Rosanne Philippens viulun kanssa

Tämä on mennyt tapahtuma.

Saksalaiset romantikot

Markus Stenz, kapellimestari
Rosanne Philippens, viulu 
Turun filharmoninen orkesteri

Richard Wagner: Alkusoitto oopperasta Nürnbergin mestarilaulajat
Robert Schumann: Viulukonsertto d-molli
Johannes Brahms: Sinfonia nro 4 e-molli

Enemmän on enemmän, kun konsertissa on kolme saksalaista romantikkoa. Kun yhtälöön vielä lisätään niin ikään saksalainen Markus Stenz, on ohjelmisto hyvissä käsissä. Deutsche Oper Berlinissä kesällä 2022 Nürnbergin mestarilaulajat -oopperan menestyksekkäästi johtanut Stenz tuo Turkuun teoksen suositun alkusoiton. Schumannin viulukonsertto tiristää tunteet esille niin solistista kuin kuulijoistakin, ja konserton tulkkina nähdään henkeäsalpaava viulutaituri Rosanne Philippens. Brahmsin neljäs on suurta sinfoniaa parhaimmillaan.

Esiintyjät

Markus Stenz, kasvokuva
Markus Stenz
kapellimestari
Markus Stenz, kasvokuva
Markus Stenz
kapellimestari

Kapellimestari Markus Stenz on toiminut Hollannin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuosina 2012–2019, Baltimoren sinfoniaorkesterin päävierailijana vuosina 2015–2019 ja Soulin filharmonisen orkesterin residenssikapellimestarina vuosina 2016–2021.

Stenzin tuleviin kohokohtiin kuuluvat esiintymiset Orchestre National de Lyonin ja Hollannin kansallisoopperan kanssa. Kaudella 2022–2023 Stenz debytoi Roomassa Orchestra dell’Academia Nazionale di Santa Ceciliassa. Lisäksi hän johtaa kuluvalla kaudella Wagner-illan Nina Stemmen kanssa Budapestissa, Wienin radion sinfoniaorkesteria Linzissä Brucknerfestillä sekä Dresdenin filharmonikoita. USA:ssa hän debytoi Detroitin sinfoniaorkesterin kanssa ja palaa johtamaan sekä Oregonin että Indianapoliksen sinfoniaorkestereita.

Viimeaikaisiin esiintymisiin ovat kuuluneet konsertit MDR Leipzigin radion sinfoniaorkesterin, Dortmundin ja Luxemburgin filharmonisen orkesterin, Orchestre National de Lyonin, Bergenin filharmonisen orkesterin ja Barcelonan sinfoniaorkesterin kanssa. Oopperan parissa Stenz on viime aikoina esittänyt muun muassa Brittenin Death in Venice ja A Midsummer Night´s Dream -oopperat Deutsche Oper Berlinissä sekä Venetsian Teatro La Fenicessä muun muassa Mozartin, Schumannin ja Wagnerin teoksia.

Stenzin uusimpiin levytyksiin kuuluu Stavangerin sinfoniaorkesterin kanssa levytetty Brucknerin 7. sinfonia.

Rosanne Philippens (c) Marco Borggreve
Rosanne Philippens
viulu
Rosanne Philippens (c) Marco Borggreve
Rosanne Philippens
viulu

Rosanne Philippensin soittotapaa on kuvailtu hienostuneeksi, eloisaksi ja virheettömäksi. Philippensin musiikillisesta ilmaisusta huokuu synnynnäinen musikaalisuus ja vilpitön lähestymistapa musiikkiin.

Philippensiä opetettiin pienestä pitäen Amstelveenin musiikkikoulussa. Hän jatkoi opintojaan Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa ja Berliinin Hanns Eisler -akatemiassa. Philippens voitti ensimmäisen palkinnon Hollannin kansallisessa viulukilpailussa vuonna 2009 ja Freiburgin kansainvälisessä viulukilpailussa vuonna 2014.

Philippensin suosio on suurta Alankomaissa, jossa hän esiintyy säännöllisesti niin solistina kuin kamarimuusikkona. Philippensin viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvatkin esiintymiset Rotterdamin filharmonikoiden, Alankomaiden radion filharmonisen orkesterin ja Residentie-orkesterin kanssa. Alankomaiden ulkopuolella Philippens on soittanut muun muassa Barcelonan ja Vancouverin sinfoniaorkestereiden kanssa ja orkesterien kanssa eri puolella Saksaa, Suomea ja Sveitsiä.

Philippens uskoo vahvasti klassisen musiikin rajojen rikkomiseen ja onkin pyörittänyt omaa konserttisarjaansa ”The Amsterdam Salon Pop-Up”. Konserttisarjan pyrkimyksenä on ollut tarjota kuulijoilleen kokemus korkeatasoisista, salonkitunnelmaisista konserteista epätavallisissa ympäristöissä.

Teokset

Richard Wagner (1813-1883):
Alkusoitto oopperasta Nürnbergin mestarilaulajat

Wagner pohti Nürnbergin mestarilaulajien aiheesta oopperaa jo 1840-luvulla, mutta varsinaisesti teos valmistui vasta vuosina 1862-67 kesken monumentaalisen Nibelungin sormus –tetralogian sävellystyön. Wagner oli elänyt taiteellisesti vaikeita aikoja, ja oopperan riemukas vastaanotto Münchenissä kesäkuussa 1868 oli hänelle suuri helpotus.

Nürnbergin mestarilaulajilla on monessakin mielessä erikoisasema Wagnerin oopperoiden joukossa. Se on hänen kypsän kauden ainoa koominen oopperansa, se tapahtuu tietyssä todellisessa historiallisessa miljöössä eikä siihen sisälly mitään mytologisia tai yliluonnollisia aineksia. Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Nürnbergiin, joka oli tuolloin saksalaisen renessanssin kukoistava keskus. Nuori ritari Walther von Stolzing haluaa päästä mestarilaulajien killan jäseneksi saadakseen rakastamansa Evan puolisokseen. Wagner näki Stoltzingin idealistisessa hahmossa itsensä, kun taas konservatiivisesta Sixtus Beckmesseristä hän teki arkkivihollisensa kriitikko Eduard Hanslickin karikatyyrin.

Nürnbergin mestarilaulajat alkaa yhdellä oopperamusiikin tunnetuimmista ja uljaimmista alkusoitoista. Wagner on ottanut siihen mukaan useita oopperan keskeisiä aiheita, esimerkiksi mestarilaulajien teema, joka avaa alkusoiton. Vaikka alkusoitossa on myös lyyrisempiä aineksia, sitä hallitsee suurisuuntainen, usein monikerroksisen kontrapunktin rikastama ylväys. Oopperassa musiikki liukuu alkusoitosta suoraan ensimmäiseen kohtaukseen, mutta alkusoiton konserttiesitykset päättyvät loistokkaaseen huipennukseen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Robert Schumann (1810-1856):
Viulukonsertto d-molli WoO 23

1. In kräftigen, nicht zu schnellem Tempo
2. Langsam (attacca)
3. Lebhaft, doch nicht schnell

Tutustuminen uransa alussa olleeseen nuoreen muusikkoon Joseph Joachimiin toi valoa Schumannin viimeisten vuosien synkkeneviin tunnelmiin. Joachimin esitys Beethovenin viulukonsertosta keväällä 1853 teki häneen syvän vaikutuksen, ja sen innoittamana hän sävelsi syyskuussa 1853 Joachimille ensin Fantasian viululle ja orkesterille ja heti perään lokakuun alussa valmistuneen viulukonserton. Lisäksi hän laati viuluversion aiemmasta sellokonsertostaan (1850).

Viulukonsertto on jäänyt suosiossa Schumannin piano- ja sellokonserttojen varjoon, syynä suurelta osin teoksen hitaasti käynnistynyt esityshistoria. Joachim ei koskaan esittänyt sitä, ja teos jäi pois myös Schumannin teosten kokonaisjulkaisusta. Joachimin kuoleman (1907) jälkeen konserton partituuri myytiin Preussin valtionkirjastoon Berliiniin, ja se ilmestyi painettuna vasta 1937. Sen jälkeen se on kuitenkin vähitellen löytänyt paikkansa ohjelmistosta.

Taituriainekset ovat viulukonsertossa avoimemmin esillä kuin piano- ja sellokonsertossa. Kyseessä on perinteinen kolmiosainen kokonaisuus, jossa osien välillä on Schumannille ominaisesti temaattisia ja motiivisia yhteyksiä. Tunteikkaan ja mietteliään hitaan keskiosan teema kummitteli Schumannin mielessä myöhemminkin, sillä hän käytti sitä lähtökohtana juuri ennen lopullista henkistä romahdusta kirjoittamissaan pianomuunnelmissa; tällöin hän totesi, että enkelit olivat laulaneet teeman hänelle. Samoin kuin piano- ja sellokonsertossa myös tässä välike vie suoraan hitaasta osasta poloneesisävyjen tahdittamaan verhotun tanssilliseen finaaliin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Johannes Brahms (1833-1897):
Sinfonia nro 4 e-molli op. 98

Allegro non troppo
Andante moderato
Allegro giocoso
Allegro energico e passionato

Brahmsin tie sinfonikoksi oli pitkä ja tuskainen. Ankara itsekritiikki ja taustalta kuuluvan jättiläisen eli Beethovenin askelten kumu pitivät hänet kunnioittavan etäisyyden päässä sinfoniasta aina kypsään miehuuteen saakka. Kun hän oli syksyllä 1876, 43-vuotiaana ja jo kokeneena mestarina, saanut esikoissinfoniansa vihdoin valmiiksi pitkän luomistaistelun jälkeen, syntyivät muut kolme sinfoniaa helpommin, viimeiseksi jäänyt e-molli-sinfonia kesinä 1884 ja 1885. Teosta on sittemmin pidetty Brahmsin sinfoniasarjan lakipisteenä, niin huikean korkeatasoisesta ja tasalaatuisesta sarjasta kuin onkin kyse.

Brahmsin sinfonioissa - ja neljännessä aivan erityisesti - melodiikan spontaani keksintä yhdistyy tiukasti hallittuun pinnanalaiseen rakenteeseen. Ensiosa alkaa teemalla, jonka ulkoiseen sopusuhtaisuuteen sisältyy syvää surumieltä. Osa rakentuu perinteiseksi sonaattimuodoksi, jonka huipennus koittaa vasta painokkaassa koodassa. Hitaassa osassa musiikkia värittää häilyminen C-duurin ja E-duurin välillä, mikä antaa musiikille arkaaista fryygistä sävyä ja kuvastaa Brahmsin kiinnostusta vanhaan musiikkiin.

Kolmantena osana Brahmsilla on dynaaminen scherzomainen osa, ei lyyrisempi intermezzo niin kuin muissa sinfonioissa. Finaalista Brahms puolestaan rakentaa barokin esikuviin sekä muodon että materiaalin tasolla liittyvän muunnelmasarjan. Kyse on passacagliasta (tai tulkinnasta riippuen chaconnesta), jonka teeman Brahms on muokannut Bachin kantaatin nro 150 Nach dir, Herr, verlanget mich loppukuorosta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen