This is a past event.
INSTÄLLD: Påskkonsert
Tõnu Kaljuste, dirigent
Joska Lehtinen, tenor
Miljenko Turk, baryton
Chorus Cathedralis Aboensis
Åbo konservatoriums kammarkör
Åbo filharmoniska orkester
Arvo Pärt: Trisagion
Giacomo Puccini: Messa di Gloria
Puccinis mässa i fem satser samt Pärts Trisagion leder oss till långfredagens och det kommande påskveckoslutets stämningar. Den legendariske estniske dirigenten Tõnu Kaljuste har senast dirigerat ÅFO år 2004 och gör nu en efterlängtad comeback. Puccini är känd som en av de mest älskade operatonsättarna, och även i hans mässa finns det operaliknande inslag. Verket är färggrant, livligt och fullt av musikaliska överraskningar. Mässan tolkas av en fyrstämmig kör samt tenor och bass.
Artists
Tõnu Kaljuste har kallats för ”karismatisk och energisk” av den internationella pressen, och han är känd som såväl kör- som orkesterdirigent över hela världen.
Kaljuste har grundat Estlands filharmoniska kammarkör och Tallinns kammarorkester. Kaljuste är även en hängiven förespråkare för Arvo Pärts, Erkki-Sven Tüürs, Veljo Tormis och Heino Ellers produktion. Han har samarbetat med nordiska och östeuropeiska samtida tonsättare som Alfred Schnittke, György Kurtág, Krzysztof Penderecki och Giya Kancheli.
År 2014 fick Kaljuste Grammypriset i kategorin ”Bästa körframträdanden” för inspelningen av Arvo Pärts verk Adam’s Lament. År 2019 vann Kaljuste International Classical Music Awards-priset med Arvo Pärts symfonier nr 1-4 tillsammans med Wrocławs filharmoniska orkester.
Sedan säsongen 2019-20 är Kaljuste konstnärlig ledare för Tallinns filharmoniska sällskap och Tallinns kammarorkester. Han har varit chefdirigent för Nederländernas kammarkör och Sveriges Radiokör, som utnämnde honom till hedersdirigent år 2019.
Sedan år 2014 har han varit konstnärlig ledare för Nargenoperan i Estland. Kaljuste samarbetar nära med Östersjöfestivalen i Stockholm och han deltog i skivbolaget ECM:s festival i Elbphilharmonie i Hamburg i februari 2020.
Tõnu Kaljuste är medlem i Kungliga Musikaliska Akademien i Sveriga och han har fått det japanska priset ABC Music Award samt Robert Edler-priset.
Chorus Cathedralis Aboensis (CCA) on orkesterisäestyksellisiin suurteoksiin erikoistunut sinfoniakuoro. CCA toimii tiiviissä yhteistyössä Turun filharmonisen orkesterin (TFO) sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanssa. Kuoro on perustettu 1982 ja sen taiteellisena johtajana on toiminut vuodesta 2015 Märt Krell.
CCA-kuoron laajaan kantaohjelmistoon kuuluvat kaikki keskeisimmät kirkkomusiikkiteokset kuorolle ja orkesterille. Kuoro on esiintynyt muun muassa Helsingin ja Lohjan kaupunginorkesterien, Jyväskylä Sinfonian, Radion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, Tampere Filharmonian ja Tapiola Sinfoniettan konserteissa ja laulanut lukuisien tunnettujen solistien kanssa. Kuoro pitää myös a cappella -konsertteja. Viime vuoden keväällä CCA esiintyi Turun ystävyyskaupungissa Kölnissä.
Vuonna 2017 CCA toimi oopperakuorona Müller-Berghausin Die Kalewainen in Pochjola- oopperassa Logomossa ja Turun musiikkijuhlilla Wagnerin Parsifalin konserttiversiossa. Samana vuonna kuoro kantaesitti Pauliina Isomäen Vuorisaarna-oratorion. Timo-Juhani Kyllösen oratorio-ooppera Unohdetut sankarit esitettiin helmikuussa 2020.
Vuonna 2019 CCA nominoitiin International Classical Music Awards - kuorosarjassa, ja kuoron levytys Christus am Ölberge, Elegischer Gesang TFO:n kanssa oli ehdokkaana Vuoden Klassinen sarjassa Emma-gaalassa.
Tulossa on muun muassa perinteinen joulukonsertti tuomiokirkossa joulukuussa ja alkuvuonna 2021 elokuva- ja pelimusiikin konsertti Winter is Coming.
Åbo konservatoriums kammarkör föddes år 2003 ur idéen att i Åbo skapa en högklassig kammarkör, vars sångare är erfarna körsångare, sångstuderande eller redan utexaminerade sångare.
Den blandade kören har under senaste år utmärkt sig med sina framföranden av oackompanjerad körmusik, speciellt samtida musik, men man har även samarbetat med flera orkestrar, däribland Åbo filharmoniska orkester, Sigyn Sinfonietta och Flottans musikkår. Sångarna är mångsidiga och sjunger vid behov en- eller trettiostämmigt, med ambitus från kontra till trestruket. Åbo konservatoriums kammarkör har gett konserter på olika håll i Finland och utomlands.
Kören har fått pris i Corks körtävling i Irland år 2011 för bästa framförande av ett verk av en nu levande kompositör under ledning av Markus Yli-Jokipii samt fick tre guldmedaljer i Tampereen Sävel år 2015 under ledning av Esko Kallio. Körens grundare och konstnärliga ledare Timo Lehtovaara återvände till ledningen för den 15 år gamla kören hösten 2018. Under åren 2019-2020 kommer kammarkören att fokusera på sitt stora projekt "Piuhat kiinni!" som består av tre konserter av ny elektroakustisk körmusik, sponsrat av Sydvästra Finlands kulturstiftelse och Finlands kulturfond. Nästa konserter kommer att hållas i maj och november.
Pieces
Jos Giacomo Puccini olisi jatkanut sukunsa miesten traditiota, hän olisi aikanaan ottanut vastaan työn synnyinkaupunkinsa Luccan San Martinon katedraalin maestro di cappellana ja olisi ollut tässä virassa jo viidennen perättäisen sukupolven Puccini. Silloin maailma olisi jäänyt ilman La bohèmea, Toscaa, Madama Butterflytä, Turandotia ja muita hänen oopperoitaan. Puccinin kohtalon ratkaisi viimeistään hänen 17-vuotiaana läheisessä Pisassa näkemänsä Verdin Aidan esitys. "Tuntui kuin musiikillinen ikkuna olisi avautunut minulle", hän kertoi myöhemmin.
Vaikka Puccini kohdisti jo varhain urahaaveensa oopperaan, hän sävelsi opintovuosinaan paljon muutakin musiikkia, ensin Luccassa, sitten Milanon konservatoriossa. Luccan Istituto Musicale Pacinissa hänen lopputyönään oli vuonna 1880 valmistunut täysimittainen messu, jonka Credo-osa oli valmistunut jo kaksi vuotta aiemmin ja esitetty silloin itsenäisenä teoksena.
Puccinin messu sai hyvän vastaanoton ensiesityksessään Luccassa heinäkuussa 1880. Toista kertaa teosta ei kuultukaan hänen elinaikanaan, sillä hän ei julkaissut teosta ja hyödynsi sen materiaalia oopperoissaan, Kyrie-osaa Edgarissa (Milano 1889) ja Agnus Dein musiikkia läpimurto-oopperassaan Manon Lescaut'ssa (Torino 1893). Messun seuraava esitys oli vasta 1952 Chicagossa, minkä jälkeen teos on vähitellen vakiinnuttanut pysyvän paikan kuorojen ohjelmistoissa.
Vaikka Puccini antoi messulleen vain yksinkertaisen otsikon Messa a quattro voci, neliääninen messu, se julkaistiin 1951 Messa di Gloriana, ja sillä nimellä se nykyisin yleisesti tunnetaan. Kyseessä on silti täysimittainen viisiosainen messusävellys, ei varsinainen Messa di Gloria, johon sisältyvät vain osat Kyrie ja Gloria. Teoksesta voi aistia Puccinin nuoruudenihanteen Verdin vaikutusta aina Aida-oopperan muistumia myöten, mutta samalla se on ihailtava näyte 21-vuotiaan (ja Credon aikaan 19-vuotiaan) säveltäjän vankasta materiaalin ja keinojen hallinnassa. Vaikka kyseessä on hengellinen teos, viittaavat monet jaksot tulevaan oopperasäveltäjään.
Teoksen avaa lyhyt Kyrie-osa, jota hallitsee lyyrisen kaunis, herkkävireinen tunnelma; vain Christe eleison –jaksossa kuullaan voimakkaampia äänenpainoja.
Gloria on teoksen laajin ja monivaiheisin osa. Gloria-osille ominaisesti sitä hallitsee valoisa ja usein komeasointiseksi ja paikoin marssimaiseksikin paisuva ilmaisu, josta erottuvat tenorin pitkälinjainen soolo (Gratias agimus tibi) ja osan upeasti huipentava Cum Sancto Spiritu –fuuga vastateemaksi ilmestyvine Glorian avausteemoineen.
Credo on Glorian rinnalla messun toinen laajempi ja suurieleisempi osa mutta siihen verrattuna luonteeltaan vakavampi. Osa alkaa vaikuttavalla Credo in unum Deum –jaksolla. Osassa on myös tenorisoolo (Et incarnatus) ja sitä seuraava tummasävyinen Crucifixus, jossa kuullaan esityksissä vaihtelevasti baritonisooloa tai kuoron bassojen unisonolinjaa.
Kuoron Sanctus saa jatkeekseen baritonisoolon pitkälinjaisen Benedictuksen, ja kuoron lyhyt Hosanna sulkee osan. Päätösosa Agnus Dei antaa sekä erikseen että yhdessä tilaa kummallekin solistille, ja osa muodostaa messulle valoisan päätöksen.