Kitaristi Ismo Eskelinen

Tämä on mennyt tapahtuma.

Peruutettu: Matka Aranjueziin

Koronarajoitusten takia konsertti lähetetään ainoastaan verkkokonserttina. Verkkolähetyksen seuraaminen on maksutonta.

Olli Mustonen, kapellimestari
Ismo Eskelinen, kitara
Turun filharmoninen orkesteri

Igor Stravinsky: Sinfonioita puhaltimille
Joaquín Rodrigo: Aranjuez-konsertto
Béla Bartók: Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle

Suomen eturivin kitaristeihin kuuluva Ismo Eskelinen tulkitsee Rodrigon konserton kitaralle ja orkesterille. Säveltäjä sai teokseen inspiraation Aranjuezin kuninkaallisen palatsin puutarhoista. Claude Debussyn muistolle omistettu Sinfonioita puupuhaltimille on nimestään huolimatta lyhyt musiikkituulahdus. Olli Mustosen johtama ilta päättyy yhteen 1900-luvun ehdottomaan kulmakiveen. Bartókin tiivistunnelmainen teos tunnetaan etenkin Hohto-elokuvan soundtrackista.  

Esiintyjät

Olli Mustonen (c) Heikki Tuuli
Olli Mustonen
kapellimestari
Olli Mustonen (c) Heikki Tuuli
Olli Mustonen
kapellimestari

Kapellimestari, pianisti ja säveltäjä Olli Mustonen on nimitetty Turun filharmonisen orkesterin taiteelliseksi johtajaksi. Mustonen aloittaa tehtävässään 1.1.2021. Kauden kesto on kolme vuotta, ja sopimukseen kuuluu kaksi optiovuotta. Mustonen on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu huipputason taiteilija, jolla on maailmanlaajuinen kontaktipinta eturivin taiteilijoihin ja vahvat vaikuttajaverkostot kotimaassa.

Olli Mustosen persoonassa toiminta kapellimestarina, pianistina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla.

Viime kausilla Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin, Mariinski-teatterin orkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen solistina. Kapellimestarina hän on viime vuosina tehnyt yhteistyötä mm. Jerusalemin sinfoniaorkesterin ja lukuisten eurooppalaisten orkesterien kanssa. Perustamansa Helsingin Festivaaliorkesterin kanssa hän on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa.

Mustosen sävellystyössä ovat viime aikoina keskeisellä sijalla olleet suurimuotoiset kamarimusiikkiteokset – viime vuosina ovat valmistuneet mm. pianokvintetto ja jousikvartetto. Syyskuussa sai Amsterdamissa ja Lontoossa kantaesityksensä Ian Bostridgelle ja Steven Isserlisille sävelletty, Kalevalaan pohjautuva ”Taivaanvalot” – sinfonia tenorille, sellolle ja pianolle. Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Bonnin Beethovenhaus tilasi Mustoselta jousiseksteton, joka kantaesitettiin heidän Beethoven-festivaalillaan helmikuussa 2020.

Mustosen levytystuotanto on laaja, ja sisältää esimerkiksi Edison- ja Gramophone-palkinnot saaneen Alkanin ja Šostakovitšin preludien levytyksen. Viime vuosien äänitteistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen levytys, sekä RSO:n ja kapellimestari Hannu Linnun kanssa toteutettu Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys.

Mustonen on valittu vuoden 2019 Hindemith-musiikkipalkinnon saajaksi. Mustonen on palkittu myös Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2003.

Kitaristi Ismo Eskelinen
Ismo Eskelinen
kitara
Kitaristi Ismo Eskelinen
Ismo Eskelinen
kitara

Ismo Eskelisen 17-vuotiaana kilpailumenestyksillä alkanut ura on vienyt hänet esiintymään merkittävissä konserttitaloissa kuten Berliinin filharmoniassa, Amsterdamin Concertgebouw’ssa, Lontoon Royal Festival Hallissa ja Brysselin Theatre de la Monnaiessa. Helsingin Musiikkitaloon hänet kutsuttiin ensimmäiseksi kitarasolistiksi sekä Helsingin kaupunginorkesterin että RSO:n konsertteihin. Orkestereiden solistina hän soittaa muun muassa Sakari Oramon, Okko Kamun, Hannu Linnun, John Storgårdsin, Ernest Martínez-Izquierdon ja Miguel Harth-Bedoyan johdolla. Viimeaikaisiin solistitehtäviin lukeutuvat muun muassa konsertit ja nauhoitukset Lontoon BBC Symphony Orchestran kanssa, Saksan kiertue NWD-Filharmonian kanssa sekä konsertit eturivin suomalaisorkestereiden kanssa.

Eskelinen soittaa musiikkia 1500-luvulta nykypäivään. Yhteistyö nykysäveltäjien, kuten Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Jukka Tiensuu, Olli Mustonen, Sebastian Fagerlund, Kirmo Lintinen, Peteris Vasks, Leo Brouwer, Luca Francesconi, Helmut Lachenmann, kanssa on johtanut lukuisiin kantaesityksiin ja levytyksiin. Aktiivisena kamarimuusikkona Eskelinen tekee yhteistyötä muun muassa viulistien Pekka Kuusiston ja Karen Gomyon, sellisti Jan Voglerin sekä baritoni Jorma Hynnisen kanssa. Kitarafestivaaleilla, kuten GFA USA:ssa, hän on suosittu esiintyjä ja opettaja. Eskelinen on kutsuttu soittamaan myös merkittäville musiikkijuhlille, kuten Dresdeniin, Moritzburgiin ja Charlottesvilleen.

Eskelisen lukuisat levytykset ovat olleet maailmanlaajuisia menestyksiä. ”Bach Eskelinen” sai Emma-palkinnon vuoden 2014 klassisena levynä, ja vuonna 2016 julkaistiin ”Bach Eskelinen II”. RSO:n ja Hannu Linnun kanssa levytetty Sebastian Fagerlundin kitarakonsertto ilmestyi vuonna 2018 (BIS). Uusin levytys on yhdessä Jan Voglerin kanssa tehty ”Songbook”, joka julkaistiin kesäkuussa 2019 (Sony Classical).

Eskelinen on toiminut Sonkajärvi Soi -festivaalin taiteellisena johtajana vuodesta 1992 lähtien ja aloitti Riihimäen kesäkonserttien taiteellisena johtajana vuonna 2017. Hän on myös suunnitellut taiteellisia kokonaisuuksia muun muassa kamariorkesteri Avanti!:lle. Hämeenlinnan verkatehtaalle Eskelinen suunnitteli Global Guitar -konserttisarjan vuosille 2016–2017. Vuonna 2017 hänet valittiin kitaran vastuulehtoriksi Sibelius-Akatemiaan.

Teokset

Igor Stravinsky (1882-1971):
Sinfonioita puhaltimille

Igor Stravinsky nousi modernismin eturintamaan 1910-luvun alussa baleteillaan Tulilintu (1910), Petruška (1911) ja Kevätuhri (1913). Niissä uutta olivat säihkyvät orkesterivärit, energinen rytmiikka ja Kevätuhrissa myös häikäilemätön primitivistisyys. Saavutetut modernistiset asemat eivät kuitenkaan kauaa tyydyttäneet Stravinskyä, ja hän alkoi vähitellen hakeutua kohti uudenlaisia ihanteita. Ne hän löysi 1920-luvulla kurinalaisesta uusklassismista.

Sinfonioita puhaltimille valmistui 1920 muistoteokseksi kaksi vuotta aiemmin kuolleelle ranskalaiselle säveltäjäkollegalle Claude Debussylle. Se sijoittuu keskelle Stravinskyn suurta murroskautta ja on jopa nähty yhtenä sen avainteoksista. Se ei vielä ole uusklassinen siinä mielessä, että se mukailisi barokin ja klassismin tekstuureja ja muotoja. Silti se merkitsee jo kauas varhaisten balettien loistosta edennyttä askeettisuutta. Stravinsky luonnehti teosta "täysin formalistiseksi", "marmoriin hakatuiksi säveliksi".

Sinfonioita puhaltimille on lyhyehkö, sävyltään ankara teos. Nimi ei viittaa klassis-romanttiseen sinfoniaperinteeseen vaan sanan vanhaan "yhteissointia" tarkoittavaan merkitykseen. Muistoteoksen luonteen vuoksi Stravinsky mukautti sävellyksen kokonaisuuden muistuttamaan perinteisen ortodoksisen hautajaispalveluksen muotoa. Lyhyet, kirpeät ja signaalimaiset jaksot vuorottelevat venäläisiä kansansävelmiä hyödyntävien melodisten, soinnullisten ja tanssillisten käänteiden kanssa. Teos päättyy levolliseen koraaliin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Joaquín Rodrigo (1901-1999):
Aranjuez-konsertto kitaralle ja pienelle orkesterille

Allegro con spirito
Adagio
Allegro gentile

Espanjalainen Joaquín Rodrigo kuuluu niihin säveltäjiin, jotka elävät suuren yleisön tietoisuudessa yhden tietyn teoksen kautta. Hänellä tuo teos on Aranjuez-konsertto kitaralle ja pienelle orkesterille.

Rodrigo oli vain kolmevuotias, kun hän sokeutui kurkkumädän seurauksena. Se ei kuitenkaan estänyt monipuolisia musiikkiopintoja synnyinseudulla Valenciassa ja 1920-luvulla Pariisissa. Hän sävelsi kansallisesti värittyneeseen uusklassiseen tyyliin laajahkon tuotannon, johon sisältyy useita orkesteriteoksia, useita konserttoja paitsi kitaralle myös muille soittimille sekä kamari- ja vokaalimusiikkia.

Aranjuez-konsertto on sävelletty pääosin Pariisissa juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä 1939, ja kantaesitys oli Madridissa joulukuussa 1940. Teoksen suosio nosti Rodrigon yhdeksi Espanjan tunnetuimmista säveltäjistä mutta jätti samalla hänen muun tuotantonsa varjoonsa. Konsertto seurasi sikälikin Rodrigoa läpi hänen elämänsä, että kun kuningas Juan Carlos aateloi hänet 1991, hänen arvonimekseen tuli "Aranjuezin puutarhojen markiisi".

Konserton innoittajana ovat olleet Aranjuezin kuninkaallisen palatsin puutarhat. Konsertossa eloisat nopeat osat kehystävät keskellä olevaa, teoksen ytimeksi hahmottuvaa hidasta osaa, joka tunnetaan myös mitä erilaisimpina sovituksina. Surumielistä, pakahduttavan kaunista osaa hallitsee englannintorven esittelemä melodia, jossa on vahva andalusialaisen "syvän laulun" cante jondon tuntu. Myös nopeissa osissa on flamencon ja espanjalaisen kansanmusiikin rytmejä ja kuvioita.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Béla Bartók (1881-1945):
Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle

Andante tranquillo
Allegro
Adagio
Allegro molto

Yksi Béla Bartókin musiikillisen ilmaisun tunnusmerkeistä oli kyky lennokkaan melodis-harmonisen keksinnän ja tiukkojen pinnanalaisten konstruktioiden yhdistämiseen. Tästä käy esimerkiksi hänen mestariteoksiinsa kuuluva Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle, joka valmistui kesällä 1936 sveitsiläisen kapellimestarin Paul Sacherin tilauksesta tämän perustaman Baselin kamariorkesterin 10-vuotisjuhliin.

Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle uudisti radikaalilla tavalla jousiorkesteria, ei vain tuomalla mukaan lyömäsoittimia vaan myös moni-ilmeisellä jousisoitinten käsittelyllä, joka on tuttua myös hänen kuudesta jousikvartetostaan. Bartók on rikastanut ilmaisua myös jakamalla jousiston kahteen ryhmään, joiden välissä piano, harppu, celesta ja lyömäsoittimet muodostavat kolmannen ryhmän.

Bartókin konstruktivismi tulee selvimmin esiin aavemaisessa ensiosassa, joka on rakenteeltaan kromaattiseen aiheeseen perustuva fuuga. Toisena on iskevä nopea osa, jossa Bartók hyödyntää paikoin kahden jousiryhmän vastakkainasettelua. Kolmas osa on jännittävin Bartókin monista "yömusiikeista", salaperäisiä tunnelmia maalailevista hitaista osista. Se on yhtä lailla värien ja sointien kuin melodis-harmonisten jännitteiden musiikkia ja sellaisena avaus modernin sointiväriajattelun suuntaan. Energistä finaalia värittää kansanmusiikillinen juurevuus, sekin yksi Bartókin tunnusomaisista ilmaisulajeista. Osan lakipisteessä nousee esiin ensiosan fuugateema mutta nyt laajemmaksi auenneena, kromaattiset kahleensa murtaneena.

Teosesittely: Kimmo Korhonen