Tämä on mennyt tapahtuma.
Taivaankappaleita ja tangoa
Astor Piazzolla: Tangoetydi nro 6 (esittää Livia Schweizer)
Osmo Tapio Räihälä: Corpi celesti huilulle, alttoviululle ja harpulle (tilausteos) (esittää Livia Schweizer, Sauli Kulmala, Päivi Severeide)
Heta Aho: Syringa huilulle, alttoviululle ja harpulle (versio 2019) (esittää Anu Honkanen, Sauli Kulmala, Päivi Severeide)
Astor Piazzolla (sov. Kari Vehmanen): Tangon historia huilulle ja harpulle (esittää Anu Honkanen, Päivi Severeide)
Livia Schweizer, huilu ja alttohuilu
Anu Honkanen, huilu
Sauli Kulmala, alttoviulu
Päivi Severeide, harppu, ohjelmiston suunnittelija
Piazzollan verevät teokset kehystävät nykymusiikin uusimpia uutuusteoksia huilulle, alttoviululle ja harpulle. Ahon Syringa on saanut inspiraation syreeneistä ja Debussystä. Räihälä eksperimentoi puhutun italian kielen ja mikroin-tervallien maailmassa ja haastaa muusikot uudenlaisen ilmaisun ja lavapreesensin pariin.
Ennen konserttia klo 14 säveltäjä Osmo Tapio Räihälä keskustelee uudesta kirjastaan “Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa.” Keskustelutilaisuus järjestetään Turun linnan kirkossa.
Turvallisuutesi on meille tärkeää. Tutustuthan korona-ajan turvallisuusohjeisiimme tästä linkistä.
Esiintyjät
Teokset
Argentiinalainen Astor Piazzolla loi suvereenisti synteesiä erilaisista tyylilajeista. Hänen juurensa olivat tangossa, mutta yhdistämällä siihen jazzista ja klassisesta musiikista ammennettuja aineksia hän tuli luo-neeksi uuden "nuevo tangoksi" eli "uudeksi tangoksi" kutsutun tyylin. Erilaisten tyylien synteesille Piaz-zollalla oli vahva tausta. Hän soitti nuoresta pitäen aktiivisesti harmonikalle sukua olevaa bandoneonia Buenos Airesin tangoyhtyeissä, mutta hänellä oli taustallaan myös klassisen musiikin sävellysopintoja maineikkaiden opettajien johdolla. Argentiinassa hänen opettajansa oli maan tunnetuin säveltäjä Alberto Ginastera, Pariisissa aikansa arvostetuimpiin sävellyspedagogeihin kuulunut Nadia Boulanger, ja heistä juuri Boulanger sai klassisesta suuntautumisestaan huolimatta Piazzollan tajuamaan oman tangomusiik-kinsa arvon.
Piazzolla sävelsi teoksia sekä perustamalleen Quinteto Tango Nuevo –yhtyeelle, muille tangoyhtyeille, että tunnetuille klassisen musiikin esittäjille. Kuusi Tangoetydiä soolohuilulle (1987) on sävelletty tekni-siksi harjoitelmiksi, mutta ne ovat myös suosittuja konserttikappaleita. Ne vertautuvat lähtökohdiltaan Bachin eri soittimille (huilu, viulu ja sello) kirjoittamiin sooloteoksiin, ja niissä tulee esiin barokin kauden "style brisén" tekstuuria elävöittäviä elementtejä. Kokoelman päättävää etydiä nro 6 siivittää tangolle ominainen rytmiikka, jossa 4/4-tahti on jaettu pääosin epäsymmetrisesti (3+3+2), ja erilaiset melodiset aihelmat punoutuvat osaksi tätä eloisasti sykkivää liikepulssia. Ilmaisua täydentää mietiskelevästi tunnel-moiva suvantotaite.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
orig. huilulle ja cembalolle (2015), sov. huilulle, alttoviululle ja harpulle (2019)
”Jos elämä olisi runo, sen alkukesät
olisivat syreenien kirjoittamia.”
Syringa on sävelletty suurilta osin Pariisissa vaihtovuotenani 2015 Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin tilauksesta. Yleisilmeeltään valoisassa, fantasianomaisessa kappaleessa kaikuvat Debussy-vaikutteet ja etenkin Trio-sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle, jota harjoittelin tuona keväänä. Syringan triosovitus syntyikin juuri Debussyn trion pariksi neljä vuotta säveltämisen jälkeen. Ajattelen, että tässä versiossa musiikki löysi vihdoin oikean olomuotonsa.
Syreenien tieteellinen nimi Syringa on johdettu kreikan sanasta syrinx, joka tarkoittaa onttoa putkea. Nimi Syringa viittaakin paitsi suosikkipensaaseeni ja sen kukkimisen värittämään lempivuodenaikaani, myös Debussyn kuuluisaan huilusooloon Syrinx, jonka taustalla olevassa tarussa onneton nymfi pakenee yli-innokasta ihailijaa ruoikkoon, muuttuu kaislaksi ja päätyy lopulta ahdistelijansa huilun valmistusmateriaaliksi. Myös syreenin versoista on valmistettu pillejä ja huiluja ja sen tiheää puuta on käytetty soitinrakennuksessa.
Teosesittely: Heta Aho
Kirjoittaessani kirjaani Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa minun täytyi perehtyä uudelleen ns. Darmstadtin avantgardeen, 1950- ja 60-luvuilla sävellettyyn vaikeaselkoiseen musiikkiin. Oman musiikkini tavoite ei ole koskaan ollut vaikeaselkoisuus, joten minun piti selittää myös itselleni, kuinka niinkin ”ankara” avantgarde onnistui pääsemään taidemusiikin kaanoniin – sillä samalla musiikillahan tapettiin suuremman yleisön kiinnostus nykytaidemusiikkia kohtaan. Se kun olisi automaattisesti niin kovin vaikeaa.
Corpi celesti (”Taivaankappaleita”, 2020) syntyi kuin itsestään eräänlaisena reflektiona tuolle nyt jo vanhanaikaiselta tuntuvalle avantgardelle – mikäänhän ei ole niin kiusallisen ajastaan jäänyttä kuin edellisen vuoden muoti. Teos jakautuu neljään taitteeseen. Matka alkaa otsikolla I took a walk from Kranichstein – joka viittaa siihen linnaan, jossa Darmstadtin kuuluisat uuden musiikin kesäkurssit 2. maailmansodan jälkeen alkoivat – ja jatkuu ...and stopped by Erftstadt, joka puolestaan oli minulle tärkeän säveltäjän Bernd Alois Zimmermannin kotikaupunki Kölnin kupeessa (joka muuten oli kesän 2021 suurtulvien pahinta tuhoaluetta). Sieltä matka etenee ...on my way to Oneglia. Tuo paikka taas on säveltäjä Luciano Berion syntymäkaupunki Italiassa. Matka päättyy Epilogiin.
Näiden taitteiden sisällä mukaellaan Darmstadtin avantgardea yleensä sekä erityisesti Zimmermannin viimeistä sävellystä Stille und Umkehr ja Berion soolo-Sequenzoja huilulle, alttoviululle ja harpulle, toki täysin omilla sävelilläni. Berion tapa käyttää puhetta musiikissaan toi kuin väkisin mukaan tekstiksi Italian kansallisrunoilijoihin kuuluvan Giacomo Leopardin dialogin Muodin ja Kuoleman keskustelusta. Sillä tämän päivän avantgarden ilmaisun määrää muoti, ja sen kuuluu olla huomenna kuollut.
Corpi celesti syntyi Teoston sävellystilausapurahan turvin.
Teosesittely: Osmo Tapio Räihälä
Teoksessa lausuttava teksti:
Muoti: Madame Kuolema! Madame Kuolema!
Kuolema: Odota vuoroasi. Tulen kun et pyydä minua.
Muoti: Madame Kuolema!
Kuolema: Mene helvettiin. Tulen kun et tahdo.
Muoti: Ikään kuin en olisi kuolematon.
Kuolema: Kuolematon? Yli tuhat vuotta on kulunut kuolemattomien aikakaudesta.
Maa: Kuuletko tuon ihanan musiikin, jonka taivaankappaleet tekevät liikkeillään?
Kuu: Totta puhuen en kuule mitään.
(Giacomo Leopardi: Operette morali, 1824)
Bordello 1900 (Bordelli 1930)
Café 1930 (Kahvila 1930)
Nightclub 1960 (Yökerho 1960)
Concert d'Aujourd'hui (Nykypäivän konsertti)
Vaikka Astor Piazzolla uudisti omalla työllään radikaalisti tangoa teoslajina ja antoi sen muotoutumiselle ratkaisevia impulsseja, hän oli myös syvän tietoinen sen juurista. Hän kuvasi tangon kehitystä yhdessä tunnetuimmista teoksistaan, vuonna 1986 valmistuneessa tangon historiallisessa läpileikkauksessa His-toire du Tango (1986). Teos on sävelletty alun perin huilulle ja kitaralle, mutta sitä esitetään monina eri-laisina sovituksina. Tässä kuultava sovitus on Kari Vehmasen käsialaa.
Piazzollan teoksen neljä osaa vievät kuulijan mukanaan neljään tangon historian eri kehitysvaiheeseen, joita Piazzolla on luonnehtinut osien sisältöä kuvaavassa teosesittelyssään. Eloisassa ja tanssillisessa avausosassa Bordello 1900 palataan tangon syntisille syntyjuurille, Buenos Airesin bordelleihin edellisen vuosisadan vaihteen aikoihin. Osassa Cafe 1930 ollaan siirrytty 1930 kahvilaympäristöön, jossa tango on saanut hienostuneemman, vain kuunneltavaksi tarkoitetun luonteen. Osaa hallitsee romanttisen tun-teikas ja surumielisyydessään nostalginenkin tunnelma, jota valoisampi välitaite keventää.
Kolmannessa osassa ollaan yökerhossa 1960-luvulla, jolloin tango yhdistyi brasilialaisen bossa novan kanssa. Osa hahmottuu liikkuvampien ja levollisempien taitteiden vuorotteluksi. Päätösosa edustaa ny-kypäivän konserttitangoa, jossa Piazzollan sanoin "tietyt tangon elementit kietoutuivat yhteen modernin musiikin kanssa", ja vastaavasti osan ilme on modernimpi ja kulmikkaampi.
Teosesittely: Kimmo Korhonen