tangomusik.

Piazzolla komponerade verk för Quinteto Tango Nuevo, en ensemble som han grundat, och för andra tan-goensembler samt för kända musiker inom den klassiska musikens fält. Sex tangoetyder för soloflöjt (1987) är komponerade som tekniska övningar, men de är även populära som konsertstycken. Utgångslä-get liknar Bachs soloverk för olika instrument (flöjt, violin och cello) och de innehåller element ur ba-rockens ”style brisé” som livar upp texturen. Etyd nr 6, som avslutar samlingen, får spänst av den för tangon typiska rytmiken där 4/4-takten är indelad huvudsakligen asymmetriskt (3+3+2) och de olika me-lodiska motiven vävs samman med denna livliga och rörliga puls. Uttrycket kompletteras av ett meditativt och stämningsfullt lugnare parti.

Verkpresentation: Kimmo Korhonen
Översättning: Sebastian Djupsjöbacka

orig. huilulle ja cembalolle (2015), sov. huilulle, alttoviululle ja harpulle (2019)

”Jos elämä olisi runo, sen alkukesät
olisivat syreenien kirjoittamia.”

Syringa on sävelletty suurilta osin Pariisissa vaihtovuotenani 2015 Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin tilauksesta. Yleisilmeeltään valoisassa, fantasianomaisessa kappaleessa kaikuvat Debussy-vaikutteet ja etenkin Trio-sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle, jota harjoittelin tuona keväänä. Syringan triosovitus syntyikin juuri Debussyn trion pariksi neljä vuotta säveltämisen jälkeen. Ajattelen, että tässä versiossa musiikki löysi vihdoin oikean olomuotonsa.

Syreenien tieteellinen nimi Syringa on johdettu kreikan sanasta syrinx, joka tarkoittaa onttoa putkea. Nimi Syringa viittaakin paitsi suosikkipensaaseeni ja sen kukkimisen värittämään lempivuodenaikaani, myös Debussyn kuuluisaan huilusooloon Syrinx, jonka taustalla olevassa tarussa onneton nymfi pakenee yli-innokasta ihailijaa ruoikkoon, muuttuu kaislaksi ja päätyy lopulta ahdistelijansa huilun valmistusmateriaaliksi. Myös syreenin versoista on valmistettu pillejä ja huiluja ja sen tiheää puuta on käytetty soitinrakennuksessa.

Teosesittely: Heta Aho

Kirjoittaessani kirjaani Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa minun täytyi perehtyä uudelleen ns. Darmstadtin avantgardeen, 1950- ja 60-luvuilla sävellettyyn vaikeaselkoiseen musiikkiin. Oman musiikkini tavoite ei ole koskaan ollut vaikeaselkoisuus, joten minun piti selittää myös itselleni, kuinka niinkin ”ankara” avantgarde onnistui pääsemään taidemusiikin kaanoniin – sillä samalla musiikillahan tapettiin suuremman yleisön kiinnostus nykytaidemusiikkia kohtaan. Se kun olisi automaattisesti niin kovin vaikeaa.

Corpi celesti (”Taivaankappaleita”, 2020) syntyi kuin itsestään eräänlaisena reflektiona tuolle nyt jo vanhanaikaiselta tuntuvalle avantgardelle – mikäänhän ei ole niin kiusallisen ajastaan jäänyttä kuin edellisen vuoden muoti. Teos jakautuu neljään taitteeseen. Matka alkaa otsikolla I took a walk from Kranichstein – joka viittaa siihen linnaan, jossa Darmstadtin kuuluisat uuden musiikin kesäkurssit 2. maailmansodan jälkeen alkoivat – ja jatkuu ...and stopped by Erftstadt, joka puolestaan oli minulle tärkeän säveltäjän Bernd Alois Zimmermannin kotikaupunki Kölnin kupeessa (joka muuten oli kesän 2021 suurtulvien pahinta tuhoaluetta). Sieltä matka etenee ...on my way to Oneglia. Tuo paikka taas on säveltäjä Luciano Berion syntymäkaupunki Italiassa. Matka päättyy Epilogiin.

Näiden taitteiden sisällä mukaellaan Darmstadtin avantgardea yleensä sekä erityisesti Zimmermannin viimeistä sävellystä Stille und Umkehr ja Berion soolo-Sequenzoja huilulle, alttoviululle ja harpulle, toki täysin omilla sävelilläni. Berion tapa käyttää puhetta musiikissaan toi kuin väkisin mukaan tekstiksi Italian kansallisrunoilijoihin kuuluvan Giacomo Leopardin dialogin Muodin ja Kuoleman keskustelusta. Sillä tämän päivän avantgarden ilmaisun määrää muoti, ja sen kuuluu olla huomenna kuollut.

Corpi celesti syntyi Teoston sävellystilausapurahan turvin.

Teosesittely: Osmo Tapio Räihälä

Teoksessa lausuttava teksti:

Muoti: Madame Kuolema! Madame Kuolema!
Kuolema: Odota vuoroasi. Tulen kun et pyydä minua.
Muoti: Madame Kuolema!
Kuolema: Mene helvettiin. Tulen kun et tahdo.
Muoti: Ikään kuin en olisi kuolematon.
Kuolema: Kuolematon? Yli tuhat vuotta on kulunut kuolemattomien aikakaudesta.

Maa: Kuuletko tuon ihanan musiikin, jonka taivaankappaleet tekevät liikkeillään?
Kuu: Totta puhuen en kuule mitään.

(Giacomo Leopardi: Operette morali, 1824)

Bordello 1900 (Bordell 1930)
Café 1930 (Café 1930)
Nightclub 1960 (Nattklubb 1960)
Concert d'Aujourd'hui (Konsert idag)

Trots att Astor Piazzolla genom sitt arbete förnyade tangon som genre radikalt och gav avgörande impul-ser för dess utformande var han även djupt medveten om dess rötter. Han beskrev tangons utveckling i ett av sina mest kända verk, Histoire du Tango (1986), som utgör ett historiskt tvärsnitt av tangon. Verket är ursprungligen komponerat för flöjt och gitarr men det framförs i många olika arrangemang. Arrange-manget som vi hör idag är gjort av Kari Vehmanen.

De fyra satserna i Piazzollas verk tar lyssnaren med sig till fyra olika tidpunkter i tangons utveckling, som Piazzolla har karaktäriserat i sin verkpresentation. I den livliga och dansanta inledande satsen Bordello 1900 återvänder vi till tangons syndiga rötter, till Buenos Aires bordeller under det förra sekelskiftet. I satsen Café 1930 har vi flyttat oss till en cafémiljö år 1930, där tangon har fått en mer förfinad karaktär, avsedd endast att lyssnas till. Satsen domineras av en romantiskt känslosam och i sitt sorgmod även no-stalgisk stämning, som lättas upp av ett ljusare mellanavsnitt.

I den tredje satsen befinner vi oss i en nattklubb under 1960-talet, då tangon förenades med den brasili-anska bossa novan. Satsen alternerar mellan mer rörliga och lugnare avsnitt. Den sista satsen represente-rar den moderna konserttangon, i vilken enligt Piazzolla ”vissa element av tangon vävs samman med den moderna musiken”, och satsens uttryck är mer modernt och kantigt.

Verkpresentation: Kimmo Korhonen
Översättning: Sebastian Djupsjöbacka