Tämä on mennyt tapahtuma.
Vain verkkokonsertti: Venäläinen ilta
Koronarajoitusten takia konsertti lähetetään ainoastaan verkkokonserttina. Verkkolähetyksen seuraaminen on maksutonta.
Leif Segerstam, kapellimestari
Mackenzie Melemed, piano
Turun filharmoninen orkesteri
Jean Sibelius: Jokamies op. 83, osat 10 ja 11
Aleksandr Skrjabin: Pianokonsertto fis-molli op. 20
Dmitri Šostakovitš: Kamarisinfonia op. 110a
Kunniakapellimestari Leif Segerstam palaa orkesterin eteen ja ilta alkaa Segerstamin Sibelius-tulkinnalla. Jokamies on musiikkia Hugo von Hofmannsthalin samannimiseen näytelmään. Konsertti jatkuu venäläisten säveltäjien teoksilla. Illan kruununa kuullaan pianon supertähti Mackenzie Melemedin tulkitsemana Skrjabinin vahva ja virtuoottinen pianokonsertto ja päätösnumerona nautitaan Šostakovitšin väkevästä kamarisinfoniasta.
Konsertin esiintyjät ja ohjelma on muuttunut. Leif Segerstam korvaa Julian Rachlinin ja Mackenzie Melemed Lukas Vondracekin. Tšaikovskin teokset jäävät pois ja tilalla kuullaan Sibeliusta, Skrjabinia sekä Šostakovitšia.
Esiintyjät
Maestro Leif Segerstam on toiminut Turun filharmonisen orkesterin johtajana ja ylikapellimestarina vuodesta 2012 kevätkauden 2019 loppuun saakka. Hänen ylikapellimestarikautensa TFO:ssa päättyi näyttävästi Rirchard Straussin Salomeen 16.-17.5.2019. Segerstamille myönnettiin kunniakapellimestarin arvo ja annettiin ensimmäinen Kultalilja-pienoispatsas toiseksi viimeisen konserttinsa jälkeen järjestettävässä tilaisuudessa torstaina 16.5.2019. Segerstam on yksi Skandinavian monipuolisimmista säveltaiteilijoista – kapellimestari, säveltäjä, viulisti ja pianisti.
Sibelius-Akatemiasta ja Juilliardista hänen tiensä vei Suomen Kansallisoopperaan, Tukholman Kuninkaalliseen oopperaan, Berliinin Deutsche Operiin, Wienin Valtionoopperaan ja Kööpenhaminan Kuninkaalliseen oopperaan. Johtajavierailuja hän teki mm. Metropolitaniin, Covent Gardeniin ja La Scalaan. Näyttävään uraan oopperataloissa nivoutuivat ylikapellimestarin tehtävät Itävallan, Suomen ja Tanskan radion sinfoniaorkestereissa sekä Rheinland-Pfalzin valtionfilharmoniassa. Vuoteen 2007 hän toimi Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina.
Vapaapulsatiivisesta otteesta ammentavan Segerstamin poikkeuksellisen mittava sävellystuotanto sisältää muun muassa yli 310 sinfoniaa. Vuoteen 2013 Leif Segerstam toimi Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professorina. Hänen vaikuttava ja näyttävä uransa on palkittu lukuisin tunnustuksin. Vuonna 2014 tasavallan presidentti myönsi Segerstamille professorin arvonimen. Syksyllä 2015 Malmön ooppera nimitti Segerstamin kunniakapellimestarikseen.
Yhdysvaltalaispianisti Mackenzie Melemed voitti kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun vuonna 2017 ja on hurmannut yleisön musikaalisuudellaan ja säteilevällä lavapersoonallaan. Suomesta kiinnostunut Melemed on opiskellut New Yorkin Juilliard Schoolin Artist Diploma -ohjelmassa ja hänet on palkittu lukuisissa kilpailuissa. Melemed on konsertoinut kotimaansa lisäksi monissa Euroopan maissa ja Kiinassa.
Teokset
Nro 10: Allegro molto
Nro 11: Largo, sempre misterioso
1910-luvun puoliväli oli Sibeliukselle hankalaa aikaa. Maailmansota oli sulkenut mahdollisuuden vierailla Euroopan musiikkikeskuksissa, ja sävellystyö oli ajautunut vaikeuksiin. Viides sinfonia oli esitetty joulukuussa 1915 Sibeliuksen 50-vuotisjuhlakonsertissa, mutta hän ei ollut siihen tyytyväinen ja joutui uusimaan teoksen vielä kahdesti, ennen kuin se oli löytänyt lopullisen muotonsa.
Tässä tilanteessa Kansallisteatteri tilasi 1916 Sibeliukselta näyttämömusiikin. Kyseessä oli Jokamies, Hugo Jalkasen suomennos Hugo von Hoffmansthalin keskiaikaiseen moraliteettiin perustuvasta näytelmästä Jedermann (1911), joka pohtii rikkaan miehen kuoleman kautta synnin, katumuksen ja pelastumisen kysymyksiä. Sen symbolisesti latautuneita henkilöhahmoja ovat mm. Jumala, Kuolema, Jokamies, Hyvät työt, Kauneus ja Paholainen.
Sibelius sävelsi Jokamieheen 16 numeroa käsittävän musiikin. Muutamat osista ovat hyvin lyhyitä eivätkä sellaisenaan sovellu konserttikäyttöön, eikä Sibelius laatinutkaan musiikista orkesterisarjaa. Mukana on kuitenkin myös muutamia laajemmin hahmoteltuja kappaleita. Osa nro 10 (Allegro molto) kuvaa valoisine sibeliaanisine tremolosykkeineen Jokamiehen järjestämien juhlien eloisaa tunnelmaa. Musiikki kuitenkin katkeaa kuin leikaten, kun Kuolema saapuu paikalle ja tunnelma vaihtuu osan nro 11 (Largo, sempre misterioso) aavemaisen pelkistetyksi ja syvämietteiseksi itsetutkiskeluksi, joka jatkaa kromaattisuudessaan neljännen sinfonian (1911) modernia, ekspressionistista tyyliä.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro
Andante
Allegro Moderato
Aleksandr Skrjabin oli monessa suhteessa tyypillinen kuohuvan ja ristiriitaisen aikansa lapsi mutta samalla myös syvän originelli ja itsenäinen taiteilija. Hän aloitti uransa täysiverisenä romantikkona mutta tutustui 1900-luvun alussa mystisiin ja teosofisiin aatevirtauksiin ja eteni niiden innoittama harmonisesti rohkeaan ja omaperäiseen tyyliin, jossa on koettu yhtä lailla symbolistisia kuin ekspressionistisia aineksia.
Skrjabinin pianokonsertto fis-molli valmistui vuosina 1896-97, aikana jolloin hän eli vielä vahvasti varhaistuotantoaan hallinneiden Chopin-vaikutteiden vallassa. Hän oli taitava pianisti ja soitti kantaesityksen solistina Odessassa saman vuoden lokakuussa. Hän esitti teosta usein myöhemminkin sekä Venäjällä että eri puolilla Eurooppaa.
Avausosassa tunnelmat ovat vuoroin haaveellisia, vuoroin lähes äärimmilleen viedyn tunteikkaita. Musiikkia hallitsee vuolas, Skrjabinille tyypilliseen tapaan rikkaasti koristeltu melodisuus. Keskiosa rakentuu neljän muunnelman sarjaksi jousten alussa esittelemästä herkkäpiirteisestä teemasta. Ensimmäisessä ja neljännessä muunnelmassa klarinetti kietoutuu runolliseen dialogiin pianon kanssa, toisena oleva scherzomainen muunnelma tuo osaan eloisuutta, ja vakavimmillaan tunnelmat ovat tummansävyisessä kolmannessa muunnelmassa. Kooda palaa ensimmäisen muunnelman tunnelmiin ja saa osassa kertaavan tehtävän. Konserton painopisteeksi kasvavan finaalin pääteemaa sävyttää tanssillisuus, mutta osassa on myös tunteikkaan laulava ulottuvuus, joka nousee lopulta hallitsevaksi.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Largo -
Allegro molto -
Allegretto -
Largo -
Largo
Siinä missä 15 sinfoniaa edustavat Dmitri Šostakovitšin säveltäjyyden julkisempaa puolta, siinä 15 jousikvartettoa ovat luonteeltaan yksityisempiä teoksia. Aivan erityisen syvänä henkilökohtainen ulottuvuus toteutuu kahdeksannessa jousikvartetossa (1960). Se on soitetuin hänen kvartetoistaan ja tunnetaan myös Rudolf Baršain tekemänä ja säveltäjän hyväksymänä jousiorkesteriversiona otsikolla Kamarisinfonia.
Šostakovitš sävelsi teoksen käytyään 1960 sodan runtelemassa Dresdenissä, ja virallisesti hän omisti kvarteton "fasismin ja sodan uhrien muistolle". Teoksessa on kuitenkin toinen, yksityisempi taso, ja Šostakovitš kertoi eräälle ystävälleen säveltäneensä kvarteton ennen muuta omaksi muistoteoksekseen. Hän alleviivaa teoksen henkilökohtaista latausta lainaamalla siinä aiheita aiemmista teoksistaan, ja samaa korostaa myös säveltäjän nimen saksalaisesta kirjoitustavasta juontuvan nimikkoaiheen D-Es-C-H käyttö.
Kvartetto on epätavallinen, viidestä tauotta toisiinsa kytkeytyvästä osasta rakentuva, hitaiden tempojen hallitsema kokonaisuus. Mottoaihe D-Es-C-H kuullaan heti hitaan ensiosan alussa, ja se esiintyy myös kaikissa muissa osissa. Sisäistyneen mietiskelyn lisäksi musiikissa on toisessa osassa myös raastavia kauhusävelmiä ja groteski juutalaissävelmä, kolmannessa osassa surrealistinen valssimukaelma ja neljännessä osassa lainaus 1800-luvun vallankumouslaulusta. Viimeisessä osassa dramaturginen kaarros täydentyy, kun musiikki palaa ensiosan tunnelmiin nimikkoaiheesta rakentuvan fuugan muodossa.
Teosesittely: Kimmo Korhonen