Lawrence Power (c) Jack Liebeck

Tämä on mennyt tapahtuma.

Concerto dolce

Olli Mustonen, kapellimestari 
Lawrence Power, alttoviulu
Turun filharmoninen orkesteri

Joonas Kokkonen: Durch einen Spiegel
Rodion Štšedrin: Concerto dolce
Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82 
Jean Sibelius: Finlandia op. 26

Lawrence Power loistaa Štšedrinin Concerto dolcen solistina. Niin konserttisolistina, sooloesiintyjänä kuin kamarimuusikkonakin ylistetty Power on yksi kysytyimpiä alttoviulisteja Euroopassa. Taiteellinen johtaja Olli Mustonen avaa syyskauden näyttävästi kotimaispainotteisella ohjelmistolla. Tunnelmapala Durch einen Spiegel johdattaa konserttiin, ja Sibeliuksen tutut sävelet päättävät illan. Tervetuloa, syyskausi!

Turvallisuutesi on meille tärkeää. Tutustuthan korona-ajan turvallisuusohjeisiimme tästä linkistä.

Konserteissa nauhoitetaan Rodion Štšedrinin Conserto Dolcen esitys 
levytystä varten.

Esiintyjät

Olli Mustonen (c) Heikki Tuuli
Olli Mustonen
kapellimestari
Olli Mustonen (c) Heikki Tuuli
Olli Mustonen
kapellimestari

Kapellimestari, pianisti ja säveltäjä Olli Mustonen on nimitetty Turun filharmonisen orkesterin taiteelliseksi johtajaksi. Mustonen aloittaa tehtävässään 1.1.2021. Kauden kesto on kolme vuotta, ja sopimukseen kuuluu kaksi optiovuotta. Mustonen on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu huipputason taiteilija, jolla on maailmanlaajuinen kontaktipinta eturivin taiteilijoihin ja vahvat vaikuttajaverkostot kotimaassa.

Olli Mustosen persoonassa toiminta kapellimestarina, pianistina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla.

Viime kausilla Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin, Mariinski-teatterin orkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen solistina. Kapellimestarina hän on viime vuosina tehnyt yhteistyötä mm. Jerusalemin sinfoniaorkesterin ja lukuisten eurooppalaisten orkesterien kanssa. Perustamansa Helsingin Festivaaliorkesterin kanssa hän on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa.

Mustosen sävellystyössä ovat viime aikoina keskeisellä sijalla olleet suurimuotoiset kamarimusiikkiteokset – viime vuosina ovat valmistuneet mm. pianokvintetto ja jousikvartetto. Syyskuussa sai Amsterdamissa ja Lontoossa kantaesityksensä Ian Bostridgelle ja Steven Isserlisille sävelletty, Kalevalaan pohjautuva ”Taivaanvalot” – sinfonia tenorille, sellolle ja pianolle. Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Bonnin Beethovenhaus tilasi Mustoselta jousiseksteton, joka kantaesitettiin heidän Beethoven-festivaalillaan helmikuussa 2020.

Mustosen levytystuotanto on laaja, ja sisältää esimerkiksi Edison- ja Gramophone-palkinnot saaneen Alkanin ja Šostakovitšin preludien levytyksen. Viime vuosien äänitteistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen levytys, sekä RSO:n ja kapellimestari Hannu Linnun kanssa toteutettu Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys.

Mustonen on valittu vuoden 2019 Hindemith-musiikkipalkinnon saajaksi. Mustonen on palkittu myös Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2003.

Alttoviulisti Lawrence Power, alttoviulun kanssa
Lawrence Power
alttoviulu
Alttoviulisti Lawrence Power, alttoviulun kanssa
Lawrence Power
alttoviulu

Lawrence Power on nostanut alttoviulun asemaa niin erinomaisten esiintymistensä kuin intohimoisen uuden musiikin kannattamisensa kautta.

Power on perustanut Viola Commissioning Circlen, tilauskehän alttoviuluteoksille, joka tukee Lockdown Commissionsia, eli taiteellista vastausta koronaviruskriisiin. Hän on tilannut lyhyitä teoksia kollegoiltaan kuten Huw Watkinsilta, Esa-Pekka Saloselta, Cassandra Milleriltä sekä Erkki-Sven Tüüriltä. Osana projektia hän on nauhoittanut esityksiään ympäri Iso-Britanniaa, ja julkaissut videot sosiaalisessa mediassa. Power on lisäksi kantaesittänyt monia itselleen sävellettyjä teoksia, kun Esa-Pekka Salosen Pentatonic Étuden, Mark-Anthony Turnagen Power Playn, Julian Anderssonin Prayerin, Alexander Goehrsin Hymn to Night, James MacMillanin alttoviulukonserton sekä Huw Watkinsin Fantasyn.

Lawrence Power on työskennellyt maailman johtavien orkestereiden kanssa. Hän on esiintynyt BBC:n Proms-festivaaleilla 12 kertaa. Hän nauttii myös orkesterin johtamisesta solistitehtävien ohella ja johtaa perustamaansa orkesteria Collegiumia. Power esiintyy lisäksi säännöllisesti kamarimuusikkona.

Power opettaa Zürichin Hochschule der Kunstissa ja antaa mestarikursseja ympäri maailmaa. Power on perustanut ja toimii taiteellisena johtajana West Wycombe Chamber Music Festivalissa, joka juhlia kymmenvuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vuonna 2020 Powerilla myönnettiin RPS Instrumentalist Award. Hänen Lockdown Commissions -projektinsa asetettiin ehdolle klassisen musiikin kategoriaan vuoden 2021 South Bank Awardseilla.

Teokset

Joonas Kokkonen (1921-1996):
...durch einen Spiegel...

Joonas Kokkosen hienoimpiin teoksiin kuuluva "...durch einen Spiegel..." 12 soolojouselle ja cembalolle valmistui Viimeiset kiusaukset -oopperan (1975) hehkuvassa jälkilämmössä 1977. Se sai alkunsa näynomaisesta elämyksestä, joka toi Kokkosen mieleen Raamatun sanat ensimmäisestä korittolaiskirjeestä: "Nyt me katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin." Teos on saanut nimensä katkelman saksankielisestä versiosta.

"...durch einen Spiegel..." yhdistää Kokkoselle ominaisen motiivisen lujarakenteisuuden kiehtovaan, aistimusvoimaiseen värimaailmaan. Jousia käytetään sekä solistisesti että suurempina ryhminä, ja niiden erilaisia soittotapoja (mm. tremolot, huiluäänet, sul ponticello, sul tasto) hyödynnetään tehokkaasti. Cembalo tuo sointiin oman usein sädekehän tavoin kimmeltävän lisänsä.

"...durch einen Spiegel..." on tauoitta soitettava mutta neljään pääjaksoon jakaantuva kokonaisuus. Avausosa kasvaa alun salaperäisyydestä laajakaariseen melodisuuteen. Toinen osa alkaa scherzomaisen keveänä mutta saa edetessään paikoin marssimaisen ilmeen. Huipennuksen jälkeen musiikki liukuu tanssillisesti keinahtelevien rytmien tahdittamaan kolmanteen osaan.

Hitaassa päätösosassa koetaan teoksen sisäistyneimmät ja intensiivisimmät hetket; nyt me emme enää näe "kuin kuvastimesta" vaan näynomaisesti "kasvoista kasvoihin". Kudoksesta erottuu usein aihe es-d-g (tai es-d-e-g-a), musiikillinen vastine sanoille "Soli Deo Gloria" (Jumalalle yksin kunnia), jotka Kokkonen kirjasi monien partituuriensa loppuun.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Rodion Štšedrin (s. 1932):
Concerto Dolce alttoviululle, jousiorkesterille ja harpulle

Venäläinen Rodion Štšedrin on sikäli tyypillinen oman moniarvoisen aikamme säveltäjä, että hän liikkuu vapaasti tyylillisellä kentällä ja yhdistää virikkeitä ja aineksia eri tahoilta. Hän on luonnehtinut itseään termillä "post-avant-garde" eikä halua monien modernistien tavoin sitoa itseään tiettyihin ankarasti määriteltyihin tyylirajoituksiin. Samalla hän on silti valmis hyödyntämään tarvittaessa niitäkin keinoja, joita modernistit ovat kehittäneet. Štšedrinin laajaan tuotantoon kuuluu monipuolisesti erilaisia laajamuotoisia teoksia: oopperoita, baletteja (joita hän on säveltänyt vaimolleen, legendaariselle balettitanssija Maja Plisetskajalle), sinfonioita, konserttoja sekä kamari- ja pianomusiikkia.

Concerto Dolce alttoviululle, jousiorkesterille ja harpulle (1997) edustaa hyvin Štšedrinin pyrkimystä säveltää kommunikoivaa ja kuulijoita lähestyvää nykymusiikkia. Sitä hallitsee alton pitkälinjainen melodisuus, joka toteuttaa usein otsikon dolce-elementtiä (lempeästi, herkästi, suloisesti) mutta sisältää myös teräväsärmäisempiä ja tuskaisempia ulottuvuuksia. Solistin ja jousiston välillä ei ole varsinaista soinnillista kontrastia, joten vaikutelma on eheä ja yhtenäinen. Teosta hallitsee muutamin poikkeuksin tempoltaan rauhallinen, usein intensiivisesti pohtiva, muisteleva tai kertova ilmaisu. Harpun kirkkaasti helähtävistä soinnuista käynnistyy liikkuvampi keskitaite (allegretto), joka kasvaa lopulta huipentavaan kärjistykseen, ja myös teoksen päätökseen tiivistyy vahva tunnelataus.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Jean Sibelius (1865-1957):
Sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82

1. Tempo molto moderato – Allegro moderato – Presto
2. Andante mosso, quasi allegretto
3. Allegro molto – Un pochettino largamente

Viidennen sinfonian valmistuminen vaati pitemmän syntyprosessin kuin yksikään toinen Sibeliuksen sinfonia. Ensimmäiset idut ovat keväältä 1912, mutta varsinaisesti sävellystyö pääsi vauhtiin vasta kesällä 1914. Teos valmistui Sibeliuksen joulukuussa 1915 olleiden 50-vuotispäivien juhlakonsertin päänumeroksi, mutta hän ei ollut teokseen tyytyväinen ja uusi sen seuraavana vuonna. Tämäkään versio ei jäänyt lopulliseksi, sillä nykyisen muotonsa teos sai vasta kolmannella yrittämällä 1919.

Viides sinfonia merkitsi Sibeliuksen sinfoniasarjassa kääntymistä edellisen sinfonian tyylillisesti rohkeasta ja syvämietteisestä itsetutkiskelusta huumaavaa luonnontunnetta säteilevään elämäntäyteisyyteen. Ei ole pelkkää sattumaa, että Sibeliuksen päiväkirjassa maininnat sinfonian sävellystyöstä saavat seurakseen hurmioituneita luonnonelämysten kuvauksia.

Sinfonian pitkäksi venyneen luomisprosessin taustalla oli ennen muuta Sibeliuksen tinkimätön ja uutta etsivä sinfonisen muodon pyrkimys. Sinfonia ei ollut hänelle mikään valmis muotorakenne, joka täytetään musiikilla, vaan musiikillisen materiaalin synnyttämä ainutkertainen kokonaisuus. Sibeliuksen musiikkia leimaa vahva orgaanisuuden tuntu, asioiden saumaton kasvu omalla sisäisellä voimallaan, ikään kuin teoksen yksilöllisen materiaalin määräämän geneettisen koodin ohjaamana. Tätä korostaa yksittäisten motiivien ja harmonioiden limittyminen, niiden kasvu usein saumatta toinen toisistaan.

Ajatus orgaanisuudesta toteutuu erityisen eheästi sinfonian avausosassa, joka aloittaa kasvunsa muutamista yksinkertaisista motiivista aihelmista ja etsiytyy osan aikana vähitellen runsaampiin muotoihin. Lopullisen version avausosa on yhdistelmä kahdesta osasta, jotka vielä ensiversiossa olivat erillisiä. Siirtymä ensiosan hitaamman ja salaperäisemmän alkujakson sekä nopeamman ja valoisamman scherzomaisen jälkipuolen välillä on jälleen yksi osoitus Sibeliuksen mestarillisista muodonrakentajan kyvyistä. Osan yhtenäisyyttä korostaa se, että nopeampi jälkipuoli on eriluonteisuudestaan huolimatta temaattisesti kytköksissä avauspuoliskoon.

Teoksen keskellä on pastoraalinen hidas osa, muodoltaan sarja vapaita muunnelmia jousten pizzicatojen ja huilun esittelemästä teemasta. Teoksen yhtenäistä ja orgaanista luonnetta kuvastaa se, että osassa ennakoidaan lähes huomaamatta finaalin keinuvaa pääaihetta.

Jos ensiosassa musiikin suunta oli hitaammasta kohti nopeampaa, on suunta finaalissa päinvastainen. Osa alkaa jousten elämää kuhisevalla tremolosykkeellä, joka taittuu mahdikkaaksi "joutsen-teemaksi", osan varsinaiseksi pääaiheeksi. Se soi samanaikaisesti myös bassossa kolminkertaisesti hidastettuna versiona ja saa rinnalleen puupuhaltimien vasta-aiheen. Toisella kerralla tremolosyke hiipuu pianissimoon "misterioso" ja vie tummasävyisen largamente-käänteen kautta joutsen-aiheen paluuseen, nyt entistä jalopiirteisempänä mutta samalla väkevästi kasvavana ja loistokkaasti huipentuvana, taivaat avaavana apoteoosina.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Jean Sibelius (1865-1957):
Finlandia op. 26

Siinä missä viides sinfonia edustaa Sibeliuksen luomistyön sinfonista, "absoluuttista" juonnetta, siinä Finlandia on tehty tietoisesti kansalliseen tarkoitukseen, protestiksi venäläisen hallinnon kiristyneitä asenteita vastaan. Helmikuun manifestin ahdistavissa jälkitunnelmissa järjestettiin Helsingissä marraskuussa 1899 lehdistösensuuria vastaan suunnattu tapahtuma, johon sisältyi kuusiosainen kuvaelmasarja, ja Finlandia soi alun perin taustamusiikkina viimeiselle kuvaelmalle "Suomi herää".

Ensiesityksen juhlahumussa kuvaelmasarjan musiikki jäi monilta kuulijoilta tilaisuuden kansallisen hurmoksen jalkoihin, mutta Sibeliuksen muokkaamana sävelrunona Suomi herää –kuvaelman musiikki irtaantui nopeasti itsenäiseen merkitykseen ja nousi kansallisen tunteen väkeväksi julistukseksi, nyt lopullisella nimellään. Teoksen merkitystä ovat syventäneet sen hymniosaan tehdyt sanoitukset, joista V. A. Koskenniemen vuonna 1940 runoilema versio on vakiintunut yleiseen käyttöön.

Pelkkä Finlandian tausta tai Sibeliuksen nimikään eivät olisi riittäneet antamaan teokselle kansallisen symboliteoksen asemaa. Tarvittiin myös sellaista musiikkia, joka pystyi tiivistämään ajan tunnot ja samalla nousemaan oman poliittisen tilanteensa yläpuolelle. Nämä vaatimukset Finlandian graniittisen jyhkeät vaskisoinnut, väkevästi purkautuva energisyys, tasapainottavan hymnivaiheen puhdashenkinen seesteisyys ja teoksen voitokas päätös täyttävät. Siinä ovat mukana sekä kutsu taisteluun että toive pysyvästä rauhasta.

Teosesittely: Kimmo Korhonen