Turun tuomiokirkko

Tämä on mennyt tapahtuma.

Pääsiäiskonsertti 2023

Ross Jamie Collins, kapellimestari 
Teppo Lampela, kontratenori
Turun filharmoninen orkesteri

Pietro Antonio Locatelli: Sinfonia funebre      
Sebastian Fagerlund: Preghiera
Antonio Vivaldi: Filiae maestae Jerusalem

Antonio Vivaldi: Stabat Mater
Henry Purcell: Chaconne g-molli Z 730

Valentin Silvestrov: Messenger
Georg Friedrich Händel: Largo oopperasta Xerxes 

Fagerlundin Preghiera on musiikillinen rukous, joka kutsuu rauhoittumaan ja hiljentymään. Meditatiivisen alun jälkeen vaihdetaan Vivaldiin ja italialaisen barokin koristeellisuuteen. Stabat Mater kuvaa Marian kärsimyksiä Jeesuksen ristillä ja Filiae maestae Jerusalem taas surijoita Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ukrainalaisen Silvestrovin Messenger-teoksessa viestintuoja on linkki tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä.  Yhdessä teokset muodostavat vahvan ja vaikuttavan kokonaisuuden pitkäperjantain hengessä.

Esiintyjät

Ross Jamie Collins
Ross Jamie Collins
kapellimestari
Ross Jamie Collins
Ross Jamie Collins
kapellimestari

Tunteellinen ilmaisuvoima ja tekninen taituruus, Ross Jamie Collinsin eloisa nuorekkuus sekä rakkaus ison orkesterin soundiin ja kaikenlaiseen musiikkiin ovat tuoneet hänet musiikkimaailman tietoisuuteen seuraavan sukupolven kapellimestarina.

Syyskuussa 2021 Collins nimitettiin San Franciscon sinfoniaorkesterin kapellimestareiden listalle. Colburn Artistina hän on osa Lontoon Philharmonian Emerging Artists -ohjelmaa ja debytoi LontoonPhilharmonian kanssa toukokuussa 2022.

Collins on opiskellut Panula-Akatemiassa maailmankuulun Jorma Panulan oppilaana. Nyt suomalais-brittiläinen kapellimestari suorittaa kapellimestaritutkintoaan Colburn Conservatory of Musicissa Los Angelesissa, missä hän opiskelee Esa-Pekka Salosen johdolla Negaunee Conducting -ohjelmassa Salonen Fellowna.

Kaudella 2020–21 Collins on työskennellyt Esa-Pekka Salosen assistenttina Lontoon Philharmonian, NDR Elbphilharmonie Orchesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Orchester de Parisin, Houston Symphony Orchestran, Philadelphia Orchestran ja San Francisco Symphonyn kanssa.

Teppo Lampela
Teppo Lampela
kontratenori
Teppo Lampela
Teppo Lampela
kontratenori

Kontratenori, musiikin maisteri Teppo Lampela esiintyy kontratenori- ja baritonisolistina erityisesti barokkimusiikin ja uuden musiikin parissa.

Lampelan äänelle on kirjoitettu ja hän on kantaesittänyt musiikkia muun muassa monologioopperan muodossa. Lampela tekee töitä myös kuorojen ja lauluyhtyeiden johtajana, kouluttajana ja levyjen taiteellisena tuottajana.

Hänen esiintymisareenoitaan ovat olleet laajalti maamme musiikkifestivaalit ja yhteistyökumppaneitaan sinfonia- ja barokkiorkesterit sekä -yhtyeet.

Teokset

Pietro Locatelli (1695-1764):
Sinfonia funebre      

Lamento: Largo
Alla breve ma moderato
Grave
Non presto
La Consolazione: Andante

Italialaisen myöhäisbarokin keskeisiin soitinmusiikin säveltäjiin kuulunut Pietro Locatelli muistetaan parhaiten viulukonsertoistaan. Hän syntyi Bergamossa, vaikutti 1711-23 Roomassa, vietti sen jälkeen ylistettynä viuluvirtuoosina kiertelevää elämää Italiassa ja Keski-Euroopassa kunnes asettui 1729 loppuelämäkseen Amsterdamiin. Häneltä tunnetaan yhdeksän vuosina 1721-62 julkaistua konsertoista ja sonaateista koostuvaa opusta, joihin sisältyy 78 teosta, sekä näiden lisäksi muutamia muita yksittäisiä teoksia.

Locatellin Sinfonia funebre on taustaltaan jossain määrin epävarma teos, eikä se sisälly hänen yhdeksään julkaistuun opukseensa. Teoksen tausta lienee kuitenkin syvän henkilökohtainen, ja sen on arveltu syntyneen esitettäväksi hänen vaimonsa hautajaisissa. Teos on vakiinnuttanut asemansa ohjelmistoissa, ja sitä esitetään sekä kamarimusiikillisessa muodossa (vain yksi muusikko/osuus) että suuremmalla soittajistolla.

Sinfonia funebressa on viisi lyhyttä toisiinsa kytkeytyvää osaa. Niin kuin otsikko Lamento ilmaisee, surun ja menetyksen tuska on koskettavimmillaan hitaassa avausjaksossa, johon pidätetyt riitasoinnut tuovat omaa viiltävyyttään. Avausosan f-molli jatkuu kontrapunktisesti alkavassa eloisammassa toisessa osassa, ja hidas keskiosa ankkuroituu monista modulaatioistaan huolimatta Des-duuriin. Synkooppien elävöittämä neljäs osa on vielä f-mollissa, mutta viulujen eleganttien kuvioiden rikastaman päätösosan F-duuri tuo mukanaan otsikon La Consolazione mukaisen lohdutuksen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Sebastian Fagerlund (s. 1972):
Preghiera

Iskevää rytmistä energiaa, syvähenkistä mietiskelyä ja draamallisesti tehokasta musiikillista kerrontaa yhdistämässä eri tavoin näitä ilmaisun kahta ääripäätä – sellaista on tämän hetken esitetyimpiin suomalaissäveltäjiin kuuluvan Sebastian Fagerlundin musiikki. Hän nousi esiin vuosituhannen vaihteen aikoihin, ja varsinainen läpimurto koitti erilaisia virikkeitä synteesinomaisesti yhteen sulauttaneen klarinettikonserton (2006) myötä. Fagerlundin teosluettelo on sittemmin karttunut taiturillisesti kirjoitetuilla orkesteriteoksilla, konsertoilla ja kamarimusiikilla. Keskeisiin teoksiin kuuluu myös kaksi oopperaa: Döbeln (Helsinki 2010) sekä Ingmar Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen perustuva ooppera Höstsonaten (ensi-ilta Suomen Kansallisooppera 2017).

Jousille ja lyömäsoittimille sävelletty Preghiera (Rukous) valmistui 2007 Stavangerin sinfoniaorkesterin ja Sounds of the Cathedral –festivaalin tilauksesta. Myöhemmin Fagerlund liitti Preghieran päätösosaksi kolmiosaiseen Partitaan (2007-09), mutta sitä on mahdollista soittaa myös erikseen, omana itsenäisenä teoksenaan.

Fagerlund on kertonut, että teoksen otsikko ei liity mihinkään tiettyyn uskontoon. Sen sijaan hän on halunnut luoda rukouksen, jota jokainen voi ajatella oman sisäisen henkisen vakaumuksensa näkökulmasta. Teos kasvaa esiin liukuvien äänien ja salaperäisten kumahdusten meditatiivisesta alkutilasta, avautuu kysymysten ja aavistelevien vastausten herkkävireiseksi runoelmaksi, huipentuu hetken jyhkeään purkaukseen ja hiljenee lopussa takaisin mysteerin äärelle.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Antonio Vivaldi (1678-1741):
Filiae maestae Jerusalem RV 638; Stabat Mater RV 621

Stabat Mater:
1. Stabat mater dolorosa (Largo)
2. Cuius animam gementem (Adagissimo)
3. O quam tristis et afflicta (Andante)
4. Quis est homo (Largo)
5. Quis non posset contristari (Adagissimo)
6. Pro peccatis suae gentis (Andante)
7. Eia mater, fons amoris (Largo)
8. Fac ut ardeat cor meum (Lento)
9. Amen (Allegro)

Antonio Vivaldi elää yleisessä tietoisuudessa ennen muuta konserttojen säveltäjänä. Hän kirjoitti kuitenkin myös laajan vokaalituotannon, johon sisältyy yli 50 oopperaa, suuri määrä maallisia kantaatteja sekä useita kymmeniä kirkkomusiikkiteoksia. Jo tämä vokaalituotanto yksin olisi riittänyt nostamaan hänet barokin kauden suurten mestarien joukkoon.

Kirkkomusiikin säveltäjäksi Vivaldilla oli sikäli hyvä perusta, että hän oli saanut vuonna 1703 pappisvihkimyksen. Hän ei tosin koskaan hoitanut papin tehtäviä eikä ollut muutoinkaan elämäntavoiltaan erityisen papillinen. Pappistyön sijaan hän aloitti 1703 pitkän uran kotikaupunkinsa Venetsian tyttöjen Ospedale della Pietà –orpokodissa, ensin opettajana ja myöhemmin myös maestro di capellana eli musiikinjohtajana. Ospedale della Pietàn orpotytöistä koostuva orkesteri ja kuoro kuuluivat tuolloin Italian hienoimpiin esittäjistöihin, ja Vivaldi sävelsi sille suuren osan kirkkomusiikistaan. Teoksia syntyi kuitenkin myös muille esittäjille.

Filiae maestae Jerusalem on lajiltaan ns. introduzione eli sooloäänelle kirjoitettu motetti, joka oli tarkoitettu edeltämään sitä seurannutta liturgiaan kuulunutta kuoroteosta. Filiae maestae Jerusalemin tapauksessa tänä kuoroteoksena oli Vivaldin Miserere-sävellys, joka on kuitenkin kadonnut.

Filiae maestae Jerusalem rakentuu kahden resitatiivin ja niiden välissä olevan aarian kokonaisuudeksi, mutta aariaa esitetään usein myös ilman resitatiiveja, koska jälkimmäisen resitatiivin oli ajateltu toimivan johdantona Misererelle. Teksti käsittelee Jerusalemin tyttärien tuskaa Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja aariassa luontokin eläytyy kärsimykseen. Aiheen mukaisesti motetin tunnelma on vakavahenkinen, aariassa viulujen tasaisena sykkivän kuvion säestämänä.

Pääsisäisen tapahtumiin kiinteästi liittyvä Stabat Mater kuuluu kirkkomusiikin suosituimpiin teoslajeihin. Teksti on 1200-luvulta, mutta tekijästä ei ole varmuutta; aiemmin usein mainittu italialainen munkki Jacopone da Todi se ei kuitenkaan nykynäkemyksen mukaan luultavasti ollut. Runo kuvaa riipaisevalla tavalla Neitsyt Marian kärsimystä Jeesuksen ristin äärellä. Stabat Materin säveltäjiin lukeutuu monia eri aikojen mestareita, mm. Palestrina, Domenico Scarlatti, Pergolesi, Haydn, Schubert, Rossini, Dvořák, Verdi, Szymanowski, Poulenc ja Penderecki.

Vivaldin Stabat Materin syntyaikana pidettiin aiemmin vuotta 1712. Nyttemmin arvellaan kuitenkin, että teos olisi saanut ensiesityksensä Pyhän Neitsyt Marian puhdistumisen juhlassa jo helmikuussa 1711 Bresciassa, jonne Vivaldi oli matkustanut isänsä kanssa. Teos on ilmeisesti syntynyt melkoisessa kiireessä, sillä Vivaldi on säveltänyt vain 10 ensimmäistä runon 20 säkeistöstä. Lisäksi hänen yhdeksänosaisen teoksensa kolmen ensimmäisen osan musiikki toistuu kolmessa seuraavassa osassa uudella tekstillä.

Vivaldin teosta on luonnehdittu "synkeimmäksi Stabat Materin sävellykseksi länsimaisessa musiikissa" (H. C. Robbons Landon). Teos on kirjoitettu altolle (tai kontratenorille), jousille ja continuolle. Vivaldin tiedetään olleen mieltynyt tummiin alttoääniin, jollainen sopii erityisen hyvin teoksen lohduttoman surumielisiä tunnelmia luotaavaan aihepiiriin. Teosta hallitsevat hitaat tempot (largo, adagissimo, andante ja lento), ja vain päätösosa Amen liikkuu allergo-tempossa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Henry Purcell (1659-1695):
Chaconne g-molli Z 730

Henry Purcell ehti mozartmaisen lyhyeksi jääneen elämänsä aikana luoda laajan ja monipuolisen tuotannon, johon sisältyy niin kirkkomusiikkia, oodeja, maallisia lauluja, soitinteoksia sekä näyttämömusiikkia, johon lukeutuu myös hänen ainoa oopperansa Dido ja Aeneas (1689). Tämä tuotanto teki hänestä aikansa merkittävimmän brittisäveltäjän, ja on monia, joiden mielestä hän on suurin brittisäveltäjä kautta aikain.

Purcellin tunnetuin soitinteos on jousille sävelletty Chaconne g-molli, hänen käyttämässään muodossa Chacony. Teos on sävelletty 1670-luvun lopulla tai 1680, mutta sen taustasta ei ole tarkempaa tietoa. Se on saattanut olla itsenäinen kappale, mutta yhtä lailla mahdollista on se, että se on kuulunut johonkin hänen näytelmämusiikkiinsa; hänhän kirjoitti musiikkia yli 40 näytelmään.

Purcellin teoksen otsikko viittaa sävellystekniikkaan, jossa kappaleen runkona on samana toistuva bassokulku. Ajan usein vapaahkosti tulkitussa terminologiassa nimenä olisi yhtä hyvin voinut olla passacaglia tai ground. Purcellin g-molli-chaconnessa läpi kappaleen soiva bassokulku on kahdeksantahtinen laskeva aihe, jonka ylle hän rakentaa rikkaita musiikillisia sommitelmiaan. Purcell oli mieltynyt tällaiseen tekniikkaan, ja sellaiselle rakentuu myös hänen Dido ja Aeneas –oopperan kuuluisa, riipaiseva kaunis Didon valituslaulu When I am laid in earth ja sellaisia esiintyy monissa muissakin hänen teoksissaan.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Valentin Silvestrov (s. 1937):
Messenger

"En kirjoita uutta musiikkia. Musiikkini on vastausta ja heijastumaa siitä, mikä on jo olemassa."

Näin on ukrainalainen Valentin Silvestrov luonnehtinut musiikillisen ajattelunsa lähtökohtia. Tie tähän menneisyyttä peilaavaan ja sen kanssa keskustelevaan tyyliin on käynyt vaikeiden alkuvaiheiden kautta. Kiovassa syntynyt ja opiskellut Silvestrov joutui ensin kahden tulen väliin, kun hän ei halunnut mukautua sen enempää sosialistiseen realismiin kuin neuvostomaailmassa kiisteltyyn modernismiinkaan. Hän alkoi säveltää näennäisen yksinkertaiseen, menneisyyden aineksia hyödyntävään tyyliin, joka täydentyi Neuvostoliiton romahduksen ja Ukrainan itsenäistymisen jälkeen uskonnollisilla teoksilla. Silvestrov asui Kiovassa helmikuuhun 2022 saakka, jolloin hän pakeni Venäjän hyökkäyssotaa nykyiseen asuinpaikkaansa Berliiniin.

Pianolle, jousille ja syntetisaattorille sävelletyssä teoksessa Messenger (1996) lähtökohta on ollut koskettavan henkilökohtainen. Se syntyi reaktiona hänen musikologi-vaimonsa Laryssa Bondarenkon äkilliselle kuolemalle. Silvestrovin mukaan "on kuin vierailija tulisi jostain toisesta ulottuvuudesta luoksemme mukanaan viesti, ehkäpä juuri Larissa, ehkä joku kaukainen muusa puhuen menneen 1700-luvun kielellä". Teoksen musiikissa tuota menneen aikakauden kieltä edustaa Mozart-tyylinen musiikki jousten ja pianon sulautuessa herkänhauraasti yhteen ja pysäyttäessä Mozartia jäljittelevät aiheet kuin musiikilliseksi tilaksi ajan ulkopuolella, meditaatioksi jossa aika sulautuu olemisen mysteeriin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Georg Friedrich Händel (1685-1759):
Largo oopperasta Xerxes (Serse)

Händelin Largo kuuluu samantapaisiin barokin kauden ikivihreisiin suosikkeihin kuin Bachin Air tai Pachelbelin Kaanon. Sen suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä kyseessä on poikkeuksellisen seesteinen ja jalopiirteinen, syvää rauhaa henkivä kappale. Se ei kuitenkaan syntynyt alun perin soitinteokseksi eikä nimellä Largo vaan aariaksi Händelin oopperaan Serse (Xerxes), jonka ensi-ilta oli Lontoossa huhtikuussa 1738. Serse sai vain viisi esitystä ja katosi sitten ohjelmistoista pariksi sadaksi vuodeksi. Syynä saattoi olla osaltaan se, että oopperassa yhdistettiin vakavia ja koomisia elementtejä uudella tavalla, toisaalta sekin, että englantilaisen yleisön mielenkiinto oopperoita kohtaan oli jo alkanut lakastua, ja paremmin Händel pärjäsikin näihin aikoihin oratorioillaan.

Vaikka Serse oopperana jäi pian unohduksiin, sen avausaariasta Ombra mai fu tuli 1800-luvulla suosittu kappale sekä laulettuna että soitinsovituksena nimellä "Händelin Largo". Aariassa Persian kuningas Serse (Kserkses I) ihailee puutarhassaan kasvavaa plataanipuuta ja toivoo, etteivät salamat ja myrskyt koskaan häiritsisi sen rauhaa: "Ei minkään puun varjo ole koskaan ollut rakkaampi ja ihanampi tai suloisempi."

Aariasta on tehty lukemattomia sovituksia erilaisille soitinkokoonpanoille, joista jousille tehdyt ovat sikäli lähimpänä alkuperäistä, että myös itse aariassa käytetään niitä. Aariaa esitetään kuitenkin usein erikseen myös laulettuna, ja siihen on tehty uusia, sekä hengellisiä että maallisia tekstejä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Sanat
Filiae maestae Jerusalem

Anonyymi

I. Filiae maestae Jerusalem (Adagio)
Filiae maestae Jerusalem,
en Rex universorum,
Rex vester vulneratus
et spinis coronatus;
ut maculas detergat peccatorum
factus est Rex dolorum.
Ecce moritur vita
in durissima cruce;
ecce videte et non eam
sed nos potius lugete;
at nequis reprobare vestros fletus
immo lugeant vobiscum
omnia insensata, plorent
plorent cuncta creata.
 
II. Sileant zephyri (Largo)
Sileant zephyri
rigeant prata,
unda amata,
frondes, flores non satientur.
Mortuo flumine,
proprio lumine
luna et sol etiam priventur.

III. Sed tenebris diffusis (Adagio)
Sed tenebris diffusis
obscuratus est sol,
scinditur quoque velum,
ipsa saxa franguntur
et cor nostrum non frangit vis doloris?
At dum satis non possumus dolere
tu nostri bone Jesu, miserere.

I. Jerusalemin surulliset tyttäret
Surulliset Jerusalemin tyttäret,
katsokaa kaikkien Kuningasta,
Kuninkaanne on haavoittunut
ja orjantappuroilla kruunattu;
puhdistamaan synnin tahrat
hänestä tehtiin murheiden Kuningas.
Katso, hän menettää henkensä
ankaralla ristillä;
katso, katso äläkä murehdi
ristiä, vaan ennemminkin meitä;
Älä anna kenenkään syyttää kyyneleitäsi,
ei, anna kaikkien irrationaalisten olentojen
surra kanssasi
ja koko luomakunta suree.
 
II. Olkoon tuulet hiljaa
Olkoon tuulet vaimentuneet,
ja pellot jäätyneet,
kukat ja lehdet eivät
kastu rakastamastaan vedestä.
Kun joki on kuollut
jopa kuulta ja auringolta
viedään heidän oma valonsa.
 
III. Mutta varjojen levitessä 
Mutta varjojen leviämisen myötä
aurinko on pimentynyt,
ja verho on revitty,
kivet ovat rikki,
ja eikö surun voima särje sydäntämme?
Mutta vaikka emme voi murehtia tarpeeksi,
sinä, hyvä Jeesus, armahda meitä.

Sanat
Stabat mater

Jacopone da Todi 
Käännös suomeksi: Juhani Koivisto

1. Stabat mater dolorosa
juxta crucem lacrymosa,
dum pendebat Filius;

2. Cuius animam gementem,
contristantam et dolentem
pertransivit gladius.

3. O quam tristis et afflicta
fuit illa benedicta
mater Unigeniti!

Quam maerebat et dolebat
et tremebat / pia mater, dum videbat
nati poenas inclyti.

4. Quis est homo, qui non fleret,
matrem Christi si videret
in tanto supplicio?

5. Quis non posset contristari
piam Matrem contemplari
dolentem cum Filio?

6. Pro peccatis suae gentis
vidit Jesum in tormentis
et flagellis subditum.

Vidit suum dulcem natum
morientem, desolatum,
dum emisit spiritum.

7. Eia mater, fons amoris,
me sentire vim doloris
fac, ut tecum lugeam!

8. Fac, ut ardeat cor meum
in amando Christum Deum,
ut sibi complaceam!

9. Amen

1. Seisoi äiti tuskainen
vierellä ristin kyynelehtivänä,
sillä riippui hänen poikansa.

2. Hänen sydämensä vaikeroivan,
murheellisen ja tuskaisen
lävisti miekka.

3. Voi kuinka surullinen ja ahdistettu
oli tuo siunattu
ainosyntyisen pojan äiti!

Hän suri ja kärsi
ja vapisi nähdessään
kuuluisan poikansa piinan.

4. Kuka on ihminen, joka ei itkisi,
Kristuksen äidin kun näkee
niin suuressa tuskassa?

5. Kuka ei tuntisi sääliä
katsoessaan hurskasta äitiä
suremassa poikaansa?

6. Oman kansansa syntien tähden
hän näki Jeesuksen tuskissa
ja ruoskalle alistettuna.

Hän näki oman rakkaan poikansa
kuolevan hylättynä,
kun hän antoi henkensä.

7. Oi äiti, rakkauden lähde,
anna minun tuntea tuskasi voima
niin että voin surra kanssasi.

8. Anna sydämeni palaa
rakkaudesta Kristukseen, Jumalaan
niin että voin miellyttää häntä.

9. Amen

Sanat
Largo oopperasta Xerxes

Nicoló Minato
Käännös suomeksi: V. I. Forsman

Ombra mai fu
Di vegetabile
Cara ed amabile
Soave più

Ombra mai fu
Di vegetabile
Cara ed amabile
Soave più

Cara ed amabile
Ombra mai fu
Di vegetabile
Cara ed amabile
Soave più
Soave più

On alhoissa maan
vaellus vaikeaa.
Kun varjot lankeaa,
tie tummuu vaan.

On alhoissa maan
vaellus vaikeaa.
Kun varjot lankeaa,
tie tummuu vaan.

Kun varjot lankeaa,
tie tummuu vaan. 
Kun varjot pitenee,
pimeys vain synkkenee, 
ja määränpää
tuskin häämöittää.