Tämä on mennyt tapahtuma.

Venäläinen ilta

Julian Rachlin, kapellimestari
Lukáš Vondráček, piano
Turun filharmoninen orkesteri

Pjotr Tšaikovski: Pianokonsertto nro 1 b-molli op. 23
Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli op. 64 

Lukáš Vondráček näytti taitonsa turkulaisyleisölle syksyllä 2019. Nyt pianisti palaa Turun konserttitalolle Julian Rachlinin kanssa. Ohjelmassa on venäläinen ilta Tšaikovskin mahtipontisen ja runsassävyisen tuotannon parissa. Romanttinen pianokonsertto on kuuluisa etenkin suureellisesta ja loisteliaasta avausosastaan. Sinfoniaan säveltäjä suhtautui ensin kriittisesti, mutta myöhemmin siitä on tullut yksi hänen suosituimpiaan. 

Turvallisuutesi on meille tärkeää. Tilaisuudessa on käytössä koronapassi. Tutustuthan korona-ajan turvallisuusohjeisiimme tästä linkistä.

Esiintyjät

Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari
Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari

Kapellimestari ja viulisti Julian Rachlin on Turun filharmonisen orkesterin lisäksi Kristiansandin sinfoniaorkesterin päävierailija sekä Royal Northern Sinfonian taiteellinen partneri. Julian Rachlin on yksi aikamme ylistetyimpiä taiteilijoita. Yli kolmekymmenvuotisen uransa aikana Rachlin on toiminut ympäri maailmaa niin kapellimestarina, solistina, kamarimuusikkona, opettajana, taiteellisena johtajana kuin levyttävänä taiteilijanakin. Viulistina Rachlin on esiintynyt käytännössä jokaisen merkittävän orkesterin ja kapellimestarin kanssa, ja myös kapellimestarina hän on tuttu näky maailman merkittävimmillä konserttilavoilla. Hänen esiintymisensä ovat ihastuttaneet yleisöjä ympäri maailmaa ja hänen tulkintansa ovat vakiinnuttaneet hänen paikkansa klassisen musiikin kärkijoukoissa.

Viime aikojen kohokohtiin kuuluvat solistiesiintymiset muun muassa Münchenin ja Los Angelesin filharmonisen orkesterin kanssa ja esiintymiset kapellimestarina muun muassa Chicagon sinfoniaorkesterin, Israelin filharmonisen orkesterin ja Wienin sinfoniaorkesterin kanssa.

Rachlin on myös tehnyt yhteistyötä digitaalisten installaatioiden parissa ja työskennellyt muun muassa John Malkovichin, Sir Roger Mooren sekä Gerard Depardieun kanssa. Rachlinin perustama musiikkifestivaali "Julian Rachlin and Friends" nauttii kansainvälistä suosiota. Vuonna 2021 hänet nimitettiin Eisenstadtissa olevan Esterházyn palatsin Herbstgold-Festivalin taiteelliseksi johtajaksi. Rachlinin perustama Julian Rachlin and Friends Foundation tukee lahjakkaiden nuorten muusikoiden urakehitystä. Vuodesta 1999 Rachlin on opettanut Wienin yksityisessä musiikki- ja taideyliopistossa. Rachlin on myös UNICEFin hyväntahdonlähettiläs.

Rachlinin levytykset Sony Classical, Warner Classics ja Deutsche Grammophon -levymerkeille ovat saaneet ylistystä. Julian Rachlin soittaa vuodelta 1704 peräisin olevalla Stradivarius-viululla ja vuoden 1785 Lorenzo Storioni -alttoviululla. Soittimet omistaa Dkfm. Angelika Prokopp -instituutti.

Pianisti Lukas Vondracek
Lukáš Vondráček
piano
Pianisti Lukas Vondracek
Lukáš Vondráček
piano

Lukáš Vondráčekin maine lahjakkaana ja kypsänä muusikkona kumpuaa luontaisesta musikaalisuudesta ja poikkeuksellisesta tekniikasta. Viimeaikaisten Chicagon, Pittsburghin ja Lontoon sinfoniaorkestereiden kanssa tehtyjen debyyttien jälkeen Vondráčekin kausi on täynnä kohokohtia. Kaudella 2021/22 hän debytoi Los Angelesin filharmonikkojen kanssa ja palaa nimekkäiden orkesterien, kuten Baltimoren ja Chicagon orkesterien pariin Marin Alsopin johdolla.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Vondráček on matkustanut ympäri maailmaa työskennellen orkesterien, kuten Philadelphian, Tasmanian ja Sydneyn sinfoniaorkesterien, Tokyo Metropolitan Symphony Orchestran ja Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Vondráček esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti neljän vuoden iässä ja debytoi jo 15-vuotiaana Tšekin filharmonisen orkesterin ja Vladimir Ashkenazyn kanssa vuonna 2002. Debyyttiä seurasi suuri kiertue USA:ssa vuonna 2003. Vondráček on saavuttanut maailmanlaajuista tunnustusta saamalla monia kansainvälisiä palkintoja. Palkinnoista mainittakoon erityisesti Grand Prix vuoden 2016 Concours Reine Elisabeth -tapahtumassa Brysselissä sekä ensimmäiset palkinnot Hilton Headin ja San Marinon kansainvälisissä pianokilpailuissa.

Suoritettuaan opinnot Katowicen musiikkiakatemiassa ja Wienin konservatoriossa Vondráček sai taiteilijadiplomin Bostonin New England -konservatoriosta Hung-Kuan Chenin johdolla ja valmistui huippuarvosanoin vuonna 2012.

Teokset

Pjotr Tšaikovski (1840-1893):
Pianokonsertto nro 1 b-molli op. 23

Allegro non troppo e molto maestoso – Allegro con spirito
Andante semplice – Prestissimo – Tempo I
Allegro con fuoco – Molto meno mosso – Allegro vivo

Pjotr Tšaikovskin ensimmäinen pianokonsertto kuuluu nykyisin konserttokirjallisuuden rakastetuimpiin teoksiin, mutta alkuvaiheissaan sekin koki vastoinkäymisiä. Tšaikovskin läheinen säveltäjä- ja pianistiystävä Nikolai Rubinstein tyrmäsi teoksen täysin jouluaattona 1874 kuultuaan sen säveltäjän hänelle soittamana. Tšaikovski itsekin huomasi konsertossa korjailtavaa ja muokkasi teosta useampaan otteeseen sekä ensimmäiseen (1879) että toiseen julkaistuun versioon (1889). Korjauksia koki ennen muuta Rubinsteinin moittima pianotekstuuri. Sittemmin hänkin kyllä kääntyi konserton kannattajaksi.

Teoksen avaus on ainutlaatuisen tehokas ja vangitseva, kun koko koskettimiston alalle levittäytyvät akordivyöryt säestävät orkesterin vuolaana laulavaa melodiaa. Johdantovaihe on kiinnostava sikälikin, että se on pääsävellajin b-mollin sijasta Des-duurissa eikä sen uljas teema palaa kertaakaan koko teoksessa. Upeaa avausta seuraa sonaattimuotoinen nopea pääosa, jonka tematiikassa Tšaikovski on hyödyntänyt ukrainalaista kansanmusiikkia.

Hidas osa alkaa seesteisenä ja lyyrisen herkkänä, mutta osan keskelle Tšaikovski on yllättäen sijoittanut virtuoosisen ja rytmisesti eloisan scherzo-käänteen, jonka teemana hän on käyttänyt ranskalaista chansonettea. Finaali on vauhdikkaan tanssillista musiikkia, jonka tematiikassa on ensiosan tavoin hyödynnetty ukrainalaista kansanmusiikkia. Toisen teeman Tšaikovski kasvattaa lopussa mahdikkaaksi melodiakymeksi, jollaisena se muodostaa painokkuudessaan tavallaan toisen kannattelevan pilarin ensiosan johdannon kanssa.'

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Pjotr Tšaikovski (1840-1893):
Sinfonia nro 5 e-molli op. 64

Andante – Allegro con anima
Andante cantabile, con alcuna licenza
Valse: Allegro moderato
Finale: Andante maestoso – Allegro vivace – Meno mosso

Pjotr Tšaikovski tasapainoili tuotannossaan yhtäältä venäläisyyden ja kansainvälisyyden, toisaalta yleisen ja yksityisen välillä. Nämä jännitteet värittivät myös hänen viidennen sinfoniansa (1888) syntyprosessia ja ovat osaltaan ohjanneet teoksen sisällöllisiä tulkintoja.

Alkuvuodesta 1888 Tšaikovski kävi ensimmäisellä länsieurooppalaisella esiintymismatkallaan, jonka aikana hän tapasi mm. Brahmsin ja Griegin ja tunsi saaneensa aiempaa syvemmän kontaktin keskieurooppalaiseen sinfoniatraditioon. Kun hän myöhemmin samana vuonna ryhtyi säveltämään viidettä sinfoniaansa, hän pyrki aivan tietoisesti luomaan teoksen, jonka saattaisi asettaa suurten keskieurooppalaisten mestariteosten rinnalle.

Yleisen ja yksityisen jännite sisältyy viidennen ja yleisemminkin Tšaikovskin kolmen viimeisen sinfonian (nrot 4-6) ohjelmallisuuteen, ja nämä kolme teosta edustavat hänen painavinta sanaansa sinfonikkona. Tšaikovski ei antanut yhdellekään niistä virallista partituuriin painettua ohjelmaa, mutta hän luonnosteli sellaisia itselleen sävellystyön lähtökohdaksi. Tšaikovskin haluttomuus ohjelmien julkistamiseen liittyi luultavasti niiden syvän henkilökohtaiseen luonteeseen.

Viidennen sinfonian ohjelmasta säilyneiden katkelmien mukaan ensiosan johdanto kuvastaisi alistumista kohtalon edessä ja nopea pääjakso "valitusta, epäilyjä ja taistelua XXX:ää vastaan". Se, mitä tämä salaperäinen "XXX" voisi olla, on jäänyt arvailujen varaan, mutta yleisimmin on ehdotettu Tšaikovskin homoseksuaalisuutta ja sen aiheuttamia sosiaalisia ja henkisiä paineita. Kohtalo-ajatuksen musiikillisena symbolina on heti ensiosan alussa kuultava mottoaihe, jonka erilaiset ilmentymät eri osissa kuvastavat teoksen psykologista kehitystä. Tšaikovski lainasi aiheen Glinkan oopperasta "Elämä tsaarin puolesta", jossa se lauletaan sanoilla "Älä antaudu murheen valtaan".

Hidas osa tunnetaan sinfoniakirjallisuuden luultavasti kuuluisimmasta käyrätorvisoolosta. Osan levollinen tunnelma kuitenkin järkkyy, kun mottoaihe puhkeaa kahdesti esiin uhkaavana vaskiversiona. Elegantisti keinahtelevassa valssissa mottoaihe kuullaan vähäeleisen hillittynä aivan osan lopussa. Finaalissa mottoaihe nousee voiton symboliksi. Se kuullaan heti osan alussa majesteettisen leveänä hymninä, se on aktiivisesti mukana osan kuohunnassa ja se päättää lopulta teoksen riemuitsevissa tunnelmissa.

Kasvu alun synkkyydestä finaalin voitonjuhliin ja ajatus "kohtalosta" tuovat mieleen Beethovenin Kohtalonsinfonian. Samaan tapaan myös Tšaikovskilla viimeisen osan voitonjuhlat saavat niin suurelliset mitat, että yhden ihmisen painiskelu kohtalonsa kanssa kasvaa kollektiiviseen merkitykseen, yksityisestä tulee yleistä. Samalla viides sinfonia on saanut aseman suurena venäläisenä voitonsinfoniana, ja näin tämä Tšaikovskin kansainvälisimmäkseen tarkoittama sinfonia on myös väkevä kansallinen merkkiteos.

Teosesittely: Kimmo Korhonen