Tuomiokirkko (c) Timo Jakonen

Tämä on mennyt tapahtuma.

Katedraali soi kamarimusiikkia!

Johann Sebastian Bach: Goldberg-muunnelmat BWV 988, jousitriolle sovittanut Dmitry Sitkovetsky  

 Li Qi, viulu 
Sauli Kulmala, alttoviulu, ohjelmiston suunnittelija 
Andreas Helling, sello 

Tämän vuoden Katedraali soi -konsertissa on luvassa kamarimusiikkiherkkua barokkiklassikoiden ystäville. Bachin Goldberg-muunnelmat on jo lähes 300 vuoden ajan lumonnut yhä uusia yleisöjä. Nyt alun perin klaveerille sävelletty muunnelmasarja kuullaan jousitriolle sovitettuna. Tuomiokirkko antaa konsertille upeat puitteet, ja vuosisadat sulautuvat toisiinsa musiikin kaikuessa holvikaarissa.

Kuuntele maistiainen Goldberg-muunnelmien aariasta jousitrion esittämänä: 

Teokset

Johann Sebastian Bach (1685-1750):
Goldberg-muunnelmat BWV 988, sovittanut Dmitri Sitkovetzky

Bachin säveltäjänlaatua on usein kutsuttu ensyklopedistiseksi. Hän kokeili oopperaa lukuun ottamatta lähes kaikkia oman aikansa sävellyslajeja ja tutki perusteellisesti, usein lähes tyhjiin ammentaen, niiden mahdollisuuksia. Tämänkaltainen ensyklopedistisuus tulee esiin myös Bachin Goldberg-muunnelmissa. Hän ei juurikaan säveltänyt muita varsinaisia muunnelmateoksia, mutta hän käytti muunnelmamuotoa monissa yksittäisissä osissa. Goldberg-muunnelmissa hän sukelsi sävellysmuodon mahdollisuuksiin samalla sekä perusteellisella että taiteellisesti rikkaalla tavalla, ja monille kyseessä onkin Beethovenia edeltäneen ajan hienoin muunnelmateos.

Goldberg-muunnelmien syntytausta on jäänyt osittain epäselväksi. Johann Nicolaus Forkelin varhaisen Bach-elämäkerran (1802) mukaan Bach olisi säveltänyt teoksen Dresdenissä asuneelle kreivi Hermann von Keyserlingkille, Venäjän Saksin-suurlähettiläälle joka halusi muunnelmat ilahduttamaan unettomia öitään, ei unilääkkeeksi niin kuin on usein väitetty. Keyserlingkin palveluksessa oli nuori cembalotaituri Johann Gottlieb Goldberg, jonka nimi on sittemmin liitetty teokseen. Forkelin kuvausta on kuitenkin pidetty epäluotettavana. Kun teos ilmestyi Nürnbergissä 1741, siinä ei ollut omistusta, joten mistään varsinaisesta tilausteoksesta ei todennäköisesti ollut kyse.

Goldberg-muunnelmien lähtökohtana on sarabande-tyyppinen aariasävelmä, joka on peräisin toisesta Anna Magdalena Bachille omistetusta Clavierbüchleinistä vuodelta 1725. Se kuullaan sekä Goldberg-muunnelmien aluksi että lopuksi. Väliin jää 30 ilmeeltään mitä vaihtelevinta, syvällisestä mietiskelystä virtuoosiseen toccata-tyyliin ulottuvaa muunnelmaa, joissa Bach hyödyntää aariasta lähinnä sen harmonista runkoa ja bassolinjaa. Muunnelmien sävellaji pysyy ankkuroituneena G-duuriin paitsi kolmessa muunnelmassa, jotka ovat g-mollissa (nrot 15, 21 ja 25).

Kaanontekniikalla on teoksessa keskeinen rooli, sillä joka kolmas muunnelma on kaanon. Niissä jäljittely tapahtuu aina eri etäisyydellä: ensimmäisessä samalla sävelkorkeudella, toisessa intervallina on sekunti, seuraavassa terssi ja näin edetään kaanon kaanonilta aina nooniin asti. Lisäksi kahdessa kaanonissa jäljittely tapahtuu ylösalaisin intervallein. Muista muunnelmista kahdeksas on eloisa gigue, kymmenes fughetta ja kuudestoista ranskalainen alkusoitto. Viimeinen muunnelma ei ole "joka kolmas" -kaavan mukainen kaanon vaan ns. quodlibet, Bachin aikana suosittu sävellystyyppi, jossa yhdisteltiin erilaisia populäärisävelmiä.

Goldberg-muunnelmista on syntynyt monien Bachin teosten tavoin lukuisia sovituksia, joista kiitetyimpiin kuuluu viulisti Dmitri Sitkovetzkyn versio jousitriolle. Se valmistui vuodeksi 1985 juhlistamaan Bachin syntymän 300-vuotispäiviä (uusittu versio 2009). Bach sävelsi Goldberg-muunnelmat alun perin kaksisormioiselle cembalolle. Sitkovetsky on onnistunut hienosti siirtämään Bachin tekstuurin jousitriolle. Bachin klaveeritekstuuri on pääosin kaksi- tai kolmeäänistä, ja kun tekstuuri laajenee neliääniseksi, pystyvät kolme jousisoittajaa moniotteiden ansiosta toteuttamaan silloinkin alkuperäisversion polyfonian.

Teosesittely: Kimmo Korhonen