Tämä on mennyt tapahtuma.
Sinfonikot kamarimusiikillisina
Helvi Leiviskä: Pianotrio
Gustav Mahler (A. Schnittken täydentämä): Pianokvartetto a-molli
Sebastian Fagerlund: Pianotrio Remain
Maija Kontunen, viulu, ohjelmiston suunnittelija
Oskari Eirola, viulu
Sauli Kulmala, alttoviulu
Joseph Teeter, sello
Anna Kulmala, piano
Pro Finlandia -palkittu Helvi Leiviskä näki musiikin, ja palo säveltämiseen jatkui koko iän. Ennakkoluulottoman ja kokeilunhaluisen säveltäjän tuotannosta on konserttiin valikoitunut pianotrio. Residenssisäveltäjä Sebastian Fagerlundin pianotrio Remain toimii parina Leiviskän teokselle. Miltä kuulostavat lähes sadan vuoden erolla syntyneet kotimaiset pianotriot? Kamarimusiikki-iltapäivän päätteeksi kuullaan romanttista Mahleria.
Esiintyjät
Teokset
I Allegro con fuoco
II Largo - Allegro -Largo
Vaikka naispuolisia suomalaisia säveltäjiä on ollut viimeistään 1800-luvulta lähtien, oli Helvi Leiviskä ensimmäinen, joka onnistui saavuttamaan pysyvän aseman Suomen musiikissa. Helppoa se ei hänellekään ollut, ja hän joutui kohtaamaan sukupuolensa vuoksi monia ennakkoluuloja. Hänen pääteoksiaan ovat kolme sinfoniaa (1947, 1954, 1971), yksiosainen Sinfonia brevis (1962) ja pianokas pianokonsertto (1935), joita leimaa suurten kaarrosten muotokieli ja usein ilmaisua tiivistävä kontrapunkti. Tyyliltään Leiviskä sijoittui kansallisista elementeistä riisutun romantiikan ja uusklassismin välimaastoon ja eteni myöhemmissä teoksissaan paikoin lähes vapaatonaaliseen sävelkieleen.
Leiviskän lahjakkuus oli ilmeistä jo opintovuosista lähtien. Kun hänen varhainen pianotrionsa (1924) esitettiin Helsingin Musiikkiopiston oppilasnäytteissä toukokuussa 1924, kirjoitti Svenska Pressenin arvostelija "B. B-t" että teos "paljastaa kiistattoman lahjakkuuden ja kyvykkyyden niin kuin neiti Leiviskän aiemmatkin sävellykset".
Leivisän pianotrio on kaksiosainen teos, jonka myöhäisromanttisessa musiikissa voi kuulla ranskalaista väritystä. Ensiosan avausteema on kromaattisesti kiertyvä, sivuteema lavealinjaisempi. Osan jännitteitä tasapainottaa tunnelmallinen suvantovaihe. Toinen osa alkaa lyyrisen tunnelmallisesti mutta kasvaa keskivaiheilla romanttiseen kuohuun. Ensiosaan verrattuna toinen osa on kuitenkin luonteeltaan tasapainoisempi ja palaa osan hitaan alun tunnelmaan luoden teokselle hiljenevän ja melankolisesti sävyttyvän, ikään kuin muistelevan päätöksen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Nicht zu schnell
Allegro
Gustav Mahlerin harvat kokeilut kamarimusiikin parissa sijoittuvat hänen opintovuosiinsa Wienin konservatoriossa. Keväällä 1876 valmistui pianokvartetto, joka sai ensiesityksensä samana vuonna Mahlerin ollessa pianistina. Sen lisäksi hän sävelsi konservatoriossa myös viulusonaatin sekä kaksi osaa pianokvintetosta, mutta sitten kamarimusiikki sai jäädä, ja varsinaiset mestariteoksensa hän loi myöhemmin lauluissa ja sinfonioissa.
Pianokvarteton käsikirjoitus jäi Mahlerin kuoleman jälkeen hänen leskelleen Almalle ja kulkeutui tämän mukana New Yorkiin, missä se palasi julkisuuteen 1964. Teos on vahvasti sidoksissa saksalaiseen romantiikkaan Schumannin ja Brahmsin hengessä. Sen ainoaa valmistunutta osaa hallitsee intensiivinen laulavuus; tempomerkintä on Nicht zu schnell (Ei liian nopeasti), ja jousten tullessa sisään on esitysmerkintä Mit Leidenschaft (Intohimoisesti). Hehkeässä vuolaudessaan kvartetto on selvästi nuoren miehen musiikkia.
Mahlerilta jäi pianokvarteton valmistuneen osan lisäksi 24-tahtinen fragmentti scherzo-osaan. Sen pohjalta venäläinen säveltäjä Alfred Schnittke (1934–1998) täydensi tai oikeammin pitkälti sävelsi vuonna 1988 osan esityskelpoiseksi. Tässä rekonstruktiossa Mahlerin aihelmat sulautuvat Schnittken modernimpaan sävelkieleen, ikään kuin Mahlerin musiikkia koettaisiin jonkinlaisten vinojen peilien vääristämässä, hetkittäin tunnistettavassa mutta samalla jo uusia merkityksiä ja sointeja synnyttävässä muodossa. Puhtaana ja alkuperäisenä Mahlerin fragmentti kuullaan vasta osan lopussa.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Sebastian Fagerlundin pianotrio valmistui 24. helmikuuta 2022, samana päivänä, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Finaalin sävellystyö oli ajautunut hankaluuksiin, mutta järkyttävä tieto sodan alkamisesta laukaisi monituntisen kuumeisen sävellysrupeaman, jonka aikana päätösosa sai lopullisen muotonsa. Fagerlund omisti teoksen "Ukrainan urhoollisille ihmisille ja sodan uhreille".
Alun perin pianotriosta oli määrä tulla suhteellisen tiivis esityö myöhemmälle kolmoiskonsertolle, jossa solisteina ovat juuri viulu, sello ja piano. Sävellystyön aikana teos kuitenkin kasvoi odotettua laajemmaksi kolmiosaiseksi kokonaisuudeksi. Teoksen otsikko "Remain" (suom. "jäädä jäljelle", "olla jäljellä") toi Fagerlundin mieleen ajatuksen sitaateista, ja triossa ne ovat viittauksia teoksiin, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä sekä muusikkona että säveltäjänä.
Pianotrion energisessä avausosassa musiikkia jäsentävät eriluonteiset ritmico-, espressivo- ja arpeggio-materiaalit. Osan hidas jakso huipentuu sitaattiin Ravelin Le tombeau de Couperin –teoksen Rigaudon-osan sointukulusta. Teoksen keskiosa on muotoa A-B-A, jossa musiikki etenee kohti keskitaitteen (B) sitaattia Bachin toisen sooloviulupartitan Sarabandesta ja sitten taas etääntyy siitä. Finaali on kuusivaiheinen rondo, jota hallitsee motorinen pääaihe. Osassa on viittaus Brahmsin kolmanteen pianotrioon eli teoksen omaan lajihistoriaan. Fagerlund luonnehtii finaalia synteesinomaiseksi, ja siinä on mukana aineksia myös teoksen aiemmista osista.
Teosesittely: Kimmo Korhonen