Scenes from the City

Jarmo Sermilä on tehnyt pitkän eämäntyön suomalaisessa musiikissa. Hän aloitti uransa jazzin parissa ennen kuin painopiste siirtyi modernin musiikin puolelle, mutta jazzia hän ei siinäkään vaiheessa hylännyt vaan esiintyi silloin tällöin jazzin parissa trumpetin ja flyygelitorven soittajana. Varsinaisia jazz-vaikutteita hänen musiikissaan ei ole. Improvisaatiolla on tosin välillä tärkeä rooli hänen teoksissaan, mutta lähtökohdat ovat silloin enemmän avantgarden kuin jazzin puolella. Sermilän varhaisemmassa tuotannossa yksi keskeisistä esikuvista oli Edgard Varèse, ja erilaiset vapaarytmiset tekstuurit ja sointivärit olivat usein keskeisessä asemassa hänen teoksissaan. Sittemmin Sermilän musiikki on siirtynyt pehmeäsointisempaan ja rytmisesti selkeämpään, välillä jopa minimalistisvaikutteisempaan suuntaan.

Sermilä on läpi tuotantonsa, kenties oman soittimellisen taustansa ansiosta, ollut erityisen kiinnostunut säveltämään teoksia vaskille. Äärimmäisin esimerkki tästä on 22-44 käyrätorvelle kirjoitettu Cornologia (1975). Teoksessa Quasi come Quasimodo (1997) kokoonpanona on tuuban ja lyömäsoittimien duo. Kuulija voi itsekseen miettiä, onko nimen taustalla Victor Hugon maineikkaan "Pariisin Notre-Dame" -romaanin (1831) epämuodostunut, kyttyräselkäinen kellonsoittaja vai kenties monista kirjallisista persoonistaan tunnettu portugalilainen runoilija, vuoden 1959 nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut Salvatore Quasimodo...

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Matei Gheorghiu on Suomessa asuva romanialainen säveltäjä. Suomeen hänet toivat sävellyksen maisteriopinnot Sibelius-Akatemiassa Tapio Tuomelan johdolla; sitä ennen hän oli suorittanut kandidaatintutkinnon Bukarestin Kansallisessa musiikkikonservatoriossa Nicolae Comanin, Dan Dediun ja Octavian Nemescun johdolla. Hän on täydentänyt opintojaan monilla mestarikursseilla ja workshopeissa, joiden opettajina ovat olleet mm. Magnus Lindberg, Esa-Pekka Salonen, Jukka Tiensuu, Marko Stroppa, Joshua Finberg ja Herman Obst. Vuosina 2011-15 Gheorghiu toimi ensimmäisenä ei-suomalaisena uuden musiikin Korvat auki –yhdistyksen puheenjohtajana.

Gheorghiun tuotantoon sisältyy monipuolisesti soolo-, kamari-, vokaali-, orkesteri- ja elektronimusiikkia. Hän liikkuu säveltäjänä tyylillisesti laajalla alalla ja keskittää tyylilliset valintansa usein teoskohtaisesti vaihteleviin painopisteisiin. Gheorghiun teoksia on esitetty Suomen ja Romanian lisäksi mm. Pohjoismaissa, Saksassa, Itävallassa ja Isossa-Britanniassa.

Narval (2011) sai kantaesityksensä Espoon Sellosalissa syyskuussa 2011, esittäjinä Harri Lidsle ja Olli-Pekka Martikainen. Teoksen nimi tarkoittaa arktisilla vesillä asuvaa, pitkästä suorasta sarvestaan tunnistettavaa sarvivalasta. Gheorghiun mukaan usein raskaasta ja/tai humoristisesta tuubasta tulee tässä teoksessa melankolinen ja ylväs.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Max Seide Leth oli tanskalainen pianisti ja vibrafonisti, joka loi monipuolisen uran muusikkona. Muusikkoperheeseen syntynyt Leth opiskeli 17-vuotiaasta lähtien Kööpenhaminan Kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa ja ansaitsi samalla elantoaan ravintolamuusikkona, ja hänen tiensä johtikin pian jazzin ja teatterimusiikin pariin. Hän toimi paitsi pianistina ja vibrafonistina myös kapellimestarina teattereissa ja Tanskan radiossa ja televisiossa. Lisäksi hän opetti lyömäsoittimien opiskelijoita Kuninkaallisessa konservatoriossa.

Leth saavutti suosiota johtamallaan Max Leth –kvartetilla (piano/vibr, kitara, kontrabasso ja rummut), johon kuului monia Tanskan arvostetuimpia jazz-muusikoita. Tämän yhtyeen kanssa hän esitti usein tyylikkäitä tulkintoja vanhoista kansansävelmistä. Yksi tunnetuimmista näistä tulkinnoista oli hänen versionsa ruotsalaisesta, luultavimmin taalainmaalaisesta kansansävelmästä Kristallen den fina, joka kuvaa koskettavasti kaipauksen ja rakkauden tuntoja. Kauniista sävelmästä on syntynyt 1840-luvulta lähtien lukuisia sovituksia eri kokoonpanoille, ja se saattaa olla tuttu monille suomalaisille varsinkin mieskuorosovituksena. Max Lethin käsissä siitä on muotoutunut tunnelmallinen, melankolisten jazz-sävyjen kappale, jossa vibrafonisti saa niin halutessaan tilaa myös soololleen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Arttu Takalo on suomalaisen musiikin monipuolisia ja laaja-alaisia tekijöitä, vibrafonisti, säveltäjä ja sovittaja, joka työskentelee niin jazzin kuin klassisen musiikin ja tarvittaessa muidenkin musiikinlajien parissa. Myös säveltäjänä hän liikkuu sujuvasti erilaisissa maailmoissa, eikä rajojen vetämien niiden välillä ole useinkaan mahdollista jos ei yleensä tarpeellistakaan. Taustanaan Takalolla on opintoja Sibelius-Akatemiassa sekä klassisen musiikin että jazzin puolella, ja hän on työskennellyt muusikkona monissa yhtyeissä. Hän oli vuonna 2000 Porin jazzin vuoden taiteilija, ja hänen ensimmäinen sooloalbuminsa When I Fall (2002) oli Teosto-palkinnon ehdokkaana. Yhteensä hän on julkaissut jo kymmenen omaa soololevyä.

Takalo on säveltänyt useita kymmeniä teoksia big bandeille, kamariyhtyeille ja sinfoniaorkesterille. Yhden tärkeän ulottuvuuden hänen musiikissaan muodostaa melodinen romanttisuus, ja tätä puolta tuo esiin Kaipaus (1992/2002/2021), joka on olemassa useana erilaisille kokoonpanoille tehtynä versiona. Tunnelmallisessa kappaleessa on vapaasti haeskeleva johdantovaihe, jota seuraa teoksen rauhallisen melankolinen pääaihe tuuballa. Teokseen tuo eloa lyhyt määrätietoisempi välitaite, josta palataan melankoliseen teemaan, kunnes lyhyt "Andante, dolce e fragile" –jakso sulkee teoksen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

I. Early Morning Fog
II. Commuters
III. The City Park
IV. Nightwalk
V. Chez Albert
VI. Late Night Movie

Telmo Marques on portugalilainen pianisti ja säveltäjä. Hän kävi musiikkiopintonsa Portossa ja täydensi niitä Englannissa ja on sittemmin työskennellyt musiikkianalyysin, sovittamisen ja sävellyksen opettajana Portossa. Hän on osallistunut monien portugalilaisten taiteilijoiden levytyksiin pianistina, sovittajana ja/tai tuottajana. Hänen sävellystuotantoonsa sisältyy mm. musiikkia erilaisiin teatteriproduktioihin ja dokumenttielokuviin.

Tuuballe ja vibrafonille sävelletty Scenes from the City (2007) kuvaa nimensä mukaisesti erilaisia näkymiä ja tunnelmia kaupungista. Kuusiosainen sarja kasvaa avausosan Early Morning Fog vibrafonin arpeggioiden myötä esiin yön usvaisesta hiljaisuudesta. Osa Commuters herättää sykkivine rytmeineen kaupungin eloon ja toimintaan, ja myös osassa The City Park ollaan keskellä eloisasti sykkiviä kaupunkielämän tunnelmia, joissa sykkeeseen sekoittuu myös linjakkaampaa melodisuutta.

Osassa Nightwalk tuuba piirtää melodiaansa vasten vibrafonin tasaisena soljuvaa kuviointia. Sitten osat vaihtuvat niin, että tuuba ottaa vuorostaan kiinni kuvioivuudesta ja vibrafonilla on pitempää linjaa, ja lopulta tuuba ja vibrafoni sulautuvat samaan rytmiin kuin öisen kävelyn keskusteluissa saavutettu yhteisymmärrys. Chez Albert on soljuvasti kaartuileva, melodinen kappale, kenties jonkin herkullisen ravintolaillan muisto; tämänniminen ravintola löytyy monista kaupungeista, myös Telmo Marquesin kotikaupungista Portosta. Sarja päättyy Late Night Movie –osan rauhallisiin yötunnelmiin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen