Matteo Mastromarino, klarinetti

Vain verkkokonsertti: Pohjoinen soi

Koronarajoitusten takia konsertti lähetetään ainoastaan verkkokonserttina. Verkkolähetyksen seuraaminen on maksutonta.

John Storgårds, kapellimestari
Matteo Mastromarino, klarinetti
Turun filharmoninen orkesteri

Edvard Grieg: Peer Gynt -sarja nro 1 op. 46
Bernhard Henrik Crusell: Klarinettikonsertto nro 2 f-molli op. 5
Edvard Grieg: Sinfoniset tanssit op. 64

Turun filharmonisen orkesterin klarinetin äänenjohtaja Matteo Mastromarino loistaa illan solistina ja tulkitsee Crusellin pidetyistä klarinettikonsertoista toisen. Norjalainen Arvid Engegård on kysytty kapellimestari Euroopassa ja hän johdattaa kuulijat Griegin värikkään ja eloisan musiikin äärelle. Peer Gynt -sarjaan nro 1 kuuluu muun muassa suosittu teos Vuorenkuninkaan luolassa. Sinfoniset tanssit on railakas ja iloinen päätös konsertille.

Kapellimestari John Storgårds korvaa Arvid Engegårdin.

Esiintyjät

kapellimestari John Storgårds lavalla
John Storgårds
kapellimestari
kapellimestari John Storgårds lavalla
John Storgårds
kapellimestari

John Storgårds aloitti muusikon uransa viulistina, ja toimi konserttimestarina monissa orkestereissa ennen valmistumistaan kapellimestariksi Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta. Viulistin ura jatkuu yhä kapellimestarin töiden rinnalla sekä solistitehtävien että kamarimusiikin merkeissä monien maailmanluokan taiteilijoiden ja kokoonpanojen kanssa.

Vuosina 1992-96 Storgårds johti Ylioppilaskunnan Soittajia, mikä oli hänen ensimmäinen vakituinen kapellimestarikiinnityksensä. Tätä seurasi edelleen jatkuva kiinnitys Lapin kamariorkesterin taiteelliseksi johtajaksi vuonna 1996. Vuosina 2003-2008 hän oli Helsingin kaupunginorkesterin päävierailija, ja syksystä 2008 vuoden 2015 loppuun hän toimi orkesterin 12. ylikapellimestarina. Muita vakituisia kiinnityksiä hänella on ollut Oulussa, Tapiolassa ja Tampereella.

Ulkomaisia kiinnityksiä Storgårdsilla on tammikuussa 2012 alkanut kiinnitys BBC Philharmonic Orchestran päävierailijaksi, nykyisin Chief Guest Conductor, ja syksystä 2015 alkaen päävierailijan kiinnitys Ottawassa National Arts Center Orchestrassa. Storgårds oli myös Münchenin kamariorkesterin Taiteellinen partneri 2016-2019, mikä kiinnitys piti sisällään sekä kapellimestarin että solistin tehtäviä. 

Storgårds on soittanut monien maailman huippuorkestereiden solistina, mainittakoon Oslon filharmonikot, Frankfurtin ja Kölnin radio-orkesterit Deutsche Kammerphilharmonie, BBC Philharmonic Orchestra, Torinon RAI-orkesteri ja lähes kaikki Suomen orkesterit.

Monet säveltäjät ovat myös omistaneet hänelle teoksiaan. Näistä mainittakoon Kimmo Hakola (Viulukonsertto ja kaksi sooloviuluteosta), Pehr-Henrik Nordgren (Viulukonsertto nro 4), Sunleif Rasmussen (Viulukonsertto) ja Bent Sørensen (Serenissima). Hänen laajaan konserttolevytysten sarjaansa kuuluu muun muassa Schumannin, Erkki Melartinin, Pehr-Henrik Nordgrenin, Kaija Saariahon ja Peteris Vasksin viulukonserttojen levytykset. Hän on myös kantaesittänyt Jean Sibeliuksen 1929 julkaisukieltoon asettaman Sarjan viululle ja jousiorkesterille op.117 Lahdessa 1990.

Kamarimusiikkia Storgårds soittaa ahkerasti muun muassa Avanti!n, NACOn ja Lapin kamariorkesterin kanssa, sekä monilla festivaaleilla kuten Aspen, Santa Fe, Rolandseck, Affinis ja Kuhmo.

klarinetisti Matteo Mastromarino
Matteo Mastromarino
klarinetti
klarinetisti Matteo Mastromarino
Matteo Mastromarino
klarinetti

Matteo Mastromarino syntyi Italian Stattessa ja aloitti musiikillisen uransa kolmen vuoden iässä isänsä kanssa. Mastromarino valmistui klarinetistiksi vuonna 2012 Antonio Tinellin ohjauksessa. Hän on opiskellut myös Alessandro Carbonaren johdolla Roomassa Accademia Nazionale di Santa Ceciliassa ja valmistui maisteriksi Romain Goyotin luokalta Geneven Haute Ecole de Musiquesta.

Mastromarino on palkittu kansainvälisissä kilpailuissa kuten Accademia Musicale Pescaresessa, Ciro Scarponissa, Saverio  Mercadantessa,  Marco  Fiorindossa,  Maltan Woodwind  Competitionissa  sekä  Lissabonin kansainvälisessä klarinettikilpailussa.   

Vuonna 2014 hän oli virallinen jäsen Pommersfeldenissa Academy of Collegium Musicum Schloß Weißensteinissa ja seuraavana vuonna hänet kutsuttiin Weberin F-molli-konserton solistiksi. Hän on esiintynyt solistina myös Lissabonin Orquestra Metropolitanan sekä Magna Grecia Orchestran kanssa. Mastromarino on tehnyt yhteistyötä Suomen radion sinfoniaorkesterin, Ensemble Les Dissonancesin, Kööpenhaminen filharmonikkojen, Geneven Orchestra del Teatro Carlo Felicen, Torinon filharmonisen orkesterin, Vicenzan Orchestra del Teatro Olimpicon sekä Orchestra Luigi Cherubinin kanssa.

Mastromarino on lisäksi työskennellyt kapellimestarien kuten Riccardo Muti, Fabio Luisi, Juraj Valchua, Jeffrey Tate, John Axelrod, Hannu Lintu, Nathalie Stutzmann, Andris Poga, Shlomo Mintz, Alexander Lonquich, Carlo Rizzari sekä Giampaolo Pretto kanssa. Hän on esiintynyt Ravellon festivaalilla, Philharmonie de Parisissa, Opera de Dijonissa, Philharmonie de Luxembourgissa, Torinon Auditorium del Lingottossa, Teatro Communale de Ferrarassa, LAC of Luganossa, Genovan Victoria Hallissa, Rooman Auditorium Parco della Musicassa, Torinon Unione Musicalessa, Sienan Accademia Chigianassa, Taranton Amici della Musica “Arcangelo  Speranzassa” sekä Festival Das Artes of Coimbrassa.

Kansainvälisenä musiikin päivänä 22.6.2016 Italian President of the Chamber of Deputies palkitsi Mastromarinon. Helmikuusta 2020 alkaen Mastromarino on toiminut Turun filharmonisen orkesterin klarinetin äänenjohtajana. Mastromarinon klarinetti on Buffet-Crampon Tosca.

Teokset

Edvard Grieg (1843-1907):
Peer Gynt –sarja nro 1 op. 46

Aamutunnelma
Åsen kuolema
Anitran tanssi
Vuorenkuninkaan salissa

Grieg oli 22-vuotias säveltäjänalku, kun hän tutustui Henrik Ibseniin Roomassa joulukuussa 1865. Viidentoista vuoden ikäerosta huolimatta kahden taiteilijan välille syntyi hyvä kontakti, ja Ibsen pani tyytyväisenä merkille, että Grieg näytti aidosti arvostavan hänen uutta aatedraamaansa Brand (1866).

Griegin ja Ibsenin tutustuessa kirjailijalla oli jo hautumassa uusi lukudraama, hänen omaperäisin ja nerokkain luomuksensa, itseään etsivän levottoman nuorukaisen seikkailuja kuvaava Peer Gynt (1867). Kun Ibsen muutamia vuosia myöhemmin alkoi suunnitella näytelmän esittämistä laajamittaisen näyttämömusiikin kanssa, oli luontevaa, että hän kääntyi asiassa ensimmäiseksi Griegin puoleen. Peer Gynt nähtiin ensimmäisen kerran Griegin näyttämömusiikin kanssa Christianiassa (nyk. Oslo) helmikuussa 1876, ja produktio saavutti suuren menestyksen.

Grieg muokkasi 23 numeroa käsittävästä näyttämömusiikista kaksi neliosaista orkesterisarjaa (1888, 1892), joista ensimmäinen oli hänen eläessään hänen luultavasti tunnetuin teoksensa. Sarjan avaa kuulaan herkkävireisestä alusta säteilevään valoon puhkeava Aamutunnelma. Sordinoiduille jousille kirjoitettu Åsen kuolema on vähäeleinen, riipaisevan surumielinen muistolaulu Peer Gyntin äidille. Elegantin kontrastin tarjoaa itämaisittain väritetty, keveästi keinuva Anitran tanssi. Sarjan päättää Griegin tuotannon tunnetuimpiin kuuluva kappale, todellinen tehotoiston mestarinäyte, salaperäisesti askeltavasta alusta iskevään voimaan yltyvä Vuorenkuninkaan salissa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Bernhard Henrik Crusell (1775-1838):
Klarinettikonsertto nro 2 f-molli op. 5

Allegro
Andante pastorale
Rondo: Allegretto

Bernhard Henrik Crusellin elämäntarina on kiehtova ja jopa epätodelliselta tuntuva luku suomalaisen musiikin historiassa. Hän syntyi Uudessakaupungissa vähävaraisen kirjansitojan poikana mutta loi myötäsyntyisen lahjakkuutensa ansiosta hienon, peräti 40 vuotta kestäneen uran Tukholman hovikapellin eli oopperaorkesterin ensimmäisenä klarinetistina. Hän saavutti mainetta myös taiturillisena solistina, ja hänen tiedetään esittäneen monien edeltäjiensä konserttoja, näiden joukossa myös Mozartin mestariluomus.

Crusell oli klassis-romanttisen kauden keskeisten klarinettiteosten säveltäjistä ainoa, joka oli itse klarinetisti. Hänen kolme klarinettikonserttoaan edustavat hänen muun tuotantonsa tavoin myöhäistä klassismia, johon sekoittuu paikoin vaikutteita ajan ranskalaisesta oopperasta. Klarinettikonsertto f-molli on valmistunut ilmeisesti 1815, viimeisenä hänen konsertoistaan, vaikka julkaisujärjestyksen vuoksi se on saanut järjestysnumeron 2. Se on hänen ainoa mollissa oleva solistiteoksensa, ja sitä pidetään hänen tuotantonsa lakipisteenä.

Konsertto alkaa hillitysti laulavansävyisellä unisono-aiheella, ja muutoinkin Crusell on antanut paljon tilaa laulavalle melodiikalle, jonka osaksi taituriainekset sulautuvat lähes mozartmaisen elegantisti. Runollinen hidas osa, 9/8-tahtilajissa virtaileva Andante pastorale, vaatii solistilta kaunista ääntä, josta Crusellia aivan erityisesti kiitettiin klarinetistina. Rondo-finaali on perinteisen konserttoajattelun hengessä osista taiturillisin ja avautuu lopussa F-duurin valoon.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Edvard Grieg (1843-1907):
Sinfoniset tanssit op. 64

Allegro moderato e marcato
Allegretto grazioso
Allegro giocoso
Andante - Allegro risoluto

Edvard Grieg kuului niihin moniin 1800-luvun merkittäviin säveltäjiin, jotka ammensivat teoksiinsa ratkaisevia virikkeitä oman maansa kansanmusiikista. Hän sai herätteen kansallisen sävelkielen luomiseen ikätoveriltaan Rikard Nordraakilta, joka kuitenkin kuoli traagisesti vain 23-vuotiaana 1866. Näin vastuu kansallisen tyylin luomisesta jäi Griegille.

Kansansävelmiä lainatessaan Grieg käytti usein apunaan merkittävimmän varhaisen norjalaisen kansanmusiikin keräilijän Ludvig Mathias Lindemanin 1840-luvulta lähtien kokoamaa laajaa aineistoa. Sen puoleen hän kääntyi myös 1896 säveltäessään pianolle nelikätisesti sarjan Sinfoniset tanssit, josta hän laati kaksi vuotta myöhemmin orkesteriversion.

Sinfoniset tanssit ei ole mikään perinteisessä mielessä sinfonisesti hahmoteltu kokonaisuus, vaikka se onkin puolen tunnin kestossaan sinfonian laajuinen teos. Grieg korosti sarjan yhtenäisyyttä, ja hänen toiveestaan sen osia ei julkaistu erillisinä kappaleina vaan ainoastaan kokonaisena sarjana. Sinfonisten tanssien kaikki neljä osaa perustuvat norjalaisille kansantanssisävelmille ja kaikki ovat kehysmuotoisia (A-B-A). Äärijaksot ovat yleensä tanssillisempia ja energisempiä ja välitaite lyyrisempi, joskin toisessa tanssissa asetelma on kääntynyt ympäri. Kolmannessa osassa äärijaksot ja keskijakso perustuvat tunnelmian erilaisuudesta huolimatta samalle melodiselle aihelmalle. Muita laajempi päätösosa hahmottuu teoksen painopisteeksi, ja kehittelevine aineksineen se on osista luonteeltaan sinfonisin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen