Tämä on mennyt tapahtuma.
Romanttista ja modernia
Olli Mustonen, kapellimestari
Anna-Liisa Bezrodny, viulu
Turun filharmoninen orkesteri
Pjotr Tšaikovski: Viulukonsertto D-duuri op. 35
Aaron Copland: Fanfare for the Common Man
Einojuhani Rautavaara: Playgrounds for Angels
Bohuslav Martinu: Kaksoiskonsertto kahdelle jousiorkesterille, pianolle ja patarummuille
Olli Mustosen suunnittelema ohjelmisto on sävelten ilotulitusta alusta loppuun. Konsertti säväyttää heti alussa yhdellä maailman kuuluisimmista viulukonsertoista. Tšaikovskin romanttisen teoksen tulkitsee Karen Gomyo, jota Kanadan luetuin lehti Globe and Mail on ylistänyt musiikin pulssin ja soinnin ymmärryksestä. Väliajan jälkeen siirrytään 1900-luvulle. Majesteettinen Fanfare for the Common Man, vaativa Playgrounds for Angels sekä hurmaava kaksoiskonsertto täydentävät toisiaan.
Turvallisuutesi on meille tärkeää. Tutustuthan korona-ajan turvallisuusohjeisiimme tästä linkistä.
Esiintyjät
Kapellimestari, pianisti ja säveltäjä Olli Mustonen on nimitetty Turun filharmonisen orkesterin taiteelliseksi johtajaksi. Mustonen aloittaa tehtävässään 1.1.2021. Kauden kesto on kolme vuotta, ja sopimukseen kuuluu kaksi optiovuotta. Mustonen on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu huipputason taiteilija, jolla on maailmanlaajuinen kontaktipinta eturivin taiteilijoihin ja vahvat vaikuttajaverkostot kotimaassa.
Olli Mustosen persoonassa toiminta kapellimestarina, pianistina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla.
Viime kausilla Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin, Mariinski-teatterin orkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen solistina. Kapellimestarina hän on viime vuosina tehnyt yhteistyötä mm. Jerusalemin sinfoniaorkesterin ja lukuisten eurooppalaisten orkesterien kanssa. Perustamansa Helsingin Festivaaliorkesterin kanssa hän on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa.
Mustosen sävellystyössä ovat viime aikoina keskeisellä sijalla olleet suurimuotoiset kamarimusiikkiteokset – viime vuosina ovat valmistuneet mm. pianokvintetto ja jousikvartetto. Syyskuussa sai Amsterdamissa ja Lontoossa kantaesityksensä Ian Bostridgelle ja Steven Isserlisille sävelletty, Kalevalaan pohjautuva ”Taivaanvalot” – sinfonia tenorille, sellolle ja pianolle. Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Bonnin Beethovenhaus tilasi Mustoselta jousiseksteton, joka kantaesitettiin heidän Beethoven-festivaalillaan helmikuussa 2020.
Mustosen levytystuotanto on laaja, ja sisältää esimerkiksi Edison- ja Gramophone-palkinnot saaneen Alkanin ja Šostakovitšin preludien levytyksen. Viime vuosien äänitteistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen levytys, sekä RSO:n ja kapellimestari Hannu Linnun kanssa toteutettu Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys.
Mustonen on valittu vuoden 2019 Hindemith-musiikkipalkinnon saajaksi. Mustonen on palkittu myös Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2003.
Anna-Liisa Bezrodny on tänä päivänä kysytty niin solistina kuin kamarimuusikkona ympäri maailman.
Anna-Liisa syntyi Moskovassa, ja aloitti viulunsoiton vanhempiensa opastuksella 2-vuotiaana. Hän jatkoi opiskelujaan Sibelius-Akatemiassa vanhempiensa, professoreiden I. Bezrodnyn ja M. Tampere-Bezrodnyn johdolla, sekä Guildhall School’issa Lontoossa Yfrah Neamanin johdolla. Hän on lukuisien kansainvälisten kilpailujen palkinnonvoittaja, mm. GSMD Gold Medal 2006 voittaja, Suomen ”Pro Musica” palkinnonsaaja, sekä Eestin Kulttuurisäätiön vuoden 2013 tunnustuspalkinnon saaja.
Vuosien varrella hän on konsertoinut lähes kaikkialla Euroopassa, USA:ssa, Aasiassa ja Venäjällä niin orkestereiden solistina kuin kamarimuusikkona. Anna-Liisa on myös aktiivinen kamarimuusikko ja hän esiintynyt eri festivaaleilla ympäri maailman. Solistina hän on työskennellyt kapellimestareiden kanssa kuten Leif Segerstam, Neeme Järvi, Kristjan Järvi, Paavo Järvi, Sir Colin Davis, Eri Klas, Nikolay Alekseyev, Okko Kamu, Sascha Goetzel ja Juha Kangas kanssa. Anna-Liisan repertuaari ulottuu barokista nykymusiikkiin, ja monet säveltäjät kuten Tõnu Kõrvits, Rein Rannap, Harri Wessmann, Jaan Rääts ovat kirjoittaneet sekä omistaneet kappaleita hänelle.
Anna-Liisa on levyttänyt soololevyn ALBA yhtiölle pianisti Ivari Iljan kanssa, sekä Mozartin ja Haydnin konsertot ERP Music Productions yhtiölle. Hän on myöskin levyttänyt virolaisen säveltäjän Eino Tambergin viulukonserton, sekä Mendelssohnin okteton mm. Maxim Vengerovin kanssa.
Anna-Liisa toimii professorina ”Karlsruhe Hochschule für Musik”issa, Saksassa. Lisäksi hän on viulunsoiton professori Guildhall School of Music and Dramassa, sekä Purcell School’ssa, Lontoossa. Anna-Liisa soittaa Kulttuurirahaston Hieronymus II Amati viululla.
Teokset
Allegro moderato
Canzonetta: Andante
Finale: Allegro vivacissimo
Yksi Tšaikovskin elämän tuskallisimmista luvuista oli hänen traaginen avioliittoyrityksensä 1877. Säveltäjän homoseksuaalisuuden valossa yritys oli järjetön ja tuomittu epäonnistumaan. Tšaikovski pakeni kriisiä Länsi-Eurooppaan, jossa hän sai vähitellen mielenrauhansa ja luovat kykynsä takaisin. Jo aiemmin aloitetut ja eri tavoin kriisivaihetta heijastelevat neljäs sinfonia ja ooppera Jevgeni Onegin valmistuivat alkuvuodesta 1878. Niiden jälkeen viulukonsertto syntyi kuin siivillä, sillä luonnosteluun kului puolitoista viikkoa ja siitä kaksi viikkoa myöhemmin orkesteripartituuri oli valmis. Kaiken lisäksi Tšaikovski oli säveltänyt tänä aikana hitaan osan kahteen kertaan, sillä alkuperäinen osa ei tyydyttänyt häntä ja päätyi osaksi viulu-piano-sarjaa Souvenir d'un lieu cher.
Vaikka viulukonserttoa oli edeltänyt poikkeuksellinen myrskyisä vaihe Tšaikovskin elämässä, itse teoksesta tuskaiset särmät ovat hioutuneet pois. Kyseessä on yksi säveltäjänsä raikkaimmista ja tasapainoisimmista luomuksista.
Johdantovaiheen ja lyhyen soolorepliikin jälkeen viulisti esittelee ensiosan yksinkertaisen mutta tarttuvan pääteeman. Mendelssohnin tavoin Tšaikovski on sijoittanut ensiosan soolokadenssin jo kehittelyn päätökseen, ei osan lopulle niin kuin yleensä. Toisena on viehättävä ja slaavilaisen tunnelmallinen Canzonetta. Tauotta seuraavan finaalin molemmat keskeiset teemat ovat kansanmusiikin värittämiä; niistä sellojen muhevan kvintin päällä soiva toinen teema luo hengähdystaukoja osa riehakkaaseen rientoon.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Toukokuussa 1942 toisen maailmansodan riehuessa täydellä voimallaan Yhdysvaltain varapresidentti Henry A. Wallace piti puheen, jossa hän totesi, että koittamassa on "tavallisen ihmisen vuosisata" ("The Century of the Common Man") ja että sodassa ovat vastakkain "vapaa maailma" ja "orjamaailma". Puhe herätti suurta huomiota ja käännettiin 20 kielelle.
Kun kapellimestari Eugen Goossens päätti samana vuonna tukea Yhdysvaltain sotaponnisteluja tilaamalla amerikkalaisilta säveltäjiltä tunnelmaa kohottavia fanfaareja esitettäväksi konserttien alussa, oli Aaron Copland itsestäänselvästi yksi tilauksen saaneista säveltäjistä. Wallacen puhe oli vielä vahvana yleisessä tietoisuudessa, ja Copland päätti antaa teokselleen nimen Fanfare for the Common Man (Fanfaari tavalliselle ihmiselle). Sillä Copland halusi viitata paitsi sotaponnisteluihin myös yleisemmin tavallisten ihmisten osaan ja korostaa demokraattisia ihanteita aikana, jolloin ne olivat suuressa osassa maailmaa uhattuina.
Copland oli 1940-luvun alkuun mennessä jo saavuttanut vankan aseman Yhdysvaltain musiikissa eräänlaisena "amerikkalaisuuden äänenä". Ainoana Goossensin tilaamasta 18 fanfaarista Fanfare for the Common Man on jäänyt elämään, ja se on yksi 1900-luvun tunnetuimmista fanfaareista. Vaskille ja lyömäsoittimille sävelletyn teoksen ylöspäin ponnahtavissa aiheissa, avarissa vaskisoinneissa ja lyömäsoittimien jyhkeissä iskuissa on jotain horjumattoman vakaata ja uljasta, jotain ihmistä suurempaa. Myöhemmin Copland sijoitti fanfaarin myös kolmanteen sinfoniaansa (1946).
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Enkelit ilmestyivät Einojuhani Rautavaaran teosten otsikoihin orkesteriteoksessa Angels & Visitations (1978) ja esiintyivät sen jälkeen useammassakin sävellyksessä. Rautavaara on korostanut, ettei kyse ole mistään lapsellisten satujen tai aikanaan suositun New Age -ajattelun olennoista, eikä otsikoiden ole myöskään tarkoitus tarjota teoksiin varsinaisia ohjelmallisia avaimia. Lähempänä Rautavaaran ajatuksia ovatkin hänen mukaansa olleet runoilija Rainer Maria Rilken Duinon elegioiden (1922) enkelit: "Jeder Engel ist schrecklich. Und dennoch, weh mir, ansing ich euch…" (Kauhea on joka enkeli. Vaan voi minua, silti laulan teistä…).
Myöskään Rautavaaran vaskiyhtyeteoksen Playgrounds for Angels (1981) otsikolla ei ole varsinaista ohjelmallista tarkoitusta. Säveltäjän mukaan nimi oli hänelle "ensimmäinen heräte ja impulssi musiikille". Otsikon sanat tuntuivat Rautavaaran sanoin "säteilevän inspiroivaa runollista ilmapiiriä, joka mielessäni vähitellen 'kääntyi' musiikiksi".
Playgrounds for Angels kuuluu suomalaisen vaskimusiikin keskeisiin teoksiin, ja Rautavaara ottaa paljon irti eri soittimille ominaisista soittoteknisistä mahdollisuuksista. Teoksen "enkelten leikkikentillä" asettuu tiiviisti vastakkain sekä tyylillisesti että ilmaisullisesti monitahoisia ja jännitteisiä elementtejä, vastakohtaisuuksia sekä jaksojen välillä että niiden sisällä: ilkamoivaa scherzomaisuutta ja mietiskelevää hymnimäisyyttä, julistuksellista voimaa ja mystiikkaa, viiltäviä riitasointuja ja haurasta kauneutta.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Poco allegro
Largo
Allegro
Vaikka tšekkiläinen Bohuslav Martinů asui vuodesta 1923 lähtien koko loppuelämänsä ulkomailla, hän pysyi vahvoin henkisin siten kytkettynä kotimaahansa. Kesällä 1938 hän matkusti Pariisista ensin Prahaan osallistuakseen paikallisille musiikkijuhlille ja sitten vaimonsa kanssa Sveitsiin tunnetun musiikkimesenaatin Paul Sacherin vieraaksi. Sveitsissä hän sai kuulla Münchenin sopimuksesta, jolla Tšekkoslovakian sudeettialueet luovutettiin Hitlerin Saksalle. "Ahdistuneina kuuntelimme joka päivä radion uutislähetyksiä yrittäen löytää rohkaisua ja toivoa, joita ei ilmaantunut", hän muisteli tuota aikaa.
Martinůn ahdistuneet tunnot ovat jättäneet jälkensä hänen hienoimpiin teoksiinsa kuuluvassa kaksoiskonsertossa kahdelle jousiorkesterille, pianolle ja patarummuille (1938). Martinů oli omaksunut vaikutteita mm. impressionismista, uusklassismista, eksotismista, jazzista ja tšekkiläisesta kansanmusiikista, ja varsinkin uusbarokkinen suuntaus tuli hänen laajan tuotantonsa hallitsevaksi tyylielementiksi. Se värittää vahvasti myös kaksoiskonserttoa.
Kaksoiskonserton avausosa on jännitteistä ja rytmisesti energistä musiikkia. Tärkeän aseman saa pitkälinjainen, kaksiäänisena kontrapunktina esiteltävä teema. Jännitteet ovat pinnalla myös jyhkeällä sointukululla alkavassa hitaassa osassa, jossa pianolla on laaja soolojakso. Päätösosassa rytminen energia on jälleen hallitsevana, vaikka osassa on myös voimiaan pidätteleviä joskin silti sisäistä uhmaa huokuvia jaksoja. Osan kooda huipentuu hitaan osan avaavan sointukulun paluuseen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen