Matti Koponen

Tämä on mennyt tapahtuma.

Loviatar

Joonas Pitkänen, kapellimestari
Matti Koponen, viulu 
Turun filharmoninen orkesteri

Elisar Riddelin: Loviatar – konsertto viululle ja orkesterille (kantaesitys)
Sergei Rahmaninov: Sinfonia nro 2 e-molli op. 27

Elisar Riddelin kuuluu mielenkiintoisimpiin nuoriin suomalaissäveltäjiin, ja viulukonsertto Loviatar jättää taatusti jälkensä kuulijaan. Loviatar on suomalaisessa mytologiassa kuoleman jumalatar. Konserttoon tarttuu TFO:n oma 1. konserttimestari Matti Koponen. Kantaesityksissä tunnelma on erityinen: tule ensimmäisten joukossa kuuntelemaan, kun uusi teos saa muotonsa! Rahmaninovin 2. sinfonia on säveltäjän tunnetuin orkesteriteos. Joonas Pitkäsen karismaattisessa käsittelyssä konsertista tulee mieleenpainuva.

Konserttia edeltää Pieni alkusoitto.

Esiintyjät

Joonas Pitkänen
Joonas Pitkänen
kapellimestari
Joonas Pitkänen
Joonas Pitkänen
kapellimestari

Baselissa asuva Joonas Pitkänen on Sveitsin Zugin kaupunginorkesterin ja Saksan Freiburgin Akademisches Orchesterin ylikapellimestari. Hänen keskeiseen repertuaariinsa kuuluu pohjoismaisten säveltäjien tuotanto. Lisäksi hänen tulkintansa Antonín Dvořákin ja Dmitri Šostakovitšin tuotannosta sekä työskentely oopperoiden parissa ovat saaneet kiitosta.

Pitkäsen tuleviin kohokohtiin kuuluu vierailut Basler Festival Orchestran ja Kammerorchester Baselin lisäksi debyytit Helsingin kaupunginorkesterin, Turun filharmonisen orkesterin ja Akademisches Kammerorchester Zürichin kanssa.

Pitkänen on johtanut muun muassa Sveitsin Biel-Solothurnin sinfoniaorkesteria, Slovakian kamariorkesteria ja Südwestdeutsche Philharmonie Konstanzia. Oopperakapellimestarina hän on esiintynyt Opera Studio Würzburgin ja Opernkollektiv Zürichin kanssa. Pitkänen on Baselissa perustamansa Feeling blue and white -konserttisarjan taiteellinen johtaja.

Joonas Pitkänen opiskeli orkesterijohtamista Würzburgin musiikkikorkeakoulussa Ari Rasilaisen johdolla ja sellonsoittoa Baselin musiikkikorkeakoulussa Thomas Demengan johdolla. Hän on lisäksi osallistunut Neeme Järvin, Esa-Pekka Salosen, Mark Stringerrin, Ulrich WindfuhrinJukka-Pekka Sarasteen ja Hannu Linnun mestarikursseille. Hänet on lisäksi valittu LEAD! Foundations Excellence Platform for Young Artists -ohjelmaan, jossa häntä mentoroi Saraste.

Matti Koponen
Matti Koponen
viulu
Matti Koponen
Matti Koponen
viulu

Matti Koponen aloitti viuluopinnot kolmevuotiaana Marja Olamaan johdolla Käpylän musiikkiopistossa. Myöhemmin Koponen siirtyi Seppo Tukiaisen oppilaaksi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle. Akatemian esittävän säveltaiteen linjalla opettajana toimi Päivyt Meller.

Matti Koponen on toiminut freelancerina monissa Suomen ammattiorkestereissa.  Hänellä on ollut pitkäaikaisia sijaisuuksia muun muassa Helsingin kaupunginorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa sekä Lapin kamariorkesterissa, jossa hän toimi 2. viulun äänenjohtajana syyskaudella 2013. Koponen toimi vuodet 2014-2018 Lappeenrannan kaupunginorkesterin ensimmäisenä konserttimestarina. Elokuussa 2018 Koponen aloitti Turun filharmonisen orkesterin konserttimestarina. Lisäksi Koponen toimii yhtenä Savonlinnan oopperajuhlaorkesterin konserttimestareista.

Koponen esiintyy ahkerasti kamarimuusikkona. Viime vuosina hän on ollut kysytty esiintyjä muun muassa Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, Sysmän suvisoitossa sekä Kaakon kamarimusiikkijuhlilla.

Teokset

Elisar Riddelin
Loviatar – konsertto viululle ja orkesterille (kantaesitys)

Luonnotar, Luonnon vaimo, Kaunis, Vankka vaimo: Loveatar luonnon vaimo, vesiviitta lappalainen; Loviatar, vaimo vankka; Lohiatar, vaimo kaunis; Lohetar vaimo kaunis; Laviolan luonnotar; Louhiatar, vaimo vanha; Luovatar vankka vaimo; Lokahatar, vaimo vankka, Luonnotar, lihava vaimo; Lovetar, vanha vaimo; Siniviitta Pohjan eukko. Pohjan akka rautahammas, Pohjan akka kykkeröinen, Pohjan akka räämähäntä, Pohjan akka umpisilmä, Pohjan akka Hiiden eukko, Äkäätär Hiitolan emäntä, Äijötär äkeä akka, Loviatar Lemmon vaimo.

Teki poikia yhdeksän.
Sitten etsi niille ristijää,
Pahan kansan kastajaa.
Sitten sanoi: kastan itse kantamani.
Yhden riideksi ripasi,
Toisen raaniksi rapasi,
Kolmannen horkaksi hotasi,
Neljännen luuvaloksi,
Viidennen hammasten kivuksi,
Kuudennen pani paiseeksi,
Seitsemännen ähkyksi äkäsi,
Kahdeksannen pisti pistokseksi,
Yhdeksännen ammukseksi.

Loviatar - konsertto viululle ja orkesterille syntyi Matti Koposen aloitteesta. Keskusteltuamme aiheista ja kiinnostuksen kohteista, löysimme yhtymäkohdan mytologiasta. Loviattaren myytit olivat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa ja Koposen inspiroiva muusikkous antoi sysäyksen käsitellä aihetta laajasti ja monin tavoin. Konsertto on neliosainen sukellus suomalaiseen mytologiaan. Se ei kerro tarinaa, vaan ehkä enemmänkin luo kuvia tästä pelätystä Jumalattaresta ja hänen lapsistaan. Tuonen sokeasta tyttärestä, joka kuuttomana yönä synnyttää... kolmesta pojasta... yhdeksästä pojasta... tyttärestä joka oli kymmenes... rujosta, rammasta ja perisokeasta...

Teosesittely: Elisar Riddelin

Sergei Rahmaninov (1873-1943):
Sinfonia nro 2 e-molli op. 27

Largo – Allegro moderato
Allegro molto
Adagio
Allegro vivace

Sergei Rahmaninov joutui useammin kuin kerran toteamaan, ettei musiikillinen monilahjakkuus välttämättä ollut siunaus. Hän työskenteli pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä ja tunnusti, ettei tilanne aina ollut helppo ja että hänen oli vaikea keskittyä yhdellä kertaan useampaan kuin yhteen muusikkopersoonallisuutensa osa-alueeseen. Venäläisen sananlaskun sanoin hän kysyi joskus kiireisimpinä aikoinaan itseltään, ajoiko hän takaa kolmea jänistä saamatta niistä yhtäkään kiinni.

Kysymys nousi esiin myös vuosina 1904-1906, jolloin Rahmaninov toimi kapellimestarina Moskovan Bolšoi-teatterissa. Työ vei niin paljon aikaa, että se alkoi muodostaa todellisen uhan hänen sävellyshankkeilleen. Sekä raivatakseen tilaa säveltämiselle että hakeutuakseen pois Venäjän epävakaan poliittisen tilanteen jaloista Rahmaninov asui vuosina 1906-1909 Dresdenin lähellä sijaitsevassa huvilassa, jossa hän sävelsi muutamia keskeisiä laajamuotoisia teoksiaan, mm. toisen sinfonian, sinfonisen runon Kuoleman saari sekä ensimmäisen pianosonaatin. Lisäksi hän työskenteli keskeneräiseksi jääneen oopperan Monna Vanna parissa.

Ensimmäisen sinfonian painajaismaisen kantaesityksen fiasko yli kymmenen vuotta aiemmin oli vain kaukainen muisto, kun Rahmaninov johti loppuvuodesta 1907 valmistuneen toisen sinfonian kantaesityksen Pietarissa helmikuussa 1908. Menestys oli erinomainen, ja kriitikot totesivat teoksen Tšaikovskin sinfonioiden täysipainoiseksi seuraajaksi. Nykyisinkin toinen on suosituin Rahmaninovin kolmesta sinfoniasta. Se jatkaa toisen pianokonserton (1900-1901) aloittamaa väkevää luomiskautta hänen tuotannossaan. Yli 50 minuutin kestossaan se on laajin hänen sinfonioistaan, täynnä hänen musiikilleen ominaista vuolasta melodiikkaa ja tunteikkuutta.

 Yli puolet teoksen säveltämiseen käytetystä ajasta Rahmaninov vietti ensiosan parissa. Se alkaa hitaalla johdannolla, jonka alussa kuultavaa sellojen ja bassojen mottoaihelmaa hyödynnetään monin tavoin myös muissa osissa, ei kuitenkaan yleensä sellaisenaan toistuvana elementtinä vaan tematiikkaa yhteen sitovana taustatekijänä. Ensiosa on eritunnelmaisista aineksistaan huolimatta temaattisesti ja motiivisesti kiinteä kokonaisuus.

Rahmaninov vaihtoi kahden keskiosan totunnaista järjestystä ja sijoitti energisen scherzon toiseksi ja laajakaarisia melodioitaan laulavan hitaan osan kolmanneksi. Scherzon iskevästi avaava vaskien taistelukutsu on jälleen yksi muunnelma Rahmaninovin suosimasta ja eräänlaiseksi henkilökohtaiseksi tunnusmotiivikseen omaksumasta Dies irae –aiheesta. Scherzon keskijaksossa syttyy soimaan mendelssohnmainen kepeys. Tarmokas ja painokas finaali vie teoksen voitokkaaseen, E-duurin loistossa kylpevään päätökseen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen