Tämä on mennyt tapahtuma.
Vain verkkokonsertti: Schumannien jalanjäljissä
Koronarajoitusten takia konsertti lähetetään ainoastaan verkkokonserttina. Verkkolähetyksen seuraaminen on maksutonta.
Olari Elts, kapellimestari
Irina Zahharenkova, piano
Turun filharmoninen orkesteri
Claude Debussy: Printemps
Clara Schumann: Pianokonsertto a-molli op. 7
Robert Schumann: Sinfonia 1 B-duuri op. 38 ”Kevät
Aikansa huippupianisti Clara Schumann ja miehensä Robert olivat molemmat tuotteliaita romantiikan ajan säveltäjiä. Useita kansainvälisiä kilpailuja voittanut Irina Zahharenkova tulkitsee Schumannin melodiarikkaan ja kiehtovan pianokonserton. Viron kansallisen sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja ja ylikapellimestari Olari Elts johtaa kauden viimeisen sinfoniaillan. Pianokonserttoa kehystävät teokset huokuvat kevään kepeyttä.
Esiintyjät
Olari Eltsin intohimo huomiota herättävään ohjelmistosuunnitteluun on tuonut hänelle paljon kiitosta kansainvälisellä musiikkikentällä. Elts aloitti Estonian kansallisen sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana kaudella 2021/21. Vuodesta 2018 alkaen hän on toiminut lisäksi Kymi Sinfoniettan taiteellisena neuvonantajana.
Elts on esiintynyt vierailevana kapellimestarina muun muassa Gewandhausorchester Leipzig Orchestran, Radion sinfoniaorkesterin, Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin, Rotterdamin filharmonisen orkesterin, Hollannin radion sinfoniaorkesterin, BBC Symphonyn, National Arts Centre Orchestra Ottawan, Nippon Symphonyn, Soulin filharmonisen orkesterin sekä Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa.
Hän on tehnyt yhteistyötä monien solistien, muun muassa Jean-Efflam Bavouzetin, Gautier and Renaud Capuçonin, Brett Deanin, Isabelle Faustin, Alban Gerhardtin, Martin Grubingerin, Martin Helmchenin, Stephen Houghin, Lucas & Arthur Jussenin, Kari Kriikun, Karita Mattilan, Alexander Melnikovin, Maxim Rysanovin, Baiba Skriden, Lara St. Johnin, Simon Trpčeskin sekä Antoine Tamestitin kanssa.
Elts on levyttänyt useita teoksia, muun muassa baltialaisten säveltäjien Erkki-Sven Tüürin sekä Heino Ellerin musiikkia. Elts on myös johtanut useita oopperateoksia, kuten Tšaikovskin Eugene Oneginin sekä Mozartin Don Giovannin.
Irina Zahharenkova on yksi sukupolvensa merkittävimpiä virolaisia kosketinsoitinesiintyjiä. Zahharenkova on voittanut palkintoja merkittävistä kansainvälisistä pianokilpailuista, kuten International Johann Sebastian Bach Competition (Leipzig, Germany, 2006), Alessandro Casagrande International Piano Competition (Terni, Italy, 2006), International Competition George Enescu (Bucharest, Romania, 2005), sekä Jaén International Piano Contest (Jaén, Spain – 2004). Vuonna 2008 hänestä tuli kansainvälisen Artur Rubinstein -pianokilpailun palkinnonsaaja Tel Avivissa, Israelissa.
Zahharenkova suoritti musiikin maisterin tutkintonsa Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa professori Lilian Semperin johdolla sekä Sibelius-Akatemiassa professori Hui-Ying Líu-Tawaststjerna johdolla. Pianon lisäksi hän tutustui varhaisiin kosketinsoittimiin ja opiskeli cembalon soittoa professori Maris Valk-Falk ja fortepianon soittoa professori Pekka Vapaavuoren johdolla. Hän on osallistunut muun muassa Sir András Schiffin, Stephen Kovacevichin, Angela Hewittin, Malcolm Bilsonin sekä Pierre Hantaïn mestarikursseille.
Zahharenkova esiintyy tiheään tahtiin piano- ja cembaloresitaalein Euroopassa sekä Aasissa. Hän on esiintynyt muun muassa Saksassa Klavier-Festivalilla Ruhrissa sekä Mendelssohn-festivaalilla, Spoleto Festivalilla, Serate Musicali di Milano sekä Accademia Chigiana Festivalilla Italiassa, Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla, Naantalin musiikkijuhlilla sekä Mikkelin kesäfestivaalilla Suomessa, Prades Pablo Casals Festivalilla Ranskassa, Enescu Festivalilla Romaniassa, Bergen International Festivalilla Norjassa sekä monilla muilla festivaaleilla.
Solistina Zahharenkova on esiintynyt ympäri maailmaa ja soittanut muun muassa kapellimestareiden Olari Elts, Robert Trevino, Daniel Raiskin, Juha Kangas, Risto Joost, Dmitri Alexeev, Leif Segerstam sekä Patrick Gallois kanssa. Aktiivisena kamarimuusikkona Zahharenkova on soittanut muun muassa Elina Vähälän, Arto Noraksen, Klaus Mäkelän, Jaakko Kuusiston, Minna Pensolan, Antti Tikkasen, Daniel Müller-Schottin sekä Ilya Gringoltsin kanssa.
Zahharenkovan repertuaari kattaa laajan kirjon musiikkityylejä barokista nykymusiikkiin. Konsertoinnin ohella Zahharenkova toimii opettajana Sibelius-Akatemiassa sekä Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa.
Teokset
Très modéré
Modéré
Orkesteriteos Printemps (Kevät) kuuluu Debussyn kehitysvuosien teoksista merkittävimpiin. Se valmistui Roomassa 1887, jossa hän vietti kaksi vuotta osana Pariisin konservatorion arvostettua Prix de Rome –palkintoa. Oleskelu velvoitti erityisiin "lähetyksiin" (envois), teoksiin joilla palkittu osoitti kehitystään, ja Printemps oli yksi näistä lähetyksistä. Konservatorion lautakunta huolestui Debussyn uudelaisen tyylin enteistä ja totesi, että "säveltäjää pitäisi suojella epämääräiseltä 'impressionismilta' ". Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, jolloin termi "impressionismi" liitettiin Debussyn musiikkiin, vaikka teos ei vielä edustakaan hänen kypsää tyylikauttaan.
Printemps syntyi alun perin sanattomalle kuorolle ja orkesterille, mutta orkesteripartituuri tuhoutui tulipalossa. Vuonna 1912 Debussyn säveltäjäystävä Henri Büsser teki teoksen pianopartituurista orkesterisovituksen Debussyn ohjeiden mukaan mutta jätti kuoron pois. Debussy kertoi teoksen lähtökohdista: "Halusin ilmaista luonnonilmiöiden ja olioiden hitaan ja työlään synnyn, niiden vähittäisen puhkeamisen ja lopulta ilon syntymästä uuteen elämään."
Vaikka Debussy kutsui teosta "sinfoniseksi sarjaksi", siinä on vain kaksi osaa. Sen avaa kevään pastoraalisia tunnelmia maalaileva ja määrätietoisempaan melodiseen virtailuun kasvava osa, jonka aloittava huiluaihe esiintyy eri muodoissa läpi teoksen. Toisena on haeskelevasti alkava mutta vuolaaksi puhkeava ja lopulta tanssillisen kepeästi liikkuvan aihelman ympärille rakentuva finaalimainen osa, joka kasvaa uljaaseen huipennukseen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro maestoso (attacca)
Romanze: Andante non troppo grazia (attacca)
Finale: Allegro non troppo – Allegro molto
Clara Schumann muistetaan nykyisin usein ennen muuta Robert Schumannin pianistipuolisona, mutta omana aikanaan hän oli heistä kahdesta kuuluisampi, yksi aikansa palvotuimmista pianisteista ja hieno säveltäjä. Hänen 23 opusta sekä suuren joukon opusnumeroimattomia teoksia käsittävä tuotantonsa koostuu pääosin pianomusiikista ja lauluista. Pianokonserton lisäksi laajamuotoista teoslajia edustaa pianotrio (1846).
Alkaessaan 1833 säveltää konserttikappaletta pianolle ja orkesterille Clara - silloin vielä sukunimeltään Wieck - oli vain 13-vuotias mutta jo eri puolilla Eurooppaa suurella menestyksellä esiintynyt pianisti. Robert Schumann avusti häntä kappaleen orkestraatiossa, ja teos sai menestyksekkään ensiesityksensä Leipzigissä 1834. Clara täydensi teoksen kolmiosaiseksi konsertoksi tekemällä konserttikappaleesta finaalin ja sävelsi kaksi uutta osaa. Ensiesitys Leipzigissä syksyllä 1835 oli jälleen suurmenestys.
Clara Schumannin pianokonsertto kuvastaa vuolaassa romanttisuudessaan sekä nuoren säveltäjän pianistista itsetuntoa että tietämystä ajan uusista virtauksista. Orkesteri avaa teoksen mahdikkain sävyin, mutta piano ottaa tilanteen pian haltuunsa ja hallitsee osaa chopinmaisen hehkeässä tunteikkuudessaan. Musiikki liukuu kamarimusiikilliseen Romanssiin, joka alkaa pianon romanttisesti laulavien melodioiden soolona ja kasvaa sitten soolosellon myötä kauniiksi duetoksi. Tauotta seuraava ja kiihkeään koodaan huipentuva finaali on teoksen osista virtuoosisin ja tuo poloneesirytmeineen jälleen mieleen Chopinin.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Andante un poco maestoso – Allegro molto vivace
Larghetto
Scherzo: Molto vivace
Allegro animato e grazioso
Keskityttyään varhaistuotannossaan 1830-luvulla ensin pianomusiikkiin ja sen jälkeen 1840 yksinlauluihin oli vuonna 1841 vihdoin orkesterimusiikin vuoro. Schumannin esikoissinfonian luonnokset valmistuivat neljässä päivässä tammikuussa 1841, orkesteripartituuri vajaata kuukautta myöhemmin, ja maaliskuun lopussa Mendelssohn johti teoksen innostuneelle leipzigiläisyleisölle. Myöhemmin samana vuonna valmistuivat vielä orkesteriteos Alkusoitto, Scherzo ja Finaali, d-molli-sinfonian ensimmäinen versio sekä Phantasie pianolle ja orkesterille, myöhemmän pianokonserton ensiosa.
B-duuri-sinfonian innoittajana oli Adolf Böttgerin kevätaiheinen runo, ja Schumann harkitsi antavansa sinfonian osille otsikot "Kevään saapuminen", "Ilta", "Iloiset leikkitoverit" ja "Kevään kukoistus". Vaikka hän luopui ajatuksesta, B-duuri-sinfonia tunnetaan yleisesti Kevät-sinfoniana, ja teosta hallitseekin raikas, toiveikas tunnelma. Voi olla, että taustalla vaikutti hiukan ennen teoksen säveltämistä solmittu avioliitto Clara Wieckin kanssa.
Schumann valoi sinfonioihinsa mielellään motiivista kiinteyttä. B-duuri-sinfoniassa ydinaiheen aseman saa ensiosan johdannon avaava vaskien signaali, joka esiintyy motiivisena perustana myös ensiosan pääteemassa sekä hitaan osan pääaiheessa. Scherzossa keskeisessä asemassa on puolestaan teema, joka on muunnelma hitaan osan lopulla esitellystä aiheesta. Scherzoa Schumann on laajentanut tuomalla mukaan kaksi erilaista trio-taitetta, jolloin syntyy rondomainen kokonaishahmo A-B-A-C-A. Finaalissa on sekä energiaa että keveyttä, mikä tuo mieleen Schumannin alkuperäisen ajatuksen "kevään kukoistuksesta".
Teosesittely: Kimmo Korhonen