Turun linna

Tämä on mennyt tapahtuma.

Iltapäivä Debussyn ja Prokofjevin parissa

Sergei Prokofjev: Jousikvartetto nro 1 h-molli op. 50
Claude Debussy: Jousikvartetto g-molli op. 10
Claude Debussy: Clair de Lune, sovitettuna jousikvartetille

Matti Koponen, viulu, ohjelmiston suunnittelija
Kati Overbeck, viulu, ohjelmiston suunnittelija
Mari Viluksela, alttoviulu
Larimatti Punelpuro, sello

Kevään ensimmäinen kamarimusiikkikonsertti kutsuu jousikvartettojen äärelle Turun linnaan. Prokofjevin harvemmin soitettu kvartetto on vauhdikas, rytmikäs ja energinen. Teos saa parikseen Debussyn iki-ihanan klassikon, jossa kuullaan impressionistisempaa ja vapaampaa tunnelmointia. Sokerina pohjalla kuulijoita hemmottelee jousikvartettisovitus Debussyn suositusta pianokappaleesta Claire de Lune.

Konsertti on Turun linnan Kuninkaansalissa. Ohje esteetömään sisäänkäyntiin löytyy Turun linnan verkkosivuilta https://www.turku.fi/turun-linna/tervetuloa-museoon/esteettomyys Kuninkaansaliin on pääsy hissillä.

Mitä konsertissa on luvassa? Lue Matti Koposen ja Kati Overbeckin haastattelu tästä.

Esiintyjät

Teokset

Sergei Prokofjev (1891-1953):
Jousikvartetto nro 1 h-molli op. 50

Allegro
Andante molto – Vivace
Andante

Toukokuussa 1918, reilut kaksi viikkoa sen jälkeen kun Prokofjev oli johtanut Pietarissa Klassisen sinfonian kantaesityksen, hän astui Vladivostokin junaan ja aloitti matkan Siperian kautta Yhdysvaltoihin. Seuraavat viisitoista vuotta hän vietti kiertelevää elämää eri puolilla maailmaa, vaikka Ranskasta tulikin hänelle näiden vuosien keskeinen tukikohta.

Vuonna 1930 Prokofjev oli konserttikiertueella Yhdysvalloissa, kun uutta musiikkia edistävä Elizabeth Sprague Coolidge –säätiö tilasi häneltä jousikvarteton. Teos valmistui myöhemmin samana vuonna, ja kantaesitys oli Washingtonissa huhtikuussa 1931. Jälkimmäinen Prokofjevin kahdesta jousikvartetosta valmistui 1941, jolloin hän oli jo palannut vapaaehtoisesta maanpaostaan takaisin vanhaan, joskin tällä välin aivan toiseksi muuttuneeseen kotimaahansa.

Prokofjev luonnehti ensimmäistä jousikvartettoa olemukseltaan "jossain määrin klassiseksi" ja arveli, että siinä tuntui Beethovenin kvartettotyylin vaikutus. Nopeassa avausosassa asettuvat vastakkain motorinen avausteema ja laajakaarisempi, laulavampi sivuteema. Prokofjeville ominainen sarkasmi tuo osaan paikoin omaa särmäänsä. Keskiosa alkaa tummasävyisellä johdannolla, josta puhkeaa esiin dynaaminen, usein kirpeästi soiva tasajakoinen scherzo. Kolmiosaisen kvarteton päätöksenä on poikkeuksellisesti hidas osa, joka nousee tunteikkaan intensiivisine melodioineen teoksen emotionaaliseksi painopisteeksi. Osa oli yksi Prokofjevin omia henkilökohtaisia suosikkeja, ja hän sovitti sen myös jousiorkesterille.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Claude Debussy (1862-1918):
 Jousikvartetto g-molli op. 10

Animé et très décidé
Assez vif et bien rythmé
Andantino, doucement expressif
Très modéré – En animant peu à peu – Très mouvementé et avec passion

Claude Debussy ammensi teoksiinsa kernaasti innoitusta musiikin ulkopuolelta, esimerkiksi luonnonilmiöistä, kirjallisuudesta tai muista taiteista. Hänen ainoa jousikvartettonsa (1893) kuuluu kolmen 1910-luvun myöhäiskauden hienon sonaatin rinnalla niihin harvoihin teoksiin, jotka edustavat ns. absoluuttista musiikkia, toisin sanoen musiikkia jonka taustalla ei ole mitään erikseen mainittua ulkopuolista virikettä.

Jousikvartetto sijoittuu aivan Debussyn tyylillisen läpimurron kynnykselle. Vaikka siinä voi vielä aistia vaikutteita esimerkiksi César Franckilta ja Aleksandr Borodinilta, hänen kypsän kautensa omaperäinen ilmaisu on jo vahvasti oraallaan. Lopullisesti hän löysi impressionistisen tyylinsä seuraavana vuonna valmistuneessa orkesterirunoelmassa Faunin iltapäivä (1894). Debussy ei tosin erityisemmin pitänyt häneen lyödystä impressionistin leimasta ja koki olevansa lähempänä symbolisteja.

Jousikvarteton sensuelli, herkkien valo- ja väritehojen rikastama sävelkieli yhdistyy Debussyn tuotannossa harvinaiseen temaattiseen keskitykseen. Oli luultavasti César Franckin vaikutusta, että kvarteton avaava teema-aihe esiintyy ns. syklisen periaatteen mukaisesti tärkeässä roolissa kaikissa muissakin osissa, verhotuimpana kolmantena olevassa hitaassa osassa.

Debussyn jousikvartetto on elastisen pakottomasti soljuvaa, kerronnaltaan perinteistä temaattista muotoajattelua vapaahkosti soveltavaa musiikkia. Siitä rakentuu totunnainen neliosainen kokonaisuus, jossa on nopea avausosa kehittelevine aineksineen, rytmisesti iskevä ja soinnillisesti moni-ilmeinen scherzo, mietteliäs hidas osa ja määrätietoinen finaali.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Claude Debussy (1862-1918):
Clair de lune, sovitettuna jousikvartetille

Debussy alkoi säveltää neljästä pianokappaleesta koostuvaa Suite Bergamasquea vuonna 1890, mutta muokkasi sitä uudeksi juuri ennen sen julkaisemista 1905. Nimi viittaa vanhaan bergamasca-nimiseen italialaiseen tanssiin Bergamon seudulta, mutta Debussy on käyttänyt otsikkoa runollisessa mielessä, eikä hänen teoksensa kytkeydy itse tanssimuotoon.

Tarkkaan ei tiedetä, kuinka paljon teos muokkautui uudeksi Debussyn vuoden 1905 korjauksissa. Se kuitenkin tiedetään, että ainakin kaksi osista sai lopullisen otsikkonsa vasta tässä vaiheessa. Näihin kuuluu sarjan kolmas osa Clair de lune (Kuutamo), jonka alkuperäinen nimi oli Promenade sentimentale (Tunteellinen tai sentimentaalinen kävely). Nimi viittaa Paul Verlainen runoon, jonka Debussy sävelsi kahdesti myös Clair de lune –nimiseksi lauluksi, mutta laulut ja pianoteos eivät liity musiikillisesti toisiinsa.

Clair de lune on suosituin Suite Bergamasquen osista ja yksi Debussyn tunnetuimmista kappaleista ylimalkaan, todellinen pienimuotoisen pianomusiikin ikivihreä. Se maalaa seesteisen kuutamoisen tunnelman, jonka voisi hyvin kytkeä runon sanoihin "au calme clair de lune triste et beau" (levollinen kuutamo, surullinen ja ihana). Keskijaksossa musiikki saa liikkuvamman ja intensiivisemmän ilmeen, mutta tasaantuu taas lopussa.

Clair de lune – niin kuin monet muutkin klassikkoaseman saavuttaneet kappaleet – tunnetaan myös monina erilaisina sovituksina. Tässä teos kuullaan jousikvartetille muokattuna.

Teosesittely: Kimmo Korhonen