Tämä on mennyt tapahtuma.
Pianon ja tanssin huumaa
Gilbert Varga, kapellimestari
Plamena Mangova, piano
Turun filharmoninen orkesteri
Joseph Haydn: Sinfonia nro 4 D-duuri
Franz Liszt: Pianokonsertto nro 2 A-duuri
Antonín Dvořák: Slaavilaisia tansseja: op. 72 nro 1, op. 72 nro 2, op. 46 nro 4 ja op. 46 nro 8
Zoltán Kodály: Tansseja Galántasta
Bulgarialainen Plamena Mangova tekee aktiivista kansainvälistä uraa. Mangova esittää Lisztin 2. pianokonserton, jonka tulkinnalla hän saavutti toisen palkinnon kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa vuonna 2007. Runsaan romanttisessa ja melodisessa konsertossa piano sulautuu osaksi orkesteria ja musiikki soi läpi teoksen täydellisesti soljuvana kokonaisuutena. Väliajan jälkeen pianohuuma muuttuu tanssin huumaksi Dvořákin sekä Kodályn teoksissa. Gilbert Varga on Euroopan kysytyimpiä kapellimestareita.
Turvallisuutesi on meille tärkeää. Tilaisuudessa on käytössä koronapassi. Tutustuthan korona-ajan turvallisuusohjeisiimme tästä linkistä.
Esiintyjät
Gilbert Varga, kuuluisan unkarilaisen viulistin Tibor Vargan poika, johtaa tyylillä ja erottuvalla läsnäolollaan. Vargaa on toistuvasti kehuttu hienoja tekstuureja sisältävistä esityksistä ja hienovaraisesta dynamiikan käytöstä. Varga on toiminut kapellimestarina sekä vierailevana johtajana ympäri maailmaa. Vuonna 2019 Varga aloitti Unkarissa Pannon Filharmonian ylikapellimestarina.
Varga on opiskellut kolmen hyvin erilaisen ja omaleimaisen maestron, Franco Ferraran, Sergiu Celibidachen ja Charles Bruckin johdolla. Uransa varhaisessa vaiheessa ja ennen mainettaan sinfoniaorkesterin kapellimestarina Varga keskittyi työskentelemään kamariorkestereiden, erityisesti Tibor Varga kamariorkesterin kanssa.
Vuonna 1997 Varga nimitettiin Baque National Orchestran musiikilliseksi johtajaksi ja hän johtikin orkesteria kymmenen vuoden ajan ja lukuisilla kiertueilla. Varga on toiminut vierailevana kapellimestarina monissa maailman huippuorkestereissa, mukaan lukien Philadelphian orkesteri, Berliinin radion sinfoniaorkesteri, Orchestre de Paris ja Oslon filharmoninen orkesteri.
Vargan diskografia sisältää äänityksiä eri levy-yhtiöiltä, kuten ASV, Koch International ja Claves Records. Hänen viimeisin levytyksensä Šostakovitšin ja Martinůn sellokonsertoista Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin kanssa julkaistiin toukokuussa 2017.
Plamena Mangovan kansainvälinen ura sai alkunsa vuonna 2007 voitetusta 2. sijasta Kuningatar Elisabeth -kilpailussa. Mangova on opiskellut Marina Kapatsisnkayan johdolla The ”Prof. Pancho Valdigerov” National Academy of Musicissa ja Reina Sofía School Of Musicissa arvostettujen opettajien Dmitri Baškirovin ja Claudio Martínez Mehnerin johdolla. Mangova on myöskin työskennellyt yhdessä Abdel Rahman El Bachan kanssa Kuningatar Elisabethin musiikkikappelissa Belgiassa ja saanut ohjausta tunnetuilta muusikoilta, kuten Leon Fleisheriltä, Rosalyn Tureckilta, Krystian Zimermanilta ja András Schiffiltä.
Mangova on voittanut palkintoja useissa kansainvälisissä ja arvostetuissa piano- ja kamarimusiikkikilpailuissa, kuten Paloma O’Sheassa Espanjassa ja Ranskassa Juventus Festivaalissa. Mangova on esiintynyt myös lukuisten johtavien orkesterien ja kapellimestarien kanssa kuuluisissa konserttisaleissa. Esimerkkeinä mainittakoon Ranskan radio-orkesteri Orchestre Philharmonique de Radio France, Walter Weller ja Amsterdamin konserttitalo Concertgebouw. Mangovan viimekausien kohokohtana voisi mainita Stravinskyn pianokonserton esityksen yhdessä Staatskapele Berlinin ja Pablo Heras-Casadon kanssa Maestro Daniel Barenboimin kutsumana.
Teokset
I Presto
II Andante
III Tempo di menuetto
Ennen kuin Joseph Haydn toukokuussa 1761 nimettiin unkarilaisen Esterházyn ruhtinassuvun palvelukseen, missä tehtävässä hän oli lähes 30 vuoden ajan, hän eli nuoren muusikon toivontäyteistä mutta epävarmaa elämää. Merkkejä nousevasta urakehityksestä oli kuitenkin jo näkyvissä. Lupaava käänne koitti 1759 (tai mahdollisesti jo 1757), kun hän pääsi omaa orkesteria ylläpitäneen kreivi Morzinille hovimuusikoksi. Haydn oli Morzinin palveluksessa vuoteen 1761, jolloin kreivi joutui talousvaikeuksien vuoksi luopumaan orkesteristaan.
Haydnin ensimmäiset sinfoniat valmistuivat luultavasti juuri Morzinin orkesteria varten, ja tälle kaudelle, vuosiin 1757-61, ajoittuu myös sinfonia nro 4 D-duuri. Monien Haydnin varhaisten sinfonioiden tapaan se on kolmiosainen ja kirjoitettu ajan peruskokoonpanolle, jossa ovat jousten lisäksi oboet, käyrätorvet ja fagotti.
Avausosa on valoisa ja energinen sonaattimuotoinen osa, johon sivuteeman mollisävyt tuovat oman koskettavan häivähdyksensä. Teoksen keskellä olevassa hitaassa osassa mollin surumielisyys nousee sitten hallitsevaksi. Toisen viulun läpi osan jatkuvat synkoopit tuovat omaa kulkuemaista sykettään tähän tummasävyiseen osaan, jonka henkilökohtaista sävyä korostavat viulujen sordinointi ja puhaltimien jättäminen pois. Finaali ei ole nopea presto tai allegro vaan tanssillinen Tempo di Menuetto, jossa ei kuitenkaan ole menuetteihin perinteisesti kuuluvaa trio-taitetta. Osa muodostaa teokselle tempoltaan maltillisen mutta omaa aristokraattista eleganssiaan huokuvan päätöksen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Adagio sostenuto assai –
Allegro agitato assai –
Allegro moderato –
Allegro deciso – Marziale, un poco meno Allegro –
Un poco meno mosso –
Allegro animato
"Viimeiset kaksi viikkoa sieluni ja sormeni ovat raataneet kuin kaksi kadotettua sielua. [...] Harjoittelen neljästä viiteen tuntiin päivässä (terssejä, sekstejä, oktaaveja, tremoloita, repetitioita, kadensseja jne.). Ah, jos en tule hulluksi, saat nähdä minussa taiteilijan."
Näin purkautui Franz Liszt keväällä 1831 eräässä kirjeessä kuultuaan Pariisissa viulun mestaria Niccolò Paganinia. 19-vuotias Liszt oli jo loistokas pianisti, mutta vasta Paganinin kuuleminen sai hänet lopullisesti tajuamaan, kuinka pitkälle soittimellisen taituruuden saattoi viedä. Paganini esikuvanaan hän ryhtyi luomaan omaa pianistista vallankumoustaan, ei vain esiintyvänä muusikkona vaan myös säveltäjänä.
Liszt sävelsi kaksi pianokonserttoa sekä muutamia muita teoksia pianolle ja orkesterille. Kahden numeroidun konserton alkuidut istutettiin 1830-luvun alkuvuosina, samoihin aikoihin mullistavien Paganini-kokemusten kanssa, mutta A-duuri-konsertto valmistui monen version jälkeen lopullisesti vasta 1860-luvun alussa.
Pianistisen haastavuuden lisäksi Liszt kokeili konsertoissa myös uudenlaisia muotoratkaisuja. A-duuri-konsertto on tauottomaksi sidottu kokonaisuus, jossa Liszt sovelsi eri vaiheita sitovan yhteisen temaattisen materiaalin ja sen metamorfoosin mahdollisuuksia. Teoksen päävaiheita ovat hidas johdanto, jonka aloittava puupuhallinteema hahmottuu teoksen ydinaiheeksi, demoninen marssi-scherzo, haaveellinen hidas jakso, mahdikkaaksi paisuva marssivyörytys, nokturnaalinen suvantovaihe ja virtuoosinen finaalijakso.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
op. 72 nro 1 H-duuri
Odzemek (Molto vivace)
op. 72 nro 2 e-molli
Starodávný (Allegretto grazioso)
op. 46 nro 4 F-duuri
Sousedská(Tempo di Minuetto)
op. 46 nro 8 g-molli
Furiant (Presto)
1870-luvun loppu merkitsi Antonín Dvořákille kansainvälisen läpimurron aikaa. Ovia maineeseen avasi jo duettokokoelma Kaikuja määristä (1876), jonka menestyksen innoittamana kustantaja Simrock kääntyi uudelleen Dvořákin puoleen ja ehdotti tälle Brahmsin Unkarilaisten tanssien tapaista kansallisesti väritettyjen tanssien kokoelmaa.
Dvořákin ensimmäinen Slaavilaisten tanssien kokoelma op. 46 valmistui keväällä 1878, ensin pianoduetolle ja lähes samantien myös orkesteriversioksi. Tanssien menestys oli sensaatiomainen, ja ne tekivät Dvořákista kansainvälisen kuuluisuuden. Simrockin pyynnöstä Dvořák sävelsi kesällä 1886 toisen Slaavilaisten tanssien kokoelman op. 72. Dvořák on näissä yksinkertaisissa mutta lämminhenkisissä kappaleissa valloittavimmillaan. Hän on käyttänyt vain kansantanssien rytmejä ja valanut niihin itse säveltämänsä teemat.
Opuksen 72 avausnumero on valoisa ja elämänriemuinen slovakialainen odzemek-tanssi, jossa on rauhallisempi keskitaite. Saman opuksen toinen tanssi on saanut määreen "starodávny", joka tarkoittaa vanhaa tai perinteistä tanssia. Osaa leimaa surumielisen lämmin tunnelma, johon idyllinen välitaite tuo duurin valoa.
Opuksen 46 neljäs tanssi on böömiläinen sousedská, menuetin tapaan keinuva pastoraalinen osa, jossa on eloisampi välitaite. Opuksen 46 päätöksenä (nro 8) on böömiläinen furiant, repäisevä tanssi, johon tuo eloa ns. hemiola eli eripituisten kolmijakoisten rytmien tiheä vuorottelu. Osassa on lyhyt välitaite, johon palataan hetkeksi vielä koodassa.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Galántan kaupunki Bratislavan ja Budapestin välisen rautatien varrella sijaitsee nykyisin Slovakiassa, mutta 1800-luvun lopulla se kuului Unkariin. Siellä vietti muutamia onnellisia lapsuusvuosiaan Zoltán Kodály, Béla Bartókin ohella 1900-luvun alkupuolen tunnetuin unkarilainen säveltäjä, ja samoin kuin Bartók myös Kodály ammensi teoksiinsa virikkeitä kansanmusiikista. Paikallisen kuuluisan mustalaisyhtyeen soitto oli hänen varhaisimpia musiikillisia elämyksiään, ja kun Budapestin filharmoninen yhdistys tilasi 80-vuotispäiviensä kunniaksi häneltä 1933 uuden teoksen, hän päätti palata juurilleen, lapsuutensa Galántaan, ja käyttää yhtyeen aiheita orkesteriteoksessaan Tansseja Galántasta.
Galántalaisia tansseja säveltäessään Kodály ei toiminut pelkän muistin varassa. Hän käytti yhtenä lähtökohtana 1800-luvun alkuvuosina julkaistuja kokoelmia, joissa oli myös Galántan mustalaisyhtyeiltä saatuja aiheita. Tanssit perustuvat suosittuun verbunkos-tyyliin, jota käytettiin sotilaiden värväysmusiikkina.
Tansseja Galántasta on yksiosainen mutta monipolvinen kokonaisuus, jota jäsentää verbunkos-tyylin hitaan "lassú"-jakson ja nopean "friss"-jakson vuorottelu. Teos alkaa hitaalla johdannolla, jossa klarinetti nousee esiin kadenssimaisella soolollaan, ja se esittelee myös teoksessa myöhemminkin rondomaisesti toistuvan teeman ("lassú"). Jatkossakin puupuhaltimet esittelevät usein uusia teemoja, ja teos kasvaa eloisien ja teoksen edetessä yhä säihkyvämmiksi ja vauhdikkaammiksi käyvien tanssijaksojen ("friss") ketjuksi.
Teosesittely: Kimmo Korhonen