Deutsches Requiem

I Selig sind die da Leid tragen (Autuaita ovat murheelliset)
II Denn alles Fleisch es ist wie Gras (Sillä kaikki liha on kuin ruoho)
III Herr, lehre dock mich (Herra, opeta minua)
IV Wie lieblich sind deine Wohnungen (Kuinka autuaita ovat Sinun asuinsijasi)
V Ihr hasst nun Traurigkeit (Niin on myös teillä nyt murhe)
VI Denn wir haben hie keine bleibende Statt (Sillä meillä ei ole täällä pysyväistä sijaa)
VII Selig sind die Toten (Autuaita ovat kuolleet).

Brahms oli 1860-luvun alkupuolella ilmeisesti jo useamman vuoden ajan suunnitellut suurimuotoisen kuoroteoksen säveltämistä, kun hänen äitinsä kuoli helmikuussa 1865. Se merkitsi varsinaisen sävellystyön lopullista alkua, ja Ein deutsches Requiem (Saksalainen sielunmessu) syntyi pääosin vuosina 1865-66. Kolme ensimmäistä osaa esitettiin joulukuussa 1867 Wienin musiikinystävien yhdistyksen konsertissa, mutta teos oli puutteellisesti harjoitettu, ja esitys ajautui lähes karastrofin partaalle. Varsinainen kantaesitys Bremenissä huhtikuussa 1868 oli sen sijaan valtaisa menestys. Vielä tämänkin jälkeen Brahms lisäsi teokseen yhden osan, ja täydessä mitassaan Ein deutsches Requiem kuultiin vihdoin Leipzigissa helmikuussa 1869.

Brahms oli tuolloin jo luonut vankan aseman saksankielisen Keski-Euroopan musiikissa, mutta Ein deutsches Requiem merkitsi hänen lopullista läpimurtoaan. Brahmsin ystävä säveltäjä ja kapellimestari Albert Dietrich luonnehti teosta "yhdeksi ylväimmistä maailmalle annetuista teoksista". Ein deutsches Requiemistä tuli muutamassa vuodessa yksi aikansa esitetyimmistä laajamuotoisista kuoroteoksista. Suurten mittojen raamatullisena teoksena sen voikin asettaa merkityksessä Bachin passioiden ja Händelin oratorioiden rinnalle, vaikka se ei niihin lajityypiltään kovin läheisesti liitykään.

Saksankielinen nimi ei ole mikään kansallismielinen kannanotto vaan viittaus teoksessa käytettyyn kieleen. Brahms olisi kertomansa mukaan hyvin voinut vaihtaa sanan "saksalainen" sanaan "inhimillinen". Teos ei näin ollen liity katoliseen sielunmessujen perinteeseen, eikä se ole varsinainen rukous kuolleiden muistolle vaan käsittelee vapaammin kuoleman herättämiä ajatuksia.

Kahdelle solistille, kuorolle ja orkesterille kirjoitettu Ein deutsches Requiem on seitsemine osineen ja yli tunnin kestoineen Brahmsin suurimuotoisen teos. Yhtenä teoksen keskeisenä motiivisena lähtökohtana on ollut luterilainen koraali Wer nun den lieben Gott lässt walten. Viittaus siihen kuullaan jo heti levollisesti hengittävän ensiosan Selig sind die da Leid tragen (Autuaita ovat murheelliset) avaustahdeissa. Sama pienellä alalla ylös ja alas kaareutuva aihelma hedelmöittää myös toisena olevaa jyhkeää osaa Denn alles Fleisch es ist wie Gras (Sillä kaikki liha on kuin ruoho), jossa Brahms yhdistää surumarssin elekielen kolmijakoiseen tahtilajiin.

Kolmas osa Herr, lehre dock mich (Herra, opeta minua) alkaa vakavalla baritonisoololla. Myöhemmin kuoro nostaa musiikin huipennukseen, josta puhkeaa esiin monikymmentahtisen urkupisteen ylle rakentuva barokkisen mahdikas kaksoisfuuga. Vastapainoksi fuugan mahdikkuudelle seuraavaa kuoro-osaa Wie lieblich sind deine Wohnungen (Kuinka autuaita ovat Sinun asuinsijasi) hallitsevat seesteiset tunnelmat.

Viidennen osan Ihr hasst nun Traurigkeit (Niin on myös teillä myös murhe) Brahms lisäsi teokseen vasta loppuvuodesta 1868, varsinaisen kantaesityksen jälkeen. Sopraanon sielukkailla melodioilla on osassa keskeinen rooli. Kuudes osa Denn wir haben hie keine bleibende Statt (Sillä meillä ei ole täällä pysyväistä sijaa) kasvaa vakavahenkisen baritoniosuuden jälkeen teoksen dramaattiseksi huipennukseksi. Teos päättyy valoisissa tunnelmissa kuoro-osaan Selig sind die Toten (Autuaita ovat kuolleet).

Teosesittely: Kimmo Korhonen

1. Selig sind, die da Leid tragen (Chor)

Selig sind, die da Leid tragen,
denn sie sollen getröstet werden.
(Matthäus 5: 4)

Die mit Tränen säen, werden mit Freuden ernten.
Sie gehen hin und weinen, und tragen edlen Samen,
und kommen mit Freuden und bringen ihre Garben.
(Psalm 126: 5-6)

2. Denn alles Fleisch (Chor)

Denn alles Fleisch es ist wie Gras
und alle Herrlichkeit des Menschen wie des Grases Blumen.
Das Gras ist verdorret und die Blume abgefallen.
(1. Brief des Petrus 1: 24)

So seid nun geduldig, lieben Brüder,
bis auf die Zukunft des Herrn.
Siehe, ein Ackermann wartet auf die köstliche Frucht der Erde
und ist geduldig darüber,
bis er empfahe den Morgenregen und Abendregen.
(Brief des Jakobus 5: 7)

Aber des Herrn Wort bleibet in Ewigkeit.
(1. Brief des Petrus 1: 25)

Die Erlöseten des Herrn werden wieder kommen,
und gen Zion kommen mit Jauchzen;
ewige Freude wird über ihrem Haupte sein;
Freude und Wonne werden sie ergreifen,
und Schmerz und Seufzen wird weg müssen.
(Prophet Jesaja 35: 10)

3. Herr, lehre doch mich (Chor, Bariton)

Herr, lehre doch mich, daß ein Ende mit mir haben muß,
und mein Leben ein Ziel hat und ich davon muß.
Siehe, meine Tage sind einer Hand breit vor dir,
und mein Leben ist wie nichts vor dir.
Ach, wie gar nichts sind alle Menschen,
die doch so sicher leben.
Sie gehen daher wie ein Schemen,
und machen ihnen viel vergebliche Unruhe;
sie sammeln und wissen nicht wer es kriegen wird.
Nun, Herr, wes soll ich mich trösten?
Ich hoffe auf dich.
(Psalm 39: 5-8)

Der Gerechten Seelen sind in Gottes Hand
und keine Qual rühret sie an.
(Weisheit Salomos 3: 1)

4. Wie lieblich sind deine Wohnungen (Chor)

Wie lieblich sind deine Wohnungen, Herr Zebaoth!
Meine Seele verlanget und sehnet sich nach den Vorhöfen des Herrn;
mein Leib und Seele freuen sich in dem lebendigen Gott.
Wohl denen, die in deinem Hause wohnen;
die loben dich immerdar.
(Psalm 84: 2-3, 5)

5. Ihr habt nun Traurigkeit (Chor, Sopran)

Ihr habt nun Traurigkeit;
aber ich will euch wieder sehen,
und euer Herz soll sich freuen,
und eure Freude soll niemand von euch nehmen.
(Johannes 16: 22)

Sehet mich an: ich habe eine kleine Zeit Mühe und Arbeit gehabt
und habe großen Trost funden.
(Jesus Sirach 51: 27)

Ich will euch trösten, wie einen seine Mutter tröstet.
(Jesaja 66: 13)

6. Denn wir haben hie (Chor, Bariton)

Denn wir haben hie keine bleibende Statt,
sondern die zukünftige suchen wir.
(Brief an die Hebräer 13: 14)

Siehe, ich sage euch ein Geheimnis:
Wir werden nicht alle entschlafen,
wir werden aber alle verwandelt werden;
und dasselbige plötzlich, in einem Augenblick,
zu der Zeit der letzten Posaune.
Denn es wird die Posaune schallen,
und die Toten werden auferstehen unverweslich,
und wir werden verwandelt werden.
Dann wird erfüllet werden das Wort, das geschrieben steht:
Der Tod ist verschlungen in den Sieg.
Tod, wo ist dein Stachel?
Hölle, wo ist dein Sieg?
(1. Brief des Paulus an die Korinther 15: 51-52, 54-55)

Herr, du bist würdig zu nehmen Preis und Ehre und Kraft;
denn du hast alle Dinge erschaffen und durch deinen Willen
haben sie das Wesen und sind geschaffen.
(Die Offenbarung des Johannes 4: 11)

7. Selig sind die Toten (Chor)

Selig sind die Toten,
die in dem Herren sterben von nun an.
Ja, der Geist spricht,
daß sie ruhen von ihrer Arbeit;
denn ihre Werke folgen ihnen nach.
(Die Offenbarung des Johannes 14: 13)

1. Autuaita ovat murheelliset (kuoro)

Autuaita ovat murheelliset,
sillä he saavat lohdutuksen.
(Matteus 5: 4)

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät;
he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.
(Psalmi 126: 5-6)

2. Sillä kaikki liha on kuin ruoho (kuoro)

Sillä kaikki liha on kuin ruoho,
ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen;
ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee.
(1. Pietarin kirje 1: 24)

Niin olkaa kärsivällisiä, veljet,
Herran tulemukseen asti.
Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää,
kärsivällisesti sitä vartoen,
kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.
(Jaakobin kirje 5: 7)

Mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.
(1. Pietarin kirje 1: 25)

Niin Herran vapahdetut palajavat
ja tulevat Siioniin riemuiten,
päänsä päällä iankaikkinen ilo.
Riemu ja ilo saavuttavat heidät,
mutta murhe ja huokaus pakenevat.
(Jesaja 35: 10)

3. Herra, opeta minua (kuoro, baritoni)

Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani,
ja mikä minun päivieni mitta on,
että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni,
ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään.
Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin.
Varjona vain ihminen vaeltaa,
turhaan vain he touhuavat, kokoavat,
eivätkä tiedä, kuka ne saa.
Ja nyt, mitä minä odotan, Herra?
Sinuun minä panen toivoni.
(Psalmi 39: 5-8)

Mutta vanhurskasten sielut ovat Jumalan kädessä
eikä vaiva saavuta heitä.
(Viisauden kirja 3: 1)

4. Kuinka autuaita ovat Sinun asuinsijasi (kuoro)

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin,
minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat!
He kiittävät sinua alati.
(Psalmi 84: 2-3, 5)

5. Niin on myös teillä nyt murhe (kuoro, sopraano)

Niin on myös teillä nyt murhe;
mutta minä olen taas näkevä teidät,
ja teidän sydämenne on iloitseva,
eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
(Johannes 16: 22)

Nähkää omin silmin, että minulla on ollut vähän vaivaa,
mutta olen saanut suuren levon.
(Jeesus Siirak 51: 27)

Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä.
(Jesaja 66: 13)

6. Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä sijaa (kuoro, baritoni)

Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia,
vaan tulevaista me etsimme.
(Kirje heprealaisille 13: 14)

Katso, minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme.
Silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu:
Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Kuolema, missä on sinun voittosi?
Kuolema, missä on sinun otasi?
(1. Kirje korinttilaisille 15:51-52, 55-55)

Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme,
olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman,
sillä sinä olet luonut kaikki,
ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.
(Johanneksen ilmestys 4: 11)

7. Autuaat ovat ne kuolleet (kuoro)

Autuaat ovat ne kuolleet,
jotka Herrassa kuolevat tästedes.
Totisesti – sanoo Henki –
he saavat levätä vaivoistansa,
sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.
(Johanneksen ilmestys 14: 13)

Alkuperäinen teksti ja suomennos: Raamattu