Tämä on mennyt tapahtuma.
Kamarimusiikkia à la Olli Mustonen
Olli Mustonen, piano
Matti Koponen, viulu
Ilana Gothóni, viulu
Sauli Kulmala, alttoviulu
Tomas Djupsjöbacka, sello
Darius Milhaud: La création du monde
Olli Mustonen: Pianokvintetto
Antonín Dvořák: Pianokvintetto
Olli Mustosen suunnittelemassa kamarimusiikki-illassa TFO:n muusikot yhdessä taiteellisen johtajan kanssa heittäytyvät lennokkaan ohjelmiston pariin. Milhaud´n, Dvořákin ja Mustosen sävelet nivoutuvat konsertissa upeaksi kokonaisuudeksi. Olli Mustonen on monipuolinen muusikko, ja kapellimestarin ja pianistin tehtäviensä lisäksi aktiivinen myös kamarimusiikin parissa. Tervetuloa ensimmäiseen taiteellisen johtajan kamarimusiikki-iltaan!
Turvallisuutesi on meille tärkeää. Tutustuthan korona-ajan turvallisuusohjeisiimme tästä linkistä.
Esiintyjät
Taiteellisen johtajan Olli Mustosen persoonassa toiminta kapellimestarina, pianistina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla.
Viime kausilla Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin, Mariinski-teatterin orkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen solistina. Kapellimestarina hän on viime vuosina tehnyt yhteistyötä mm. Jerusalemin sinfoniaorkesterin ja lukuisten eurooppalaisten orkesterien kanssa.
Mustosen sävellystyössä ovat viime aikoina keskeisellä sijalla olleet suurimuotoiset kamarimusiikkiteokset – viime vuosina ovat valmistuneet mm. pianokvintetto ja jousikvartetto. Syyskuussa sai Amsterdamissa ja Lontoossa kantaesityksensä Ian Bostridgelle ja Steven Isserlisille sävelletty, Kalevalaan pohjautuva ”Taivaanvalot” – sinfonia tenorille, sellolle ja pianolle. Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Bonnin Beethovenhaus tilasi Mustoselta jousiseksteton, joka kantaesitettiin heidän Beethoven-festivaalillaan helmikuussa 2020.
Mustosen levytystuotanto on laaja, ja sisältää esimerkiksi Edison- ja Gramophone-palkinnot saaneen Alkanin ja Šostakovitšin preludien levytyksen. Viime vuosien äänitteistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen levytys, sekä RSO:n ja kapellimestari Hannu Linnun kanssa toteutettu Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys.
Mustonen on valittu vuoden 2019 Hindemith-musiikkipalkinnon saajaksi. Mustonen on palkittu myös Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2003.
Matti Koponen aloitti viuluopinnot kolmevuotiaana Marja Olamaan johdolla Käpylän musiikkiopistossa. Myöhemmin Koponen siirtyi Seppo Tukiaisen oppilaaksi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle. Akatemian esittävän säveltaiteen linjalla opettajana toimi Päivyt Meller.
Matti Koponen on toiminut freelancerina monissa Suomen ammattiorkestereissa. Hänellä on ollut pitkäaikaisia sijaisuuksia muun muassa Helsingin kaupunginorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa sekä Lapin kamariorkesterissa, jossa hän toimi 2. viulun äänenjohtajana syyskaudella 2013. Koponen toimi vuodet 2014-2018 Lappeenrannan kaupunginorkesterin ensimmäisenä konserttimestarina. Elokuussa 2018 Koponen aloitti Turun filharmonisen orkesterin konserttimestarina. Lisäksi Koponen toimii yhtenä Savonlinnan oopperajuhlaorkesterin konserttimestareista.
Koponen esiintyy ahkerasti kamarimuusikkona. Viime vuosina hän on ollut kysytty esiintyjä muun muassa Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, Sysmän suvisoitossa sekä Kaakon kamarimusiikkijuhlilla.
Ilana Gothóni aloitti viulunsoiton Turun konservatoriossa Grazyna Zeraska-Gebertin johdolla ja jatkoi opintojaan myöhemmin Aleksander Vinnitskin oppilaana. Kuhmon viulukoulussa Gothóni opiskeli Zinaida Gilelsin, Palvel Vernikovin ja Ilja Grubertin johdolla ja Sibelius-Akatemiassa Kaija Saariketun oppilaana.
Gothóni valmistui Grazin musiikkikorkeakoulusta Yair Kless opettajanaan. Valmistuttuaan hän sai viran Turun filharmonisen orkesterin toisen viulun äänenjohtajana.
Ilana Gothóni soittaa paljon kamarimusiikkia Turku Ensemblen riveissä sekä Art soppa -yhdistyksen jäsenenä. Lisäksi hän opettaa astanga- ja yin-joogaa erikoisuutenaan niin sanottu ”soiva YIN”, jonka aikana hän yhdistää sooloviulumusiikin ja yin-joogan.
Sauli Kulmala aloitti viulunsoitonopinnot nelivuotiaana vakaana aikomuksenaan ryhtyä viulistiksi. Vaikka kutsumusammatti muuttui nuoruusiässä useamminkin, pysyi viulunsoitto mukana harrastuksissa koko kouluajan. Lukioiässä kiinnostus klassiseen musiikkiin vei lopulta voiton.
Jo pitkällä viuluopinnoissa ollessaan Kulmala sai kokeiltavakseen alttoviulun, jonka äänestä löytyi kaikki se syvyys ja tummuus, jota hän turhaan oli viulusta etsinyt. Kulmala aloitti alttoviulunsoitonopinnot, ja viulu jäi taka-alalle.
Hankittuaan riittävästi työkokemusta akselilta Rovaniemi-Etelä-Espanja, Kulmala sai ilokseen vakuutettua Turun filharmonisen orkesterin nykyiset kollegat soittotaidostaan, ja sai vakituisen työpaikan orkesterista.
Työajan ulkopuolista elämää Kulmala viettää vaimonsa ja kolmen poikansa kanssa.
Tomas Djupsjöbacka tunnetaan monipuolisena muusikkona, joka esiintyy sekä sellistinä että nykyään yhä useammin kapellimestarina.
Djupsjöbackan tausta on kamarimusiikissa. Hän on jousikvartetti Meta4:n perustajajäsen ja esiintyy säännöllisesti myös maineikkaan Chamber Orchestra of Europen riveissä.
Kapellimestarina Djupsjöbacka debytoi Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa jouluna 2013, ja on sen jälkeen johtanut lähes kaikkia suomalaisorkestereita, kuten Radion Sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteria, Oulu Sinfoniaa ja Sinfonia Lahtea. Djupsjöbacka vierailee myös säännöllisesti johtamassa Turun filharmonista orkesteria ja Jyväskylä Sinfoniaa. Muusikoiden aloitteesta Djupsöbacka pyydettiin Lapin kamariorkesterin päävierailijaksi, ja hän on toiminut tehtävässä kaudesta 2019–2020 lähtien.
Klassisen ohjelmiston lisäksi Djupsjöbacka on viime vuosina kantaesittänyt lukuisia sävellyksiä muun muassa Jukka Tiensuulta, Veli Kujalalta, Sampo Haapamäeltä sekä Mikko Heiniöltä ja tehnyt konserteissaan yhteistyötä jonglöörien, tanssijoiden ja foley-artistin kanssa.
Djupsjöbacka aloitti kapellimestariopinnot yksityisesti vuonna 2012 New Yorkin Metropolitan-oopperan ylikapellimestarin Yannick Nézet-Séguinin opissa. Opintojaan hän jatkoi Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla, josta hän valmistui vuonna 2017. Djupsjöbacka on myös osallistunut Jorma Panulan mestarikursseille.
Tomas Djupsjöbacka on toiminut Ylioppilaskunnan soittajien kapellimestarina vuodesta 2017.
Teokset
Ranskalainen Darius Milhaud oli 1900-luvun tuotteliaimpia säveltäjiä, todellinen luovan energian tulivuori, joka ylti urallaan aina 443 opusnumeroituun teokseen saakka. Kertoman mukaan hän saattoi säveltää samalla kun kuunteli radiota, seurusteli vieraiden kanssa ja röyhytteli sikaria.
Milhaud'n säveltäjäkuvaa väritti hänen valmiutensa omaksua aineksia mitä erilaisimmista vaikutteista. Virikkeiden kannalta erityisen antoisia olivat hänen vierailunsa 1920 Lontooseen ja 1922 Yhdysvaltoihin, jolloin hän tutustui jazziin. Varsinkin New Yorkin Harlemin jazz-esitykset tekivät häneen syvän vaikutuksen ja heijastuivat pian matkan jälkeen 1922-23 sävelletyssä baletissa La création du monde (Maailman luominen). Jazzin vaikutus tulee esiin sekä kamariyhtyeen soitinvalikoimassa (mukana on mm. saksofoni) että sävelkielessä ja eleissä.
Milhaud'n tunnetuimpiin teoksiin kuuluva La création du monde perustuu afrikkalaiseen luomiskertomukseen. Tauottomaksi kokonaisuudeksi rakentuvan teoksen avaa seesteisen kaunis alkusoitto saksofonimelodioineen ja hillityn polytonaalisine aineksineen. Siihen kytkeytyy – hiukan barokin preludin ja fuugan tapaan – eloisasti sykkivä jazz-fuuga kontrabasson esittelemästä teemasta, ja sekä alkusoiton että fuugan aineksia kuullaan teoksessa myöhemminkin. Fuugaa seuraavat hidas ja tunnelmallinen taite, sitten nopeammin askeltava ja jopa marssimaiseksi kiteytyvä taite sekä eloisan klarinetti-concertinon tapaan hahmoteltu taite. Seesteisessä päätöksessä kuullaan vielä muistumia kummastakin keskeisestä aiheesta.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Drammatico e passionato
Quasi una passacaglia (Andantino)
Finale (Misterioso - Vivacissimo)
Olli Mustonen kuuluu niihin suhteellisen harvoihin aikamme muusikoihin, joiden uralla yhdistyy kolme ammattia: säveltäjä, pianisti ja kapellimestari. Esittävän taiteilijan ura keräsi varsinkin alkuvuosina julkisuudessa suurimman huomion, mutta Mustonen on aina paneutunut täysipainoisesti myös säveltäjyyteen ja pitää sitä olennaisena osana muusikkouttaan.
Mustosen musiikkia voisi kokonaiskuvassa luonnehtia vapaatonaaliseksi. Siinä on usein erilaisina yhdistelminä ja painotuksina vapaasti sovellettuja aineksia uusklassismista, barokista, romantiikasta ja minimalismista, mutta vaikka esikuvia voikin nimetä, on kokonaisuus omaperäinen, yksilöllinen ja aina soittimellisesti tehokas. Mustosen tuotantoon sisältyy mm. kaksi sinfoniaa, solistiteoksia, laajamuotoista kamarimusiikkia sekä vokaaliteoksia.
Pianokvintetto (2014) kuuluu Mustosen keskeisiin kamarimusiikkiteoksiin. Se on kolmiosainen, vahvojen tunnelmian hallitsema kokonaisuus. Dramaattisessa avausosassa syntyy jännittävä hymnimäisten aiheiden ja motorisen rytmisen sykkeen yhdistelmä, ja osan tunnelma liittyy Mustosen mukaan hänen toiseen sinfoniaansa Johannes Angelos (2013). Keskiosa on toisen viulun esittelemän teeman ympärille rakentuva vapaahko passacaglia, jossa on sekä abstraktimpia ja jopa riisuttuja että salaperäisempiä käänteitä. Musiikki liukuu tauotta päätösosaan, joka alkaa pianon koraalimaisilla soinnuilla ja etsii alussa tietään, kunnes jousien herättämä triolisyke alkaa siivittää musiikkia kohti padot murtavan energistä ja riemukasta päätöstä.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro, ma non tanto
Dumka: Andante con moto – Vivace
Scherzo (Furiant): Molto vivace. Trio: Poco tranquillo
Finale: Allegro
Kaikista romantiikan kauden suurista mestareista tšekkiläinen Antonín Dvořák kuului menestyksekkäimpiin kamarimusiikin säveltäjiin. Yhdeksän sinfonian rinnalla se muodostaakin hänen tuotantonsa toisen painopistealueen. Hän sävelsi kaikkiaan 25 laajamuotoista kamarimusiikkiteosta, suurimpana ryhmänä 14 jousikvartettoa, sekä koko joukon muita teoksia erilaisille suppeille kokoonpanoille.
Pianokvintettoja Dvořák sävelsi kaksi, unohduksiin jääneen ensimmäisen kvinteton 1872 ja rakastetuimpiin teoksiinsa kuuluvan toisen pianokvinteton syksyllä 1887. Dvořákin oma soitin oli viulu, ja vielä varhaisissa teoksissa hänen pianokäsittelynsä oli ajoittain kömpelöä, mutta toisessa pianokvintetossa piano-osuus on jo mestarin käsialaa ja hyvässä tasapainossa jousten kanssa. Yhdessä Schumannin ja Brahmsin kvintettojen kanssa Dvořákin pianokvintetto on yksi romantiikan kauden hienoimpia teoksia lajissaan.
Dvořákin pianokvintetto hehkuu säveltäjän lämminhenkistä, kansallisesti värittynyttä romantikkaa. Laajoin vedoin hahmotellussa avausosassa vuolaan energiset ja surumielisemmät käänteet sulautuvat eheäksi kokonaisuudeksi. Kahdessa väliosassa kansallinen elementti on vahvemmin esillä. Toisena oleva Dumka on yhdistelmä rondo- ja muunnelmamuotoa elegisen pääaiheen ja sen muunnelmien vuorotellessa valoisampien välitaitteiden kanssa. Scherzo-osaa hallitsee eloisa tanssillisuus, jota trio-taitteen levollisuus tasapainottaa. Finaalissa on sekä kansantanssin juurevuutta että kansanlaulun lämpöä ja kehittelyssä vielä lisämausteena ripaus fuugan oppineisuutta.
Teosesittely: Kimmo Korhonen