Alexandra Dariescu (c) Marco Borggreve

Tämä on mennyt tapahtuma.

Fantasioita

Tianyi Lu, kapellimestari
Alexandra Dariescu, piano
Turun filharmoninen orkesteri

Igor Stravinsky: Orkesterisarja Pulcinella-baletista
Nadia Boulanger: Fantasia pianolle ja orkesterille (Suomen kantaesitys)
Magnus Lindberg: Gran duo
Pjotr Tšaikovski: Romeo ja Julia, alkusoittofantasia 

Alexandra Dariescu häikäisee musikaalisuudellaan maailmanlaajuisesti niin yleisön kuin kriitikotkin ja pääsee näyttämään taitojaan Boulangerin Fantasiassa. Stravinskyn Commedia dell´arten tyyppihahmoihin perustuva Pulcinella ja Tšaikovskin Shakespearen näytelmään perustuva Romeo ja Julia vievät kuulijan kertomusten maailmaan. Gran duossa soi vaski- ja puupuhallinten dialogi. Orkesteria johtamaan palaa Tianyi Lu, joka debytoi TFO:n edessä tammikuussa 2020.

Turvallisuutesi on meille tärkeää. Tutustuthan korona-ajan turvallisuusohjeisiimme tästä linkistä.

Esiintyjät

Tianyi Lu CREDIT Antony Potts
Tianyi Lu
kapellimestari
Tianyi Lu CREDIT Antony Potts
Tianyi Lu
kapellimestari

Tianyi Lu on Walesin kansallisoopperassa Cardiffissa naiskapellimestari-residenssitaiteilijana.  Lu on lisäksi Iso-Britannian St. Woolos Sinfonian pääkapellimestari, ja joulukuuhun 2019 asti hän toimi Melbournen sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina.

Tianyi Lu osallistui aktiivisesti Royal Concertgebouw Orchestran mestarikursseille Daniele Gattin johdolla kesäkuussa 2018 ja oli Dudamel Fellow Los Angelesin filharmonikoissa kauden 2017–18. Vuonna 2016 hänet valittiin Lind ja Mitch Hart naiskapellimestari instituutin Instituten kapellimestariohjelmaan Dallasin oopperaan. Ohjelman jälkeen hänet pyydettiin oopperaan avustamaan La Traviatan tuotannossa ja johtamanaan Donizetti-konserttia vuonna 2017.

Lun laaja musiikillinen kiinnostus ja intohimo nykymusiikkia kohtaan johti hänen opiskelemaan elektronisen musiikin sävellystä sekä barokkihuilua, viola da gambaa ja cembaloa.

Shanghaissa syntyneen Tianyi Lun perhe on muuttanut Uuteen-Seelantiin. Vuonna 2015 Lu sai päätökseen orkesterin johtamisen maisteriopintonsa kunniamaininnalla Walesin kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa, missä hän opiskeli David Jonesin johdolla.

Pianisti Alexandra Dariescu, kasvokuva
Alexandra Dariescu
piano
Pianisti Alexandra Dariescu, kasvokuva
Alexandra Dariescu
piano

Romanialainen pianisti ja “The Nutcracker and I” -esityksen tuottaja Alexandra Dariescu häikäisee yleisöjä ja kriitikkoja ympäri maailmaa vaivattomalla musikaalisuudellaan ja vangitsevalla lavaesiintymisellään. Hänen visionsa ja innovatiivinen lähestymisensä ohjelmistosuunnitteluun on saanut hänet erottumaan joukosta luovana yrittäjänä, joka ajattelee mielellään eri tavalla.

Klassisen musiikin ydinohjelmiston lisäksi Dariescu on vähemmän tunnettujen teosten puolesta puhuja. Menneinä kausina hän on esittänyt muun muassa Nadia Boulangerin Fantaisia variéen BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa ja Germaine Tailleferren balladin pianolle ja orkesterille Royal Liverpool Philharmonic Orchestran kanssa. Lisäksi hän on esittänyt Alberto Ginasteran argentiinalaisen konserton Stavangerin sinfoniaorkesterin sekä Royal Scottish National Orchestran kanssa ja Ferdinand Riesin pianokonserton nro 3 Tonkünstler Orchestran kanssa.

Dariescu tähtää sukupuolitasa-arvoisiin konserttiohjelmistoihin, ja esittää Clara Schumannin, Lili Boulangerin sekä Missy Mazzolin teoksia Pjotr Tšaikovskin ja Frédéric Chopinin teosten rinnalla. Dariescun tuorein levytys Decca-levy-yhtiölle on vuodelta 2019 oopperalaulaja Angela Gheorghiun kanssa. ”The Nutcracker and I” asetettiin ehdolle OPUS Klassik -palkinnon saajaksi vuonna 2019. Esitys on uraauurtava multimediaesitys soolopianolle tanssin ja digitaalisten animaatioiden kanssa ja vuoden 2017 ensiesityksensä jälkeen esitys on saanut laajaa kansainvälistä ylistystä. Vuonna 2018 Dariescu sai Romanian kuningashuoneelta mitalin ja valittiin Friends of Europe -yhdistyksen Young European Leader -ohjelmaan.

Teokset

Igor Stravinsky (1882-1971):
Orkesterisarja baletista Pulcinella

Sinfonia
Serenata
Scherzino – Allegretto – Andantino
Tarantella
Toccata
Gavotta (con due variazioni)
Vivo
Minuetto – Finale

1700-luvun italialaisen commedia dell'arten hengessä tehty baletti Pulcinella (1919-20) oli taitekohdan teos Stravinskyn uralla ja merkitsi hänen kääntymistään uusklassismiin. Aiemman "venäläisen kauden" värikylläisyys jäi taakse, edessä oli uusi kurinalaisempi tyylivaihe. Stravinsky totesi myöhemmin: "Pulcinellassa löysin menneisyyden, se oli oivallus, joka teki koko myöhemmän tuotantoni mahdolliseksi. Se oli tietenkin katse taaksepäin – ensimmäinen monista rakkaussuhteistani siihen suuntaan – mutta se oli myös katse peiliin."

Pulcinella syntyi baletti-impressaario Sergei Djagilevin tilauksesta niin kuin Stravinskyn venäläisen kauden suosikkiteoksetkin Tulilintu (1910), Petruška (1911) ja Kevätuhri (1913). Pulcinellan materiaalina Stravinsky käytti Giovanni Battista Pergolesin säveltämäksi arveltua musiikkia, mutta myöhemmin on käynyt ilmi, että monet teoksen aiheista ovat todellisuudessa jonkun muun 1700-luvn alun italialaisen säveltäjän käsialaa. Stravinsky jätti Pulcinellassa alkuperäiset melodiat ja bassolinjat suurelta osin ennalleen, mutta lopputuloksessa on silti tunnistettavissa myös hänen oma äänensä.

Pulcinella kuvaa nimihenkilön, hänen rakastettunsa Pimpinellan ja heidän ystäviensä lemmensuhteita. Alkuperäisessä baletissa on mukana myös kolme laulajaa, mutta Stravinsky jätti ne pois 1922 laatimastaan kahdeksanosaisesta orkesterisarjasta. Sarjan erilaisia ulottuvuuksia ovat mm. Sinfonian raikas juhlavuus, Serenatan surumielinen melodisuus, Tarantellan iskevä vauhti, Gavotin ja sen muunnelmien eleganssi sekä Finaalin valloittava valoisuus.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Nadia Boulanger (1887-1979):
Fantaisie variée pianolle ja orkesterille

Nadia Boulanger on muistetaan yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista sävellyksenopettajista, jonka oppilaisiin monet ajan merkittävistä säveltäjistä Atlantin molemmin puolin kuuluivat ja jonka mielipiteille mm. Stravinsky antoi suuren arvon. Boulanger oli kuitenkin myös huomattava säveltäjä tai ainakin kehittymässä sellaiseksi, kunnes hän suhteellisen varhaisessa vaiheessa uraansa 1920-luvun alussa luopui säveltämisestä, osittain koska koki omat lahjansa vähäisiksi varhain kuolleen pikkusiskonsa Lilin (1893-1918) rinnalla. Paitsi sävellyksenopettajana Nadia Boulanger esiintyi myös pianistina ja kapellimestarina.

Boulangerin tuotanto jäi suppeaksi ja sisältää kolmisenkymmentä yksinlaulua, muutamia laajamuotoisempia vokaaliteoksia, kourallisen sooloteoksia, kaksi orkesteriteosta sekä Raoul Pugnon kanssa sävelletyn oopperan La ville morte. Hän seurasi säveltäjänä ajan myöhäisromanttisia virtauksia, joita hän täydensi Debussyn impressionismista omaksutuilla aineksilla. Tähän tyylikehykseen sijoittuu myös hänen teoksensa Fantaisie variée pianolle ja orkesterille (1912).

Muodoltaan Fantasia jäsentyy johdannoksi, sarjaksi vapaasti rakentuvia muunnelmia ja koodaksi. Fantasianomainen elementti syntyy tunnelmien vapaasti virtailevasta vaihtelevuudesta, mutta teokseen luo yhtenäisyyttä taustalla oleva ajatus tietyn perusmateriaalin muuntelusta (variée). Teosta hallitsee tummasävyinen ja usein melodisesti vuolas ilmaisu, jota muutamat impressionistiset sävyt ja herkkäilmeisemmät taitteet rikastavat. Kooda sulkee teoksen vauhdikkaan finaalimaisissa merkeissä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Magnus Lindberg (s. 1958):
Gran Duo

Magnus Lindberg on noussut kansainväliseen maineeseen ennen muuta orkesterimusiikin säveltäjänä. Hän hallitsee suvereenisti orkesterin keinot, ja vaikka hänen partituurinsa pursuavat usein yksityiskohtien runsautta, kaikki niissä toimii ja kaikella on merkitystä. Orkesterista soittimistona esiintyy Lindbergin tuotannossa monia muunnelmia. "Orkesteri on nerokas soitin. Sitä voi kallistaa eri suuntiin jättämällä jotain pois tai lisäämällä jotain, mutta radikaaleihin uudistuksiin ei ole tarvetta", hän on todennut.

Yhden tällaisista orkesterin muunnelmista tarjoaa Simon Rattlelle omistettu ja tämän Lontoossa kantaesittämä Gran Duo (2000), joka on sävelletty lähes samanlaiselle suurelle puhallinorkesterille kuin Stravinskyn Sinfonioita puhaltimille (1920). Otsikon "suuri duo" viittaakin ilmeisimmin kahden puhallinryhmän kontrastiin, pääasiassa kirkasäänisiin, vilkasliikkeisiin ja korkeammalla äänialalla operoiviin puupuhaltimiin sekä tummemmin ja pehmeämmin matalammassa rekisterissä soiviin vaskiin, joskin teoksen aikana syntyy myös muunlaisia muodostelmia. Eräänlaisia duo-asetelmia tai vastakohtaisuuksia on kuitenkin hahmotettu myös harmonian ja temposuhteiden tasolla.

Gran Duo jäsentyy toisiinsa sulautuvien ja toisistaan esiin kasvavien taitteiden tiiviiksi kokonaisuudeksi, jossa on sekä hitaammat että nopealiikkeisemmät, sekä etsivämmät että määrätietoisemmat käänteensä. Painokkaan täyden soittajiston orkestraalisuuden rinnalla teoksessa on erilaisten pienryhmien kamarimusiikillisempi ulottuvuus niin kuin usein Lindbergin orkesteriteoksissa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Pjotr Tšaikovski (1840-1893):
Romeo ja Julia, alkusoittofantasia

Onnettoman rakkauden teema läpäisee Pjotr Tšaikovskin tuotannon melkeinpä eräänlaisen johtoaiheen tavoin. Se värittää oopperoita Jevgeni Onegin ja Patarouva sekä balettia Joutsenlampi, ja se on henkisenä taustana myös hänen orkesterifantasioissaan Romeo ja Julia sekä Francesca da Rimini.

Shakespearen aiheeseen perustuva alkusoittofantasia Romeo ja Julia sijoittuu suhteellisen varhaiseen vaiheeseen Tšaikovskin uralla. Se valmistui 1869 säveltäjätoveri Mili Balakirevin ehdotuksesta, ja sitä voi pitää Tšaikovskin ensimmäisenä varsinaisena mestariteoksena. Hän tosin uusi teoksen kahteen kertaan (1870 ja 1880), ja näistä jälkimmäinen on teoksen nykyisin esitettävä versio. Tšaikovski ei pyrkinyt Romeossa ja Juliassa mihinkään Shakespearen tragedian käänteitä seuraavaan juonelliseen kerrontaan vaan luomaan musiikillisen vastineen muutamille näytelmän keskeisille ulottuvuuksille.

Teoksen avaa hidas johdanto, jonka materiaalia kulkeutuu myös nopeaan pääjaksoon. Balakirevin mukaan johdanto kuvastaa veli Lorenzoa, hyväntahtoista fransiskaanimunkkia, jonka laatima suunnitelma johtaa tahattomasti "tähtien kiroamien rakastavaisten" ("star-crossed lovers") tuhoon. Nopean pääjakson keskeisistä aiheista rajujen korostusten tehostama ensimmäinen teema kuvastaa Montague- ja Capulet-sukujen vihanpitoa, kun taas leveäksi cantilenaksi puhkeavassa toisessa teemassa hehkuu Romeon ja Julian rakkaus. Dramaattisten huipennusten jälkeen musiikki tasaantuu, kunnes lopputahtien iskut päättävät teoksen aidon tragedian ehdottomuudella.

Teosesittely: Kimmo Korhonen