Johannes Piirto,

Avoin kenraaliharjoitus Kulttuurikorttilaisille ja koululais- ja erityisryhmille: Keskiyön hetki

Tianyi Lu, kapellimestari
Johannes Piirto, piano
Turun filharmoninen orkesteri

Anna Clyne: This Midnight Hour
Robert Schumann: Pianokonsertto a-molli op. 54
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 7 d-molli op. 70

Johannes Piirto on todellinen nuori komeetta, joka valloittaa konserttiyleisön toisensa jälkeen. Piirto esiintyy tällä kaudella muun muassa Reykjavikin Harpassa ja Wienin Musikvereinissä. Schumannin pianokonsertto kuuluu romantiikan ajan suuriin ja suosittuihin teoksiin. Tianyi Lu on kutsuttu TFO:n eteen kolmatta kertaa. Syvälle luotaava ja synkkyyteen asti dramaattinen Dvořákin sinfonia ravistelee sielua ja on niin yleisöjen kuin kriitikoidenkin suosikkeja. Illan aloittaa Clynen keskiyön hetken tunnelmaan vievä Midnight Hour.

Avoimet kenraaliharjoitukset 

Kenraaliharjoitukseen kulminoituu sinfoniaorkesterin konserttiperiodiviikon työ. Se on orkesterin viimeinen tapaaminen ennen konserttia, ja siltä osin työviikon tärkeimpiä hetkiä. Avoimissa kenraaliharjoituksissa pääset seuraamaan orkesterin työskentelyä ja kurkistamaan orkesterilaisten arkeen sekä kuulemaan kapellimestarin viime hetken ohjeistukset. 

Kenraaliharjoituksessa harjoitellaan illan konsertin ohjelmaa, yleensä esitysjärjestyksessä. Kenraalin tarkoituksena on harjoitella läpimenonomaisesti koko konsertti, mutta teosten harjoitusjärjestys voi vaihtua, teoksia voidaan soittaa osin tai kokonaan, tai joitakin osia jättää kokonaan soittamatta. Konsertin solisti saattaa säästellä voimiaan, samoin solistisia osuuksia soittavat orkesterilaiset. Jos kaikki ei menekään niin kuin pitää, voit olla huojentunut – taiteilijat usein pitävät epäonnistunutta kenraalia hyvänä ennustuksena konsertin onnistumiselle! 

Kenraaliharjoitukset ovat Kulttuurikorttilaisille ja Kimmoke-rannekelaisille. Avoimet kenraaliharjoitukset ovat maksuttomia, mutta niihin tulee ilmoittautua ennakkoon. Ilmoittautuminen on sitova. Seuraa Kulttuurikortti- ja Kimmoketiedotteita. 
 
Lue lisää Kulttuurikortista: turku.fi/kulttuurikortti 
Lue lisää Kimmoke-rannekkeesta: turku.fi/kimmoke

KÄYTÄNNÖN OHJEITA KENRAALIHARJOITUSVIERAILLE 

  • Konserttitalon ulko-ovet avataan klo 10.00. 

  • Sisäänkäynti on Konserttitalon pääovesta Aninkaistenkadun puolelta. Huomaathan, että ulko-ovet suljetaan kenraaliharjoituksen alkamisen jälkeen. 

  • Päällysvaatteet tulee jättää ala-aulassa sijaitsevaan naulakkoon. Kenraaliharjoituksen yhteydessä naulakko on maksuton ja toimii itsepalveluperiaatteella. Naulakko on vartioimaton. 

  • WC-tilat sijaitsevat Konserttitalon ala-aulassa.  

  • Konserttitalon kahvio ei ole avoinna kenraaliharjoitusten yhteydessä. 

  • Salin ovet avataan yleisölle n. 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Avoimissa kenraaliharjoituksissa yleisön paikat on rajattu yläkatsomoon, mutta paikan sieltä voit valita vapaasti. 

  • Harjoitusten päättymistä on vaikea ennustaa, joten voit seurata harjoituksia parhaaksi katsomasi ajan. Koululais- ja päiväkotiryhmät seuraavat harjoituksia noin 45 minuuttia. Orkesteri pitää 25 min tauon viimeistään klo 12.30. 

  • Toivomme yleisöltä hiljaisuutta avoimissa kenraaliharjoituksissa yhtä lailla kuin konserteissamme, kiitos! Jos poistut kesken harjoituksen salista, teethän sen aiheuttamatta häiriötä. 

  • Orkesterin valokuvaaminen tai muunlainen taltioiminen ei ole sallittua.  

Kenraaliharjoitukset koululais- ja päiväkotiryhmille

Koululais- ja päiväkotiryhmille avoin kenraaliharjoitus kestää noin 45 minuuttia. Vierailuun voi valmistautua ennakkomateriaalin avulla. Katso tarkemmat tiedot lasten ja nuorten sivustolta.

Esiintyjät

Tianyi Lu
kapellimestari
Tianyi Lu
kapellimestari
Johannes Piirto
piano
Johannes Piirto
piano

Teokset

Anna Clyne (s. 1980):
This Midnight Hour

Englantilaissyntyinen mutta New Yorkiin asettunut Anna Clyne murtautui esiin 2010-luvulla ja on löytänyt orkesterista keskeisimmän ilmaisukeinonsa. Hänen teoksissaan voi olla sekä hiveleviä äänimaisemia, monisäikeisiä tekstuureja että kiihkeää sykettä. Kirjallisuudesta, kuvataiteista tai muista musiikin ulkopuolisista ilmiöistä saadut virikkeet ovat tyypillisiä Clynelle. Teoksessa This Midnight Hour (2015) innoittajana on ollut runous, espanjalaisen nobel-runoilijan Juan Ramón Himenézin (1881-1958) lyhyt "La Musica" ja symbolismin kantaisän Charles Baudelairen (1821-1867) "Harmonie du soir". Kyse ei ole varsinaisesta runojen sisällön toteuttamisesta musiikin keinoin vaan "pyrkimys luoda kuulijalle visuaalinen matka" niin kuin Clyne on sanonut.

This Midnight Hour alkaa matalien jousten kiihkeäsykkeisenä linjana, jota on verrattu Wagnerin Valkyyrian avaukseen. Sen ympärille alkaa versoutua yöntumma matka, jonka käänteet ja leikkaukset ovat kuin alituiseen pimeydestä syöksähtävien näkyjen ja olentojen ilmestyksiä. Teoksen jälkipuolella syttyy soimaan alttoviulujen ja sellojen unenomainen valssisävelmä, jonka Clyne yhdisti Baudelairen runoon. Puolet alttoviuluista on tässä viritetty 1/4-sävelaskeleen normaalia korkeammalle tuomaan mukaan pariisilaisen harmonikansoittajan soinnillista patinaa. Teoksen lopulla ilmaantuu myös toinen tyyliviittaus, puupuhaltimien kansanmusiikkityylinen melodia. Teos tuntuisi saavan seesteisen päätöksen, mutta öinen haavekuva pyyhkiytyy koruttoman jyhkeästi kuuluvilta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Robert Schumann (1810-1856):
Pianokonsertto a-molli op. 54

Allegro affettuoso
Intermezzo: Andantino grazioso (attacca)
Allegro vivace

"En voi kirjoittaa konserttoa virtuoosille. Minun täytyy ajatella jotain muuta", puuskahti Robert Schumann kirjeessä tulevalle vaimolleen Clara Wieckille tammikuussa 1839. Kommentti kuvastaa paitsi Schumannin asennetta konserttoihin myös ajan vallitsevaa, solistin virtuoosisuutta palvovaa ilmapiiriä. Ensimmäiseksi pianokonsertosta syntyi avausosa, Schumannin vielä tuolloin itsenäiseksi teokseksi ajattelema Phantasie (1841). Neljä vuotta myöhemmin hän liitti sen jatkoksi hitaan osan ja finaalin ja loi näin täysimittaisen kolmiosaisen konserton.

Schumannin pianokonsertto ei todellakaan ole konsertto virtuoosille vaan pianon runoilijalle, jollainen teoksen kantaesittäjä Clara Schumann nimenomaan oli. Teoksen teknistä vaativuutta ei pidä väheksyä, mutta virtuoosisuus ei siinä nouse itsetarkoitukseksi. Keskeistä on pianon ja orkesterin saumaton, lähes rakastava yhteensulautuminen sekä teosta hallitseva lämmin ja runollinen tunnelma.

Schumann sovelsi monissa teoksissaan yhteistä motiivista materiaalia eri osissa. Avauksen pianistisia akordivyörytyksiä seuraava puhaltimien lempeä pääteema hahmottuu konserton ydinaiheeksi. Ensiosassa se on mukana sivuteeman taustalla, ja se hallitsee myös kadenssin jälkeistä koodaa, joka on riennossaan sekä vapauttava että osan langat yhteensitova. Hillityn herkässä Intermezzossa ydinaihe on perustana eleganteissa äärijaksoissa, kun taas keskijaksossa puhkeaa esiin romanttinen laulavuus. Myös tauotta seuraavan energisen finaalin pääteema on muunnelma ydinaiheesta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Antonín Dvořák (1841-1904):
Sinfonia nro 7 d-molli op. 70

Allegro maestoso
Poco Adagio
Scerzo: Vivace – poco meno mosso
Allegro

Samoin kuin Haydn ja Mendelssohn ennen häntä myös Antonín Dvořák saavutti suurta suosiota omien säveltäjien puutteesta riutuneessa Englannissa ja vieraili siellä ainakin kahdeksan kertaa vuosina 1884–96. Huhtikuussa 1885 Dvořák johti Lontoossa paikallisen filharmonisen seuran tilaaman seitsemännen sinfonian kantaesityksen ja saavutti sillä yhden uransa suurimmista triumfeista. Teosta on myöhemminkin pidetty Dvořákin sinfonikonuran huipentumana. Sen melodiat eivät ehkä ole yhtä valittömästi vetoavia kuin suositussa yhdeksännessä sinfoniassa ("Uudesta maailmasta"; 1893), mutta rakenteeltaan ja ilmaisunsa voimassa seitsemäs on sinfonisesti tiiviimpi, dramaattisempi ja vaikuttavampi kokonaisuus.

Dvořákin seitsemännessä sinfoniassa on kuultu sukulaisuutta hänen läheiseen tukijaansa ja ystäväänsä Brahmsiin, jonka kolmannen sinfonian (1883) kuuleminen oli ollut hänelle suuri elämys. Seitsemäs on uhmakkain ja tummasävyisin Dvořákin sinfonioista. Väkevässä ensiosassa nämä tunnot tiivistyvät heti osan avaustahdeissa esiteltävään joskin aluksi vielä hiljaa soivaan pääteemaan. Hidas osa on Dvořákin hienoimpia ja tunnevoimaisimpia. Sen avaa lämminhenkinen puhallinmelodia, mutta osassa on myös voimakkaampia äänenpainoja. Scherzossa on sekä eleganssia että böömiläisen kansantanssin furiantin eloisuutta. Finaalissa palataan ensiosan uhmakkuuteen, ja sen tavoin tässäkin pääteema toimii osan energiakeskuksena. Loppuhuipennuksessa pääteeman muunnelma kääntää musiikin duuriin kuin hyvin ansaittuna palkkiona teoksen sankarillisesta uhmasta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen