Jean Sibelius (c) Henry Buergel Goodwin

Tämä on mennyt tapahtuma.

Satavuotinen sinfonia

Muutos: kapellimestari Ville Matvejeff korvaa Leif Segerstamin. Samalla Jean Sibeliuksen Suite champêtre jää konsertin ohjelmasta pois. 

Ville Matvejeff, kapellimestari
Turun filharmoninen orkesteri

Hannu Salmi, kulttuurihistorian professori, juhlaluento

Jean Sibelius:
Sinfonia nro 6 d-molli op. 104

Jean Sibeliuksen kuudennen sinfonian kantaesityksestä tulee helmikuun 19. päivänä kuluneeksi 100 vuotta. Teoksen alkuperäinen, käsin kirjoitettu partituuri löytyy Turusta – Sibelius lahjoitti sen 23.9.1955 Otto Anderssonille Sibelius-museoon.

Turun filharmoninen orkesteri juhlii yhdessä Sibelius-museon kanssa Sibeliuksen kuudennen sinfonian sekä samassa konsertissa vuonna 1923 kantaesityksensä saaneen Suite champêtren sävelin. Tilaisuus alkaa syntymäpäiväkakkutarjoilulla sekä Hannu Salmen juhlaluennolla. Konsertin johtaa Turun filharmonisen orkesterin kunniakapellimestari, professori Leif Segerstam.

Lipun hintaan kuuluu kakkukahvitarjoilu. Kakkukahvitarjoilu alkaa klo 15.00. Luento alkaa klo 16.00 salissa ja jatkuu musiikilla. 

su 19.2. Sibelius-museo
Piispankatu 17

Sibelius-museo juhlistaa sinfonian ensiesityksen satavuotispäivää tuomalla kantaesityksen syntymäpäivän kunniaksi ainutlaatuisen aarteen holvien kätköistä päivänvaloon. Kuudennen sinfonian partituurista julkaistaan myös digitaalisesti selattava versio osaksi museon Sibelius-näyttelyä.

Katso juhlapäivän ohjelma osoitteesta www.sibeliusmuseum.fi.

Yhteistyössä: Sibelius-museo

Esiintyjät

Ville Matvejeff (c) Jussi Savolainen
Ville Matvejeff
kapellimestari
Ville Matvejeff (c) Jussi Savolainen
Ville Matvejeff
kapellimestari

Ville Matvejeff (s. 1986) on vakiinnuttanut asemansa laaja-alaisena muusikkona sekä yhtenä Suomen menestyneimmistä nuoren polven kapellimestareista. Sibelius-Akatemiassa (MuM) ja Espoon musiikkiopistossa opiskellut Matvejeff aloitti tammikuussa 2014 Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestarina ja syyskuusta 2019 lähtien hän on toiminut Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisena johtajana.

Matvejeffin merkittävimpiin kapellimestarivierailuihin kuuluvat esiintymiset mm. Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Duisburger Philharmonikerin, Orchestre Philharmonique de Luxembourgin, Slovenian radio-orkesterin, Viron kansallisen sinfoniaorkesterin ja Sonderjyllands Symfoniorkesterin johdossa. Suomessa Matvejeff on johtanut lähes kaikkia orkestereita.

Erityisesti oopperan parissa viihtyvän Matvejeffin ohjelmistoon kuuluu yli 60 näyttämöteosta. Syksystä 2014 hän on toiminut Kroatian Kansallisoopperan päävierailijana ja musiikillisena neuvonantajana Rijekassa, jossa hän on johtanut yli 15 oopperaproduktiota ja levyttänyt mm. CPO- ja Naxos-levymerkeille. Hänet nimitettiin Rijekan kunniakapellimestariksi kesällä 2020. Kansainvälisen oopperauransa Matvejeff aloitti Tukholman kuninkaallisen oopperan korrepetiittori-apulaiskapellimestarina, ja toimittuaan mm. Esa-Pekka Salosen ja Leif Segerstamin assistenttina hänet kiinnitettiin kaudeksi 2012–13 Malmön Oopperan vakituiseksi kapellimestariksi. Turun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana 2016-2018 toimiessaan Matvejeff johti Wagnerin ”Parsifal”-konserttiesitykset vuoden 2017 festivaalilla. Keväällä 2023 Matvejeff johti Turussa Punainen viiva -oopperan.

Teokset

Jean Sibelius (1865-1957):
Suite champêtre op. 98b; sinfonia nro 6 d-molli op. 104

Suite champêtre:
Piece caractéristique
Mélodie élégiaque
Danse

Sinfonia nro 6:
Allegro molto moderato
Allegretto moderato
Poco vivace
Allegro molto

Maanantaina 19. helmikuuta 1923 yleisö täytti Helsingin yliopiston juhlasalin viimeistä paikkaa myöten. Jean Sibelius johti sävellyskonsertin, jonka päänumerona kuultiin kantaesityksenä vastavalmistunut kuudes sinfonia. Sen lisäksi kuultiin pienimuotoisempia teoksia, niistä jousiorkesterille sävelletyt Suite caractéristique (1922) ja Suite champêtre (1923) niin ikään ensiesityksinä. Tunnelma oli korkealla, ja yleisö otti saliin astelevan säveltäjän vastaan seisaalleen nousten.

Konsertti toi esiin kaksi erilaista juonnetta Sibeliuksen luomistyöstä. Sinfonia edusti hänen tuotantonsa painokkainta ja merkittävintä teossarjaa, kun taas pienimuotoisemmat kappaleet osoittivat, että hän kykeni eläytymään myös vapaamman ja kevyemmän tyylilajin eleganssiin. Kaikkien arvostelijoiden mielestä tämä henkinen laaja-alaisuus ei tuntunut sopivan Sibeliuksen kansallisen suurmiehen taitelijakuvaan, ja Helsingin Sanomien Evert Katila jopa arveli, että uudet jousiorkesterisarjat "ehkä monissa herättiwät kiihkeätä wastustushalua".

Nykyisin Suite champêtren tapaisten teosten maailmaa osataan arvioida niiden omista lähtökohdista, tavoitteiltaan sinfonioita vaatimattomampina mutta omassa lajissaan eheinä ja viehkeinä miniatyyreinä. Nimestään huolimatta Suite champêtre ei ole korostetun maalaishenkinen tai talonpoikainen. Kolmiosaisen teoksen avausosa Piece caractéristique saa vakavasävyisen, rytmisesti tihentyvän marssin ilmettä ja taittuu lopulla hetkeksi lyyrisempiin tunnelmiin. Harmonisesti vivahteikas keskiosa Mélodie élégiaque huokuu hellän kirvelevää surumieltä Griegin hengessä. Päätösosassa Danse on soinnillisesti rikastavana elementtinä hetkittäin irtaantuva viulusoolo, joka tuo mieleen Sibeliuksen muutamia vuosia aiemmat humoreskit. Kyseessä on hillitysti polveileva tanssiosa, joka sekään ei ole vailla surumielisyyden yläsäveliä.

Kuudennen sinfonian (1923) arvostelijat ottivat yksimielisen kiittäen vastaan. Uuden Suomen Heikki Klemetti totesi, että, että "mitä kaikuun tulee, on tämä sinfonia kaikkein ehjintä, aistikkainta ja kultivoiduinta, mitä Sibelius on luonut". Hufvudstadsbladetin Karl Ekman puolestaan ihaili osien arkkitehtonista rakennetta: "Ne ovat selkeitä muodoltaan, vaikkakin täysin vapaasti muotoiltuja."

Kuudes on runollisin ja sopusuhtaisin Sibeliuksen seitsemästä sinfoniasta. Se on hengeltään klassisen tasasuhtainen mutta ei ironisoiva ja etäännyttävä 1920-luvun uusklassikkojen tapaan. Sitä hallitsee hienoin sävyin maalattu valohämy, jonka alle jyrkimmät vastakohdat ovat pehmenneet; vain finaalin kuohunnassa on dramaattisempia äänenpainoja. Sinfoniaa värittää modaalisuus eli tukeutuminen vanhoihin kirkkosävellajeihin, ennen muuta doorisuuteen.

Neliosainen teoksen avausosa alkaa seesteisenä polyfonisena virtailuna, josta nopeasykkeisempi pääjakso puhkeaa esiin. Hidas osa on yksinkertaisten melodia-aihelmien pohjalle rakentuva vapaa muunnelmaosa. Scherzossa on sekä energisyyttä että valoisaa nostalgisuutta. Finaali alkaa soitinryhmien välisenä replikointina, mutta keskijaksossa musiikki kasvaa kolmena aaltona huipennukseen. "Kun varjot pitenevät", kiteytti Sibelius hiljenevän loppujakson koskettavan tunnelman.

Teosesittely: Kimmo Korhonen