Sibelius-museo

This is a past event.

INSTÄLLD: Camera Obscura

Johannes Brahms: Fem duetter op. 66 nr 3 ”Am Strande”
Jarmo Sermilä: Mechanical partnerships
Patrick Busseuil: L'arbre de Vie för soloackordeon
Johannes Brahms: Fyra duetter op. 61 nr 3 “Phänomen”
Itzam Zapata: Camera Obscura för ackordeon, trombon och tuba
Paul Hindemith: A frog he went a-courting
Johannes Brahms: Fyra duetter op. 61 nr 1 “Die Schwestern"
                        

Anna-Maija Laiho-Ihekweazu, trombon
Nicolas Indermühle, tuba
Ella Koura, ackordeon

Den mångsidiga konserten inleder mars månad. Enligt konsertens musikers beskrivning knyts eftermiddagens verk samman av den breda färgskalan i det mänskliga umgänget samt förundran över det mänskliga. Brahms duetter från romantiken och Hindemiths verk som är baserat på en engelsk barnramsa klingar med rika färger i arrangemang för besättningen. Sermiläs Mechanical Partnerships och Busseuils ”Livets träd” ger konserten en intressant krydda, medan Zapatas Camera Obscura företräder den nya samtida musiken.

.

Pieces

Jarmo Sermilä (s. 1939)
Mechanical partnerships

on kulkenut säveltäjänä monivaiheisen tien. Hän aloitti muusikonuransa jazzin parissa ennen kuin siirtyi 1970-luvulla taidemusiikkiin. Aluksi hän kokeili erilaisia modernistisia keinovaroja, mutta 1980-luvulla alkoi kääntyminen uudenlaiseen, usein minimalistista toisteisuutta sisältävään tyyliin. Hän totesi 1996, että merkittävin ero hänen varhaisten ja tuolloisten teostensa välillä oli "karskin dissonoivuuden ja voimankäytön vaihtuminen yhä lyyrisempään, usein myös dynamiikaltaan hiljaiseen sointikuvaan".

Sermilän tuotannon pääpaino on kamarimusiikissa. Mechanical Partnership (1995) on valmistunut useampana versiona: yksi bassoklarinetille ja harmonikalle ja kaksi muuta kolmelle määrittelemättömälle soittimelle. Teoksessa on viisi osaa, mutta siitä on mahdollista soittaa myös pienempiä valikoimia. Sermilän tyylinmurroksen jälkeinen mieltymys toisteisiin tekstuureihin tulee teoksessa hyvin esiin.

Patrick Busseuil (s. 1956)
L'arbre de Vie sooloharmonikalle

Ranskalainen Patrick Busseuil (s. 1956) tunnetaan parhaiten teoksistaan harmonikalle. Hän on opiskellut harmonikansoittoa, pasuunaa ja kontrabassoa sekä teoria-aineita Lyonissa, Pariisissa ja Genevessä ja on toiminut harmonikansoiton ja sävellyksenopettajana Romans-sur-Isèren Ecole nationale de musiquessa.

"Harmonikalle säveltämisellä on aina ollut erityinen paikka tuotannossani. Halutessani laajentaa ohjelmistoa, olipa kyse konsertti- tai opetuskäyttöön tarkoitetuista teoksista, on ollut tärkeää olla sekä eklektinen että avoin", Busseuil on todennut. Laaja-alaisen ilmaisun ihanne tulee esiin myös hänen teoksessaan L'arbre de vie (Elämän puu) (2004), jossa moderni riitasointisuus yhdistyy pehmeämmin soiviin harmonioihin ja hidasliikkeinen kasvu virtuoosiseksi tiivistyvään motoriseen iskevyyteen.

Itzam Zapata (s. 1989)
Camera Obscura harmonikalle, pasuunalle ja tuuballe

tämän konsertin nimikkokappaleen tekijä, on meksikolaissyntyinen mutta Suomessa pitkään asunut ja nykyisin Dubaissa vaikuttava säveltäjä. Opiskeltuaan kitaransoittoa ja sävellystä synnyinkapungissaan Mexico Cityssä hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa Lauri Kilpiön johdolla ja Salzburgin Mozarteumissa Tristan Murail'n oppilaana. Zapata on saanut teoksistaan monia palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa.

Zapata luo teoksissaan synteesiä tyylillisesti monenlaisista virikkeistä, ja lähtökohtana voi olla yhtä lailla gregoriaanista kirkkolaulua, mikrotonaalisia sointimaailmoja, hehkeää romanttisuutta kuin modernistisia jälkisarjallisia tekstuureja. Harmonikalle, pasuunalle ja tuuballe sävelletty Camera Obscura sai kantaesityksensä joulukuussa 2015 Helsingissä.

1900-luvun alkupuolen keskeisiin säveltäjähahmoihin kuulunut

Johannes Brahms (1833-1897)
Neljä duettoa op. 61 nro 1 "Die Schwestern" ja nro 3 "Phänomen"

tunnetaan parhaiten neljän sinfonian ja muiden laajamuotoisten soitinteosten säveltäjänä, mutta hän oli myös aktiivinen laulusäveltäjä. Itse asiassa hänen tuotannostaan noin kolmannes on laulumusiikkia: yksinlauluja, duettoja ja kvartettoja.

Opusten 61 ja 66 yhdeksän duettoa sopraanolle ja altolle ovat syntyneet yhtä mukaan otettua varhaista laulua lukuunottamatta vuosina 1873-75, jolloin hän oli jo noussut mestaruutensa huipulle. Kaksi soolo-osuutta kietoutuvat niissä kauniisti yhteen, "singen Hand in Hand" ("laulavat käsi kädessä") niin kuin Die Schwestern -dueton tekstissäkin todetaan. Am Strande (op. 66/3) on hehkeästi romanttisesti kaartuva kappale, Die Schwestern (op. 61/1) on eloisan lämminhenkinen kappale liikkuvassa allegretto-tempossa ja Phänomen (op. 61/3) piirtää kahden äänen voimin pitkää laulavaa linjaa.

Paul Hindemith (1895-1963)
A frog he want a-courting

oli taitava kontrapunktikko ja uusklassikko, joka muistetaan sekä oopperastaan Mathis der Maler (1938) että monista orkesteri- ja vokaaliteoksistaan. Vakavahenkisyyden rinnalla hänessä oli myös kevyempi puolensa, joka tulee esiin alun perin sellolle ja pianolle sävelletyssä teoksessa A frog he went a-courting, muunnelmia vanhasta englantilaisesta lastenlaulusta. Teos valmistui 1941, pian sen jälkeen kun Hindemith oli paennut Euroopasta natsismin jaloista Yhdysvaltoihin. Sammakon kosiomatkasta kertova tarina saa Hindemithin käsissä eloisan tulkinnan käydessään tiiviinä muunnelmina läpi lorun 13 säkeistöä.