Saksofonisti Jukka Perko

Tämä on mennyt tapahtuma.

Vain verkkokonsertti: Saivo

Koronarajoitusten takia konsertti lähetetään ainoastaan verkkokonserttina. Verkkolähetyksen seuraaminen on maksutonta.

Ari Rasilainen, kapellimestari 
Jukka Perko, saksofoni 
Turun filharmoninen orkesteri

Outi Tarkiainen: Saksofonikonsertto "Saivo"
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90 "Italialainen"

Outi Tarkiainen on yksi sukupolvensa kiinnostavimpia säveltäjiä, ja Jukka Perkolle omistettu ”Saivo” näyttää saksofonin uudessa valossa. Termi ”saivo” on peräisin saamelaisesta muinaisuskosta ja tarkoittaa alun perin kaksipohjaista järveä, jonka alapuolella on tuonpuoleisten olentojen asuttama maailma. Teos myös lainaa konsertille nimeään. Konsertti päättyy Mendelssohnin Euroopan kiertueella valmistuneeseen sinfoniaan.

Sibeliuksen Pohjolan tytär jää ohjelmasta pois.

Esiintyjät

Ari Rasilainen, kapellimestari
Ari Rasilainen
kapellimestari
Ari Rasilainen, kapellimestari
Ari Rasilainen
kapellimestari

Ari Rasilainen kuuluu oman sukupolvensa tunnetuimpiin suomalaiskapellimestareihin. Hän opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan luokalla ja täydensi opintojaan Arvīds Jansonsin oppilaana sekä Berliinissä viulutaiteilija Aleksander Labkon johdolla. Orkesterityön ohella hän on esiintynyt viulusolistina ja kamarimuusikkona, ja pyrkii vielä nykyäänkin jättämään aikaa kamarimusiikille.

Rasilainen oli Lappeenrannan kaupunginorkesterin ylikapellimestari vuosina 1985–89, Tampereen kaupunginorkesterin päävierailija ja kapellimestari 1989–94 ja Norjan radion orkesterin ylikapellimestari 1994–2002. Hän työskenteli myös Jyväskylä Sinfonian (1994–98) ja Pori Sinfoniettan (1999–2004) ylikapellimestarina. Vuosina 2002–09 Rasilainen toimi Rheinland-Pfalzin saksalaisen valtionorkesterin musiikkijohtajana, minkä ohella hän vieraili säännöllisesti eri orkestereissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tanskalainen Aalborgin sinfoniaorkesteri kutsui Ari Rasilaisen vuonna 2002 pysyväksi päävierailijakseen. Syksystä 2016 hän on Südwestdeutsche Philharmonien ylikapellimestari. Viimeaikaisiin oopperatöihin lukeutuvat muun muassa Jevgeni Onegin Ranskassa sekä Lentävä Hollantilainen ja Salome Saksassa.

Rasilainen on kunnostautunut myös levyttävänä kapellimestarina. Hän on työskennellyt menestyksekkäästi monien levy-yhtiöiden kanssa ja johtanut yli 50 levyllä. Rasilainen on toiminut Würzburgin musiikkikorkeakoulussa orkesterinjohdon professorina vuodesta 2011.

Jukka Perko (c) Tanja Ahola
Jukka Perko
saksofoni
Jukka Perko (c) Tanja Ahola
Jukka Perko
saksofoni

Jukka Perkon kansainvälinen ura alkoi rakettimaisella nousulla vuonna 1987 itsensä Dizzy Gillespien pestattua vasta 19-vuotiaan Perkon big bandiinsä. Perkon häikäisevää soittoa verrattiin nuoreen Charlie Parkeriin ja arvostelut olivat ylistäviä. Gillespien yhtyeessä vietetyn kahden vuoden jälkeen hän on johtanut omia yhtyeitään ja esiintynyt yli 40 maassa. Loistavan soittotekniikkansa siivittämänä ja yhdistelemällä suomalaiskansallisia ominaispiirteitä jazzin perinteeseen hän on kasvanut yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä saksofonisteista.

Jukka Perko & Hurmio-orkesterin Music of Olavi Virta (2000) oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalaislevytys arvostetulle jazzjulkaisija Blue Note -levymerkille. Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin kanssa levytetty Kaanaanmaa (2002) taas toi esiin uusia ulottuvuuksia suomalaisesta identiteettistä ja virsiperinteestä. Tämän jälkeen hän teki neljä muutakin levytystä Blue Notelle, kunnes vuonna 2015 hän levytti duolevyn pianisti Iiro Rantalan kanssa saksalaiselle ACT Music -levy-yhtiölle. Tuorein levytys on huhtikuulta 2017 juhlistaen Dizzy Gillespien 100-vuotisjuhlavuotta.

Jukka Perko on tunnettu lukuisista menestyneistä yhtyeistään, joista tällä hetkellä ajankohtaisimmat ovat kahden kitaran ja saksofonin muodosta Jukka Perko Avara sekä Jukka Perko Tritone maamme ykköskompin, basisti Antti Lötjösen ja rumpali Teppo Mäkysen kanssa. Omien yhtyeidensä lisäksi hän on sinfoniaorkestereiden ja big bandien vakituinen solistivieras. Soittamisen ohessa Perko toimii Viapori Jazz -festivaalin taiteellisena johtajana sekä opettajana Sibelius-Akatemiassa.

Teokset

Outi Tarkiainen (s. 1985:
Saivo (2017) konsertto saksofonille ja orkesterille

1. Kuvajaisesi
2. Vedessä
3. Tuhkassa
4. Heijastus
5. Halkeama

Saksofonikonsertto Saivo on heijastuksista inspiraationsa saanut teos, joka maalaa muotokuvan uudenlaisesta saksofonistista. Sana saivo on peräisin saamelaisten muinaisuskosta ja tarkoittaa alunperin kaksipohjaista järveä, jonka alapuolella on tuonpuoleisten olentojen asuttama maailma kuin kuvajainen meidän maailmastamme. Sävelsin teoksen edesmenneen saamelaisen taiteilijan, Nils-Aslak Valkeapään kotitalossa Yykeänperällä Pohjois-Norjassa Lyngenin vuonon rannalla, jossa ikkunoiden alla aukeava meri saattoi tyynenä päivänä heijastaa kokonaisen todellisuuden pintaansa.

Konsertto alkaa solistin yksinäisellä laululla, jonka ääriin orkesteri tarttuu ja joka sytyttelee kuin pieniä lamppuja eri puolille jousistoa (osa Kuvajaisesi). Toisinaan solisti pysähtyy heijastustaan kuulostellen, ja tunnelma on odottava. Toinen osa (Vedessä) väreilee kujeellisesti, ja valon välkehtivät spektrit kuvastuvat kaikkialle. Musiikin rytmit leikkivät iloisesti ja luistavat pois juuri kun niistä on saamassa otteen. Muodossa on scherzomaisuutta.

Teoksen kolmas osa (Tuhkassa) on dramaattinen: toinen toistaan korkeammat tuhkapilvet jylisevät orkesterissa ja vyöryvät solistin yli voimalla, ja orkesterin välillä vetäessä henkeä huutaa solisti kuin kohtalonsa repimänä. Neljäs osa (Heijastus) on muodoltaan palindromimainen sen musiikki kimaltelee salaperäisesti ja solisti liittyy siihen kuin olisi kaiku itsekin. Toisinaan kuuluu ääniä, jotka kuiskivat oudolla tavalla, ikäänkuin jo toisesta maailmasta kutsuen.

Viides osa (Halkeama) uppoaa Saivoon, Tuonpuoleiseen. Maa ja taivas ovat kääntyneet ylösalaisin, tähdet loistavat alhaalla ja yläpuolella lainehtii vesi. Solisti vaeltaa rauhallisesti eteenpäin, puhuen kaikella tietämyksellään. Jouset leviävät kaikkeuteen ja celesta tikittää itsepintaisesti kuin ajan rajallisuudesta muistuttaen. Musiikin vääjäämättömyys virtaa kohti tuntematonta, solistin voimatta sitä enää vastustaa

Teos on Tapiola Sinfoniettan tilaus ja omistettu saksofonisti Jukka Perkolle. Haluan kiittää Madetoja-säätiötä, Lásságámmi-säätiötä ja Suomen Kulttuurirahastoa tuesta teosta työstäessä.

Teosesittely: Outi Tarkiainen

Felix Mendelssohn:
Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90 "Italialainen"

Allegro vivace
Andante con moto
Con moto moderato 
Saltarello: Presto

1800-luvulla nuorten taiteilijoiden ja varakkaiden nuorukaisten puolipakollisena initiaatioriittinä oli Grand Tour, eri puolille Eurooppaa suuntautunut kiertomatka, jonka pääkohteena, eräänlaisena eurooppalaisen kulttuurin ytimenä oli Italia. Mendelssohnin Italian-matka toteutui vuosina 1830-31, jolloin hän oleskeli pitkään Roomassa ja Napolissa mutta vieraili myös mm. Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa ja Milanossa.

Italian-matkalla sai alkunsa Mendelssohnin A-duuri-sinfonia, joskin kesti maaliskuuhun 1833, ennen kuin teos valmistui. Jotain olennaista Italiassa koetuista vaikutteista on tarttunut teoksen musiikkiin, sillä se on säihkyvin, energisin ja aurinkoisin hänen viidestä numeroidusta sinfoniastaan. Samalla se on myös klassistisen kurinalainen ja hallittu kokonaisuus. Lähin edeltäjä teokselle on Beethovenin niin ikään A-duurissa oleva seitsemäs sinfonia.

Selvimmin välimerellinen aurinkoisuus värittää sammumattoman 6/8-sykkeen siivittämää avausosaa. Kehittelyssä Mendelssohn tuo mukaan uuden aiheen, josta syntyy tehokas fugato. Toisena oleva hiukan kulkuemainen hidas osa on sävyltään tummavireisempi. Kolmas osa on menuetti, vaikka sen tanssilliset piirteet verhoutuvatkin leveään laulullisuuteen. Osista italialaishenkisin on saltarelloksi nimetty mutta pikemminkin napolilaiseksi tarantellaksi hahmottuva finaali. Edes sen avausosan A-duuriin nähden poikkeuksellinen a-molli ei varjosta musiikin energistä elämäniloa vaikka antaakin osalle tavanomaista terävämmän ilmeen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen