Julian Rachlin

Tämä on mennyt tapahtuma.

Julianin juhlat

Julian Rachlin, kapellimestari
Yubeen Kim, huilu 
Turun filharmoninen orkesteri

Modest Musorgski: Alkusoitto oopperasta Hovanštšina
Wolfgang Amadeus Mozart: Huilukonsertto nro 2 D-duuri
Johannes Brahms: Sinfonia nro 2 D-duuri op. 73

Yubeen Kim on nuoresta iästään huolimatta voittanut kolme tärkeää kansainvälistä huilukilpailua: Saksan ARD-musiikkikilpailun sekä Geneven ja Prahan kansainväliset musiikkikilpailut. Kilpailuvoitot ovat singonneet hänet kuuluisuuteen, ja Kim on kiertänyt ympäri maailmaa suurilla konserttilavoilla. Julian Rachlin esittelee Kimin turkulaisyleisölle, ja luvassa on säihkyvä tulkinta Mozartin huilukonsertosta. Rachlin on valinnut päävierailijakautensa päättävään juhlakonserttiin lisäksi Musorgskin ja Brahmsin suurien tunteiden musiikkia.

Konserttia edeltää Turun konservatorion huiluorkesterin Pieni alkusoitto klo 18 Konserttitalon ylälämpiössä. 

Esiintyjät

Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari
Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari

Kapellimestari ja viulisti Julian Rachlin on Turun filharmonisen orkesterin lisäksi Kristiansandin sinfoniaorkesterin päävierailija sekä Royal Northern Sinfonian taiteellinen partneri. Julian Rachlin on yksi aikamme ylistetyimpiä taiteilijoita. Yli kolmekymmenvuotisen uransa aikana Rachlin on toiminut ympäri maailmaa niin kapellimestarina, solistina, kamarimuusikkona, opettajana, taiteellisena johtajana kuin levyttävänä taiteilijanakin. Viulistina Rachlin on esiintynyt käytännössä jokaisen merkittävän orkesterin ja kapellimestarin kanssa, ja myös kapellimestarina hän on tuttu näky maailman merkittävimmillä konserttilavoilla. Hänen esiintymisensä ovat ihastuttaneet yleisöjä ympäri maailmaa ja hänen tulkintansa ovat vakiinnuttaneet hänen paikkansa klassisen musiikin kärkijoukoissa.

Viime aikojen kohokohtiin kuuluvat solistiesiintymiset muun muassa Münchenin ja Los Angelesin filharmonisen orkesterin kanssa ja esiintymiset kapellimestarina muun muassa Chicagon sinfoniaorkesterin, Israelin filharmonisen orkesterin ja Wienin sinfoniaorkesterin kanssa.

Rachlin on myös tehnyt yhteistyötä digitaalisten installaatioiden parissa ja työskennellyt muun muassa John Malkovichin, Sir Roger Mooren sekä Gerard Depardieun kanssa. Rachlinin perustama musiikkifestivaali "Julian Rachlin and Friends" nauttii kansainvälistä suosiota. Vuonna 2021 hänet nimitettiin Eisenstadtissa olevan Esterházyn palatsin Herbstgold-Festivalin taiteelliseksi johtajaksi. Rachlinin perustama Julian Rachlin and Friends Foundation tukee lahjakkaiden nuorten muusikoiden urakehitystä. Vuodesta 1999 Rachlin on opettanut Wienin yksityisessä musiikki- ja taideyliopistossa. Rachlin on myös UNICEFin hyväntahdonlähettiläs.

Rachlinin levytykset Sony Classical, Warner Classics ja Deutsche Grammophon -levymerkeille ovat saaneet ylistystä. Julian Rachlin soittaa vuodelta 1704 peräisin olevalla Stradivarius-viululla ja vuoden 1785 Lorenzo Storioni -alttoviululla. Soittimet omistaa Dkfm. Angelika Prokopp -instituutti.

Yubeen Kim (c) Taeuk Kang
Yubeen Kim
huilu

Huilisti Yubeen Kim on saanut kansainvälisen musiikkimaailman huomion voitettuaan ensimmäisen palkinnon Saksan ARD-musiikkikilpailussa ja Prahan musiikkikilpailussa sekä toisen palkinnon Geneven musiikkikilpailussa. Kilpailut voitettuaan hänet on kutsuttu esiintymään konserttilavoilla ympäri maailmaa.

Solistina hän on esiintynyt useilla musiikkifestivaaleilla Euroopassa, kuten tunnetulla Prahan kevät -festivaalilla. Hän on lisäksi esiintynyt monien orkestereiden kuten Konzerthausorchester Berlinin, Bochumer Symphonikerin, Soulin filharmonisen orkesterin, Korean sinfoniaorkesterin ja Tokio Ensemblen solistina. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa kapellimestareiden Christoph Eschenbach, Iván Fischer, Louis Langrée ja David Zinman kanssa.

Yubeen Kim on opiskellut Lyonin ja Pariisin konservatorioissa. Lisäksi hän opiskelee parhaillaan Berliinissä Hochschule für Musik Hanns Eislerissa. Kim on toiminut Konzerthausorchester Berlinin huilun äänenjohtajana vuodesta 2016 alkaen. Kim esiintyy säännöllisesti myös Berliinin filharmonisen orkesterin vierailevana huilun äänenjohtajana. Hän on esiintynyt Berliinin filharmonikoiden levytyksellä ”The Berlin Concert Album” John Williamsin johdolla. Levytyksen on tehnyt Deutsche Grammophon -levy-yhtiö.

Teokset

Modest Musorgski (1839-1881):
Alkusoitto oopperasta Hovanštšina

Hän olisi voinut astua esiin jonkin 1800-luvun realistisen venäläisromaanin sivuilta: epävakaata ja alkoholinhuuruista elämää viettänyt hiomaton luonnonnero, varjoisien kujien vaeltaja, joka pystyi vain harvoin keskittymään täysipainoisesti säveltämiseen. Tätä karheaa, tummin värein maalautuvaa henkilökuvaa vastaa se, että hän pyrki teoksissaan tinkimättömään taiteelliseen aitouteen ja rehellisyyteen ja hylkäsi idealisoidun kauneuden ihanteet.

Modest Musorgski oli 1800-luvun suurista venäläisistä säveltäjistä omaleimaisin. Hänen uransa suuri tragedia oli suurten suunnitelmien ja toteutumatta jääneiden hankkeiden välille auennut kuilu. Se tuli esiin erityisesti oopperoissa, joista vain Boris Godunov valmistui, vieläpä kahtena versiona (1968-69; 1871-72). Sen sijaan muut oopperahankkeet, peräti yhdeksän kaikkiaan, jäivät eri tavoin keskeneräisiksi, muutamat pelkkien epämääräisten alkuideoiden tasolle.

Oopperaa Hovanštšina (1872-80) Musorgski alkoi säveltää pian Boris Godunovin jälkeen mutta ei saanut sitä kahdeksan vuoden yrittämisestä huolimatta valmiiksi. Teoksen viimeisteli esityskuntoon hänen läheinen ystävänsä Nikolai Rimski-Korsakov, jonka versio nähtiin Pietarissa 1886. Oopperan alkusoitto maalaa maisemallisen taustan oopperan tapahtumille. Lisänimensä "Aamunkoitto Moskova-joella" mukaisesti se kuvaa lyyrisin, kansanlaulumaisen lavein sävyin uuteen päivään heräävää Venäjän mahtikaupunkia, mutta taustalta kajahtava Kremlin kellonsoitto tuo mukaan uhkaavampia, oopperan tulevia kamppailuja aavistelevia sävyjä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791):
Huilukonsertto nro 2 D-duuri K.314 (285d)

Allegro aperto
Andante ma non troppo
Allegro

Nuori Mozart ei tunnetusti ollut erityisen tyytyväinen asemaansa Salzburgin ruhtinas-arkkipiispan palveluksessa. Loppukesästä 1777 hän sanoutui irti työstään ja lähti syyskuussa äitinsä kanssa toista vuotta kestäneelle matkalle, jonka pääkohteena oli Pariisi. Matkalla Mozart ja hänen äitinsä pysähtyivät useaksi kuukaudeksi Mannheimiin, jossa varakas amatöörihuilisti Ferdinand Dejean tilasi häneltä kolme lyhyttä ja helppoa konserttoa ja joitakin huilukvartettoja. Palkkioksi sovittiin Mozartia ilahduttanut 200 floriinia.

Mozart ei ollut erityisen mieltynyt huiluun soittimena, eikä sävelsuoni virrannut normaaliin tapaan. Hän sai valmiiksi vain kaksi konserttoa, ja niistäkin jälkimmäinen, D-duuri-konsertto, oli todellisuudessa sovitus edellisenä vuonna valmistuneesta oboekonsertosta. Sovituksessa Mozart oli soolosoittimen vaihdon lisäksi vain nostanut sävellajia C-duurista D-duuriin. Ei ihme, että Dejean maksoi vain puolet sovitusta palkkiosta, semminkin kun kumpikin konsertto ylitti kirkkaasti hänen kykynsä huilistina.

D-duuri-huilukonsertto edustaa Mozartin klassista tyyliä selkeimmillään. Energisessä ja valoisassa ensiosassa huilistin osuus on elegantisti kuvioiva. Hidas osa muodostaa pitkälinjaisessa laulavuudessaan ja ajoittaisissa surumielisyyden häivähdyksissään tehokkaan kontrastin ääriosien liikkuvuudelle. Teos päättyy ihastuttavan raikkaaseen rondo-finaaliin, jonka pääaihetta Mozart mukaili muutama vuosi myöhemmin oopperassa Ryöstö seraljista (1782), Blonden aariassa "Welche Wonne, welche Lust".

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Johannes Brahms (1833–1897):
Sinfonia nro 2 D-duuri op. 73

Allegro non troppo
Adagio non troppo
Allegretto grazioso (quasi andantino)
Allegro con spirito

Brahmsin esikoissinfonian valmistuminen vaati pitkän, lähes parinkymmenen vuoden ajalle levittäytyneen luomistaistelun, mutta kun teos oli valmistunut 1876, syntyivät kolme muuta sinfoniaa helpommin, toinen vain vuoden kuluttua esikoisesta. Sen myötä Brahms vapautui armottomasta itsekritiikistään ja Beethovenin esikuvan lähes musertavasta vaikutuksesta.

Brahmsin uusi sinfoninen itseluottamus heijastuu sikäli myös toisen sinfonian musiikissa, että se on hänen vapautunein ja positiivisin sinfoniansa. Tosin teoksen valoisuutta on myös usein liioiteltu, sillä varsinkin sen kahdessa ensimmäisessä osassa on myös omat varjoisammat katveensa. Ja valoisan pinnan alla Brahmsin luova itsekuri on yhtä vankkaa kuin muissakin sinfonioissa, ja teos on motiivis-temaattisesti äärimmäisen tiivis ja eheä kokonaisuus.

Ensimmäinen osa alkaa levollisesti, mutta keskivaiheen kehittelyssä on myös tummempia ja elegisempiä tuntoja. Samaan tapaan hitaassa osassa musiikki alkaa idyllisesti mutta sukeltaa jatkossa hetkittäin syvälle mollisävyihin, joille kontrapunkti antaa lähes barokkista jylhyyttä. Neljättä sinfoniaa lukuunottamatta Brahms ei kirjoittanut sinfonioihinsa varsinaisia scherzo-osia, ja toisessa sinfoniassa sen korvaa rauhallisempi intermezzo-tyyppinen osa, jonka nopeampi välitaite on muunnelma osan pääaiheesta. Finaali alkaa hillitysti, kuin voimiaan pidätellen, mutta kasvaa sitten säteilevään loistoon. Päätös on Brahmsin sinfoniasarjan riemuitsevin vaskien säihkyessä korkeuksissaan kuin barokin taivasnäyissä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen