Edgar Moreau

Avoin kenraaliharjoitus Kulttuurikorttilaisille ja koululais- ja erityisryhmille: Kuninkaan muistolle

Joseph Swensen, kapellimestari 
Edgar Moreau, sello
Turun filharmoninen orkesteri

Robert Schumann: Alkusoitto oopperasta Genoveva
Robert Schumann: Sellokonsertto a-molli op. 129
Edward Elgar: Sinfonia nro 2 Es-duuri op. 63

Edgar Moreau valloittaa musiikkimaailmaa kovaa vauhtia. Hän tuli 17-vuotiaana toiseksi kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa ja on esiintynyt muun muassa András Schiffin ja Gustavo Dudamelin kanssa. Nyt hän esiintyy Skotlannin yliopiston kunniatohtorin arvonimen saaneen Joseph Swensenin kanssa. Romantiikan ajan ohjelmisto on kutkuttava kokonaisuus Elgarin ja Schumannin parhaimmistoon kuuluvia teoksia. Elgar on säveltänyt sinfonian kuningas Edvard VII:n muistolle.

Avoimet kenraaliharjoitukset 

Kenraaliharjoitukseen kulminoituu sinfoniaorkesterin konserttiperiodiviikon työ. Se on orkesterin viimeinen tapaaminen ennen konserttia, ja siltä osin työviikon tärkeimpiä hetkiä. Avoimissa kenraaliharjoituksissa pääset seuraamaan orkesterin työskentelyä ja kurkistamaan orkesterilaisten arkeen sekä kuulemaan kapellimestarin viime hetken ohjeistukset. 

Kenraaliharjoituksessa harjoitellaan illan konsertin ohjelmaa, yleensä esitysjärjestyksessä. Kenraalin tarkoituksena on harjoitella läpimenonomaisesti koko konsertti, mutta teosten harjoitusjärjestys voi vaihtua, teoksia voidaan soittaa osin tai kokonaan, tai joitakin osia jättää kokonaan soittamatta. Konsertin solisti saattaa säästellä voimiaan, samoin solistisia osuuksia soittavat orkesterilaiset. Jos kaikki ei menekään niin kuin pitää, voit olla huojentunut – taiteilijat usein pitävät epäonnistunutta kenraalia hyvänä ennustuksena konsertin onnistumiselle! 

Kenraaliharjoitukset ovat Kulttuurikorttilaisille ja Kimmoke-rannekelaisille. Avoimet kenraaliharjoitukset ovat maksuttomia, mutta niihin tulee ilmoittautua ennakkoon. Ilmoittautuminen on sitova. Seuraa Kulttuurikortti- ja Kimmoketiedotteita. 
 
Lue lisää Kulttuurikortista: turku.fi/kulttuurikortti 
Lue lisää Kimmoke-rannekkeesta: turku.fi/kimmoke

KÄYTÄNNÖN OHJEITA KENRAALIHARJOITUSVIERAILLE 

  • Konserttitalon ulko-ovet avataan klo 10.00. 

  • Sisäänkäynti on Konserttitalon pääovesta Aninkaistenkadun puolelta. Huomaathan, että ulko-ovet suljetaan kenraaliharjoituksen alkamisen jälkeen. 

  • Päällysvaatteet tulee jättää ala-aulassa sijaitsevaan naulakkoon. Kenraaliharjoituksen yhteydessä naulakko on maksuton ja toimii itsepalveluperiaatteella. Naulakko on vartioimaton. 

  • WC-tilat sijaitsevat Konserttitalon ala-aulassa.  

  • Konserttitalon kahvio ei ole avoinna kenraaliharjoitusten yhteydessä. 

  • Salin ovet avataan yleisölle n. 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Avoimissa kenraaliharjoituksissa yleisön paikat on rajattu yläkatsomoon, mutta paikan sieltä voit valita vapaasti. 

  • Harjoitusten päättymistä on vaikea ennustaa, joten voit seurata harjoituksia parhaaksi katsomasi ajan. Koululais- ja päiväkotiryhmät seuraavat harjoituksia noin 45 minuuttia. Orkesteri pitää 25 min tauon viimeistään klo 12.30. 

  • Toivomme yleisöltä hiljaisuutta avoimissa kenraaliharjoituksissa yhtä lailla kuin konserteissamme, kiitos! Jos poistut kesken harjoituksen salista, teethän sen aiheuttamatta häiriötä. 

  • Orkesterin valokuvaaminen tai muunlainen taltioiminen ei ole sallittua.  

Kenraaliharjoitukset koululais- ja päiväkotiryhmille

Koululais- ja päiväkotiryhmille avoin kenraaliharjoitus kestää noin 45 minuuttia. Vierailuun voi valmistautua ennakkomateriaalin avulla. Katso tarkemmat tiedot lasten ja nuorten sivustolta.

Esiintyjät

Joseph Swensen kasvokuva
Joseph Swensen
kapellimestari
Joseph Swensen kasvokuva
Joseph Swensen
kapellimestari

Joseph Swensen on NFM Leopoldinum Orchestra Wroclawin taiteellinen johtaja, Scottish Chamber Orchestran emerituskapellimestari ja Orquesta Ciudad de Granadan päävierailija. Hän on aiemmin toiminut pääkapellimestarina Scottish Chamber Orchestrassa sekä Malmön oopperassa. Lisäksi hän on Orchestre Natinonal du Capitole de Toulousen pitkäaikaisin vieraileva kapellimestari.

Swensen on myös kysytty pedagogi, ja hän toimii vierailevana professorina Glasgowssa Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa.  Swensenillä on läheiset suhteet moneen orkesteriin ja hän on orkesterien kysytty vieras ympäri maailmaa. Swensen on kiertänyt laajasti niin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin Kaukoidässäkin.  Swensen on levyttänyt Signum Records -levy-yhtiölle. Hänen Scottish Chamber Orchestran kanssa viime aikoina julkaisemansa levytys sai kansainvälistä ylistystä.

Ennen kapellimestariuraansa Joseph Swensen teki menestyksekästä uraa viulistina ja esiintyi solistina merkittävillä konserttilavoilla. Amerikkalaisen Swensenin sukujuuret ovat Norjassa ja Japanissa.

Edgar Moreau (c) Julien Mignot
Edgar Moreau
sello
Edgar Moreau (c) Julien Mignot
Edgar Moreau
sello

Edgar Moreau on tullut palkintosijoille vuonna 2011 Rostropovich-sellokilpailussa sekä kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa ja voittanut vuonna 2014 Young Concert Artist Awardin. Vuonna 1994 syntynyt Moreau on soittanut selloa neljävuotiaasta alkaen. Moreau on opiskellut Conservatoire National Supérieur de Musique de Parisissa Philippe Mullerin johdolla sekä Kronberg Academyssä Frans Helmersonin johdolla. Moreau debytoi 11-vuotiaana Torinossa Teatro Regio Orchestrassa esittämällä Antonín Dvořákin sellokonserton.

Edgar Moreau esiintyy säännöllisesti maineikkailla konserttilavoilla, kuten New Yorkin Carnegie Hallissa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Pariisin Philharmoniessa, Hampurin Elbphilharmoniessa ja Tokion Suntory Hallissa. Moreau esiintyy myös säännöllisesti festivaaleilla, kuten Verbierin, Salzburgin, Montreauxin, Hampurin ja Edinburghin musiikkifestivaaleilla. Hän on tehnyt yhteistyötä tunnettujen kapellimestareiden kuten Gustavo Dudamel, Manfred Honeck, Susanna Mälkki, Jukka-Pekka Saraste ja Elim Chan kanssa. Moreau on esiintynyt ympäri maailmaa solistina, ja nimekkäiden yhteistyöorkestereiden lista on pitkä.

Moreau levyttää Erato-levymerkille. Moreau soittaa David Tecchler -selloa vuodelta 1711 ja hänen jousensa on Dominique Peccaten.

Teokset

Robert Schumann (1810–1856):
Alkusoitto oopperasta Genoveva

Schumann oli romantiikan kauden suurista säveltäjistä kirjallisesti suuntautuneimpia. Se heijastui hänen omassa sävellystyössään ennen muuta yksinlauluihin, mutta hän pohdiskeli useampaan otteeseen myös oopperan säveltämistä. Hän listasi suuren määrän potentiaalisia aiheita, joukossa mm. Nibelungen, Lohengrin, Till Eulenspiegel, Faust sekä Tristan ja Isolde. Lopulta hän sävelsi vain yhden oopperan, Genovevan (184748), jonka ensi-ilta Leipzigissä kesäkuussa 1850 sai laimeahkon vastaanoton, ja muut hänen pohtimansa aiheet jäivät muiden mestarien sävellettäviksi.

Keskiaikaiseen legendaan perustuvassa Genovevassa ristiretkelle osallistuva Brabantin kreivi Siegfried jättää vaimonsa Genovevan nuoren palvelijan Golon vahdittavaksi. Genoveva torjuu Golon lähentely-yritykset mutta joutuu Golon salajuonien uhrina tuomituksi teloitettavaksi uskottomuudesta. Mustasukkainen Siegfried saa kuitenkin viime hetkellä juonen selville, pelastaa vaimonsa ja palauttaa tämän kunnian.

Schumannin saksalaisromanttista oopperaa esitetään nykyisin vain harvakseen, mutta sen alkusoitosta on tullut syystäkin suosittu konserttinumero. Sen Schumann sävelsi innoittuneena jo ennen muuta oopperaa. Alkusoitto alkaa hitaalla, jännitteisellä johdannolla, josta tummasävyinen ja dramaattiseksi kehkeytyvä, esitysmerkinnän mukaan "intohimoisen liikkuva" (Leidenschaftlich bewegt) pääjakso puhkeaa esiin. Vastakohtaisena elementtinä valoisampi teema-aihe. Kehittelyn ja kertauksen jälkeen alkusoitto päättyy loistokkaasti duurissa kuin ennakoiden oopperan onnellista loppua.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Robert Schumann (1810–1856):
Sellokonsertto a-molli op. 129

Nicht zu schnell -
Langsam -
Sehr lebhaft

Schumannin sellokonsertto valmistui korkean innoituksen hehkussa vain kahdessa viikossa lokakuussa 1850. Elettiin hänen viimeistä vahvaa luomiskauttaan ennen kuin hänen henkinen terveytensä alkoi vähitellen horjua ja johti lopulta täydelliseen romahdukseen helmikuussa 1854. Schumann korjaili konserttoa useaan otteeseen, varsinkin sen soolo-osuutta, ja antoi ainakin kahden sellistin kokeilla teosta ennen sen julkaisemista 1854. Konsertosta on sittemmin tullut yksi romanttisen sellokirjallisuuden perusteoksista.

Schumann ei itse kutsutunut teosta "konsertoksi" vaan vapaammin "konserttikappaleeksi". Runollinen ilmaisu nouseekin sen musiikissa teknistä taituruutta tärkeämmäksi. Nimitys voi viitata myös kolmiosaiseen mutta tauottomaksi sidottuun muotoon. Osien sitominen yhteen oli konserton sävellysaikana epätavallinen ratkaisu, joka tuo mieleen Mendelssohnin viulukonserton, mutta Schumann oli kokeillut tauotonta kokonaisuutta jo oman d-molli-sinfoniansa ensiversiossa (1841). Teoksen sisäistä ykseyttä korostaa yhtenäisen temaattisen materiaalin soveltaminen eri osissa.

Solisti hallitsee teosta ja on mukana heti ensiosan alusta lähtien esittelemällä osan laajakaarisen ja surumielisen pääteeman. Myös keveämpi ja valoisampi sivuteema kuullaan aluksi solistin esittämänä. Lyhyessä hitaassa osassa jousten pizzicatot säestävät sellon tunteikkaita melodioita. Muistuma ensiosan pääteemasta vie välikkeeseen, joka johtaa tiheästi toistuvien rytmikuvioiden sävyttämään finaaliin. Loppujaksossa musiikki kääntyy vapauttavasti duuriin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Edward Elgar (1857-1934):
Sinfonia nro 2 Es-duuri op. 63

Allegro vivace e nobilmente
Larghetto
Rondo: Presto
Moderato e maestoso

Kertoman mukaan Edward Elgar joutui kerran pienenä koulupoikana rehtorin puheille. "Mikä sinun nimesi on", kysyi rehtori. "Edward Elgar", hän vastasi. "Sinun pitää sanoa 'sir'", komensi rehtori. "Sir Edward Elgar", poika sanoi.

Pitkään aikaan ei näyttänyt todennäköiseltä, että vaatimattomissa oloissa varttunut Elgar tulisi joskus aateloiduksi. Hänen uransa muusikkona ei ollut aluksi kovin menestyksekäs, ja ratkaiseva käänne koitti vasta 1899, jolloin hänen orkesteriteoksensa Enigma-muunnelmat ja pian sen jälkeen valmistunut oratorio The Dream of Gerontius (1900) nostivat englantilaisen musiikin siitä merkillisestä kahdensadan vuoden luovasta tyhjiöstä, johon se oli vajonnut Henry Purcellin kuoleman jälkeen. Elgarista tuli englantilaisen musiikin pelastaja ja uuden nousukauden aloittaja ja lopulta myös "sir", kun hänet aateloitiin kesällä 1904.

Monista perienglantilaisista piirteistään huolimatta Elgarin musiikki kiinnittyy tiiviisti ajan yleiseurooppalaisiin ihanteisiin ja heijastaa mm. Brahmsilta, Wagnerilta ja Richard Straussilta saatuja vaikutteita. Strauss julisti hänet "ensimmäiseksi edistykselliseksi englantilaiseksi säveltäjäksi" antaen hänelle näin keskieurooppalaisen valtakulttuurin hyväksynnän.

Elgar tunnetaan parhaiten orkesterimusiikistaan. Hänen ensimmäinen sinfoniansa (1908) sai joulukuussa 1908 triumfaalisen vastaanoton, mutta toinen sinfonia (1911) ei herättänyt samanlaista innostusta, kun se ensiesitettiin Lontoossa toukokuussa 1911. Sittemmin se on kuitenkin vakiinnuttanut asemansa englantilaisen musiikin Pantheonilla. Elgar alkoi 1930-luvulla säveltää vielä kolmattakin sinfoniaa, mutta se jäi kesken hänen kuollessaan.

Elgarin molemmat sinfoniat ovat suurten mittojen luomuksia, toinen sinfonia lähes tunnin kestossaan jo todellinen monumentaaliteos. Elgar omisti sen edellisenä vuonna kuolleen kuningas Edward VII:n muistolle. Omistus oli sikäli kuvaava, että Elgaria on pidetty "vanhan hyvän ajan" edwardiaanisen Englannin musiikillisena symbolina. Samalla toinen sinfonia on kuitenkin myös hyvin henkilökohtainen teos, jota Elgar luonnehti "sielun kiihkeäksi pyhiinvaellusmatkaksi".

Sinfonian avausosa alkaa suurieleisen mahdikkaasti monipolvisella pääteemalla, ja sekä sen että osan myöhempien aihelmien aineksia on hyödynnetty myös muissa osissa. Osan laaja kehittely ei ole perinteisen dramaattinen vaan muodostaa salaperäisen suvantovaiheen suurieleisen osan keskelle.

Hidas osa on tummanraskas, usein surumarssin tapaan askeltava elegia, jossa on myös valittavia ja huipennuksissa ylvään mahdikkaita sävyjä. Osa on usein liitetty kuninkaan kuolemaan, mutta Elgar sävelsi osan siitä kuolleen ystävän muistolle jo 1903.

Kolmas osa on Rondoksi nimetty scherzo. Se alkaa ilmavan kepeästi ja tanssillisesti, mutta siinä on myös laveampaa ainesta. Huipennuksissa säkenöi Elgarin virtuoosisen monisäikeinen orkestraatio.

Finaali muotoutuu vähitellen kohti kiinteämpiä temaattisia hahmoja ja kasvaa valoisaan ylväyteen, joskin kehittelyssä se saa aluksi oikukkaamman ilmeen. Kertauksessa musiikki palaa komeaan mahdikkuuteen, mutta päätös on seesteisesti sulkeutuva, ei korostetun mahtipontinen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen