Takuya Takashima (c) Jukka Lehtonen

Tämä on mennyt tapahtuma.

Peruutettu: Avoin kenraaliharjoitus: Alppimaiden säveliä

Kerem Hasan kapellimestari
Takuya Takashima, oboe
Turun filharmoninen orkesteri

Franz Schubert: Sinfonia nro 3 D-duuri 
Igor Stravinsky: Dumbarton Oaks
Alessandro Marcello: Oboekonsertto d-molli 
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 35 D-duuri, “Haffner-sinfonia” 

Nousevaa kansainvälistä uraa tekevä Kerem Hasan on tuore ylikapellimestari Innsbruckissa Tirolin sinfoniaorkesterissa. Illan keskiössä kuullaan TFO:n oboen äänenjohtaja Takuya Takashiman tulkintana valoisaa ja koristeellista venetsialaista barokkia. Haffner-sinfonia on hyväntuulista ja kaunista Mozartia parhaimmillaan. Teos valmistui tilaustyönä Salzburgilaisen Haffnerin suvun jäsenen aatelointitilaisuuteen. Sama ilo ja melodiavoittoisuus kuuluu myös wieniläisen Schubertin 18-vuotiaana säveltämässä 3. sinfoniassa.

Kenraaliharjoitukset

Kulttuurikortilla pääset kuuntelemaan Turun filharmonisen orkesterin kenraaliharjoituksia maksutta. Kenraaliharjoituksiin tulee ilmoittautua ennakkoon. Kenraaliharjoitusten kävijämäärä on rajoitettu. 

Ilmoittaudu tästä 3.12. avoimeen kenraaliharjoitukseen:

www.lyyti.fi/reg/0312alppimaidensavelia

Kenraaliharjoitusten tarkka kesto vaihtelee illan konserttiohjelmasta ja esiintyjistä riippuen. Kenraaliharjoituksessa soitetaan konsertin ohjelmisto läpi. Kapellimestarista ja ohjelmistosta riippuen harjoitellaan myös osia tai stemmoja, tai osa ohjelmistosta jätetään pois tai soitetaan kevyemmin.

Kenraaliharjoitukset pidetään Turun konserttitalolla ellei toisin mainita. Konserttitalon ovet avataan n. klo 10.30, salin ovet vasta muutamaa minuuttia ennen harjoituksen alkua. Konserttitalon kahvila ei ole avoinna harjoitusten yhteydessä.

Esiintyjät

Kerem Hasan
Kerem Hasan
kapellimestari
Kerem Hasan
Kerem Hasan
kapellimestari

Kerem Hasan on toiminut kaudesta 2109/2020 alkaen Innsbruckissa Tirolin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina.

Vuonna 2017 Hasanin voittama Nestlén ja Salzburgin Nuori kapellimestari -palkinto loi perustuksia lupaavalle kansainväliselle uralle. Ennen tätä hän oli jo herättänyt kiinnostusta saavuttamalla finalistipaikan Donatella Flick -kapellimestarikilpailussa Lontossa sekä toimimalla apulaiskapellimestarina Walesin kansallisoopperassa.

Kauden kohokohtiin kuuluvat oopperaesitykset Glyndebournessa (Mozartin Taikahuilu) Cardiffissa (Rossinin Sevillan parturi), Innsbruckissa (Saint-Saënsin Simson ja Delila sekä Verdin Rigoletto) ja debyytit SWR Symphony Orchestran, Royal Philharmonic Orchestran sekä Orquesta Sinfónica de Galician kanssa.

Hän on saanut arvokkaita neuvoja David Zinmanin, Edo de Waartin, Gianandrea Nosedan and Esa-Pekka Salosen mestarikursseilta. Hän on avustanut mentoriaan Bernard Haitinkia Chicago Symphony Orchestrassa, Concertgebouw-orkesterissa sekä Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunksissa. Vuonna 2017 hän sai Aspenin kapellimestaripalkinnon ja toimi kesällä 2018 Aspenissa apulaiskapellimestarina.

Lontoossa vuonna 1992 syntynyt Kerem Hasan on opiskellut pianonsoittoa ja johtamista Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa. Hän jatkoi myöhemmin opintojaan Franz Lisztin musiikkiakatemiassa Weimarissa sekä Zürichin yliopistossa kapellimestari Johannes Schlaeflin johdolla.

Takuya Takashima
Takuya Takashima
oboe
Takuya Takashima
Takuya Takashima
oboe

Takuya Takashima (s. 1978 Kushiro, Hokkaido, Japani) aloitti pianonsoiton opiskelun Kawai music schoolissa ja soitti koulun puhallinorkesterissa trumpettia ja saksofonia. Lukiossa hän aloitti oboensoiton. Hän valmistui Sapporon Hokkaido University of Educationista musiikkikasvatuksen linjalta vuonna 2001 ja Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2008. Hän oli Cité Internationale des Arts’ssa Pariisissa residenssitaiteilijana vuosina 2007-2008 ja opiskeli oboeta Jacques Tysin ja barokkioboeta Rafael Palacioksen johdolla. Hän käy edelleen säännöllisesti Jacques Tysin soittotunneilla saamassa inspiraatiota.

Takashima debytoi Sapporon sinfoniaorkesterin solistina 1999 Richard Straussin oboekonsertolla. Hän sai ensimmäisen palkinnon vuonna 2000 sekä Hokkaido International Music Exchange Societyn (HIMES) kilpailussa että Lahden puhallinkilpailussa. Hänet valittiin PMF Pacific Music Festivalin akatemiaan vuosina 2000, 2003 ja 2004. Vuonna 2018 Takashima sai apurahan taiteelliseen työhön Pro Musica Säätiöltä. 

Takashima on työskennellyt vuodesta 2001 lähtien Turun filharmonisessa orkesterissa, jossa hän toimii nykyisin oboen äänenjohtajana. Hän on soittanut ja työskennellyt intendenttinä Sapporossa Pacific Music Festivalissa vuosina 2005-2013. Hän on esiintynyt solistina, kamarimusiikkikonserteissa ja orkestereissa Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Virossa, Latviassa, Venäjällä, Etelä-Koreassa ja Japanissa. Hän on soittanut vierailevana soolo-oboistina useissa pohjoismaiden orkestereissa. Hän opettaa tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa. 

Teokset

Franz Schubert (1797-1828)
Sinfonia nro 3 D-duuri (D 200)

Adagio maestoso –  Allegro con brio
Allegretto
Menuetto: Vivace
Presto vivace

Säveltäminen oli Schubertille parhaimmillaan melkein yhtä helppoa kuin hengittäminen. Huikeimmilleen luomistahti yltyi vuonna 1815, jonka aikana hän, 18-vuotiaana, kirjoitti mm. kaksi sinfoniaa, yhden oopperan, neljä laulunäytelmää, kaksi messua, useita kuoroteoksia, jousikvarteton, pianomusiikkia ja kaiken päälle vielä lähes 150 yksinlaulua, yhteensä yli 20 000 tahtia musiikkia.

Yksi tämän kuumeisen luomisvuoden teoksista oli kolmas sinfonia, joka syntyi kahdessa otteessa yhteensä yhdeksän päivän aikana. Sinfonia henkii suurten edeltäjien Haydnin, Mozartin ja Beethovenin vaikutusta, mutta kaikelle Schubert on antanut raikkaan ja omailmeisen sävyn. Paikoin voisi kuvitella kuulevansa Rossinia, mutta varsinaisista vaikutteista ei liene kyse vaan rinnakkaisilmiöstä, sillä Rossinin oopperoita alettiin esittää Wienissä vasta vuodesta 1816 lähtien.

Schubertin kolmas sinfonia alkaa leveällä Adagio maestoso –johdannolla, josta nopea pääjakso puhkeaa esiin. Ajan jousia suosivasta orkesterikäytännöstä poiketen sekä pää- että sivuteema on uskottu puhaltimille, ja Haydnin joidenkin sinfonioiden tapaan teemat ovat sukua toisilleen. Toisena on valoisan yksinkertainen hidas osa ja kolmantena menuetti, joka on aksentteineen ja synkooppeineen lähempänä beethoveniaanista scherzoa. Teoksen valloittavana kruununa on finaali, yhdistelmä eleganssia ja poikamaisen rajua seikkailumieltä, jota siivittävät äkilliset dynaamiset siirtymät, harmonian yllätykset, jännittävät kromaattiset kuviot ja tarantellamainen 6/8-syke.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Igor Stravinsky (1882-1971)
Konsertto Es-duuri, Dumbarton Oaks

Tempo giusto
Allegretto
Con moto

Stravinsky oli sotienvälisen ajan uusklassismin keskeinen hahmo. Vuoden 1919 Pulcinella-baletista aina oopperaan The Rake's Progress (1954) saakka hän loi musiikkia, joka pohjautui eri tavoin barokin ja klassismin musiikin ilmaisukeinoihin, ja suurelta osin hänen vaikutuksestaan uusklassismista tuli yksi 1900-luvun musiikin valtatyyleistä.

Konsertto Es-duuri kamariorkesterille valmistui 1938 ja sijoittuu Stravinskyn uusklassisen kauden ytimeen. Teoksen tilasivat Mildred ja Robert Woods Bliss, varakas taiteita tukenut amerikkalainen pariskunta, joka juhlisti teoksella 30-vuotishääpäiväänsä. Stravinskyn oli määrä johtaa kantaesitys, mutta tuberkuloosin vuoksi hän ei voinut matkustaa Yhdysvaltoihin. Teoksen johti tammikuussa 1938 Stravinskyn pyynnöstä Nadia Boulenger Blissien upean Washington D.C:ssä sijaitsevan esikaupunkikartanon linnamaisessa musiikkisalissa. Talon nimi Dumbarton Oaks on vakiintunut myös teoksen yleisesti käytetyksi lisänimeksi.

Lajiltaan teos on kamariorkesterille kirjoitettu konsertto Bachin Brandenburgilaisten konserttojen hengessä. Erityisen vahvana yhteys Bachiin tuntuu kolmiosaisen mutta välikkeiden tauottomaksi sitoman teoksen avausosassa ja erityisesti sen ensimmäisessä teemassa. Osa on rytmisesti karakteristista ja raikkaasti soivaa musiikkia, jota barokkihenkinen polyfonia paikoin rikastaa. Toisessa osassa kepeän pelkistetyt äärijaksot kehystävät salaperäisempää keskitaitetta. Päätösosa saa marssimaisine rytmeineen vakavahenkisen ja määrätietoisen ilmeen, jota lyyrisempi välitaite keventää.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Alessandro Marcello (1673-1747)
Oboekonsertto d-molli

Andante e Spiccato
Adagio
Presto

Alessandro Marcellolle – samoin kuin hänen nuoremmalle ja kuuluisammalle veljelleen Benedettolle – musiikki oli rakas harrastus monia ammatillisten velvollisuuksien rinnalla. Marcellon venetsialaista yläluokkaa edustaneeseen sukuun kuului mm. sotapäälliköitä, korkeita virkamiehiä ja yksi dogegin. Alessandro varttui suvun ylellisessä palatsissa Canal Granden varrella, opiskeli musiikkia ja muita taiteita, mutta varsinaisen ammatillisen työnsä hän teki lakimiehenä ja diplomaattina.

Alessandro Marcello kuului jäsenena arvostettuun roomalaiseen kirjalliseen akatemiaan Pontificia Accademia degli Arcadia (Arkadinen akatemia), jonka piirissä hänet tunnettiin pseudonyymillä Eterio Stinfalico, ja tällä nimellä hän myös julkaisi teoksiaan. Hän sävelsi mm. konserttoja, kantaatteja, aarioita, canzonettoja ja viulusonaatteja. Vaikka musiikki muodosti vain sivujuonteen hänen elämässään, hän oli ammattitaitoinen ja pätevä säveltäjä, jolla oli Vivaldin aikalaisena tärkeä rooli varsinkin konserttojen säveltäjänä.

Oboekonsertto d-molli on Alessandro Marcellon tunnetuin teos. Sen hän tavoistaan poiketen julkaisi omalla nimellään 1716 Amsterdamissa, joka oli tuolloin yksi musiikinkustannuksen keskuksista Euroopassa. Ilmeisesti jo ennen tätä Bach oli tutustunut teokseen kopiona ja teki siitä sovituksen cembalolle. Teos on totutun kolmiosainen. Avausosa on hiukan tavanomaista hitaampi Andante e spiccato, keskiosassa oboe piirtää kuvioitaan tasaisen 1/8-sykkeen ylle ja päätöksenä on vauhdikas ja energinen presto-finaali.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
Sinfonia nro 35 D-duuri K.385, "Haffner-sinfonia"

Allegro con spirito
Andante
Menuetto
Presto

Mozartin sinfonia D-duuri (K.385) aloitti hänen suurten Wienin-kauden sinfonioidensa sarjan. Se ei kuitenkaan syntynyt alun perin sinfoniaksi vaan serenadiksi, jonka hän sävelsi kesällä 1782 salzburgilaisen Haffnerin perheen jäsenen Sigmund nuoremman aateloimisjuhlaan. Jo hiukan aiemmin, vuonna 1776, Mozart oli säveltänyt samalle perhelle nykyisin Haffner-serenadina (K.250) tunnetun teoksen, joka oli osoittautunut menestykseksi, joten oli luontevaa, että uusikin serenadi tilattiin häneltä.

Kun Mozart valmistautui kevättalvella 1783 pitämään Wienissä ensimmäisen oman suuren konserttinsa, hän pyysi Salzburgissa asunutta isäänsä lähettämään hänelle kesän 1782 serenadin nuotit. Konserttia varten hän muokkasi teoksen neliosaiseksi sinfoniaksi jättämällä pois alkumarssin ja toisen menuetin sekä täydentämällä orkesteria ääriosissa huiluilla ja klarineteilla.

Haffner-sinfonia on yksi Mozartin vapautuneimmista ja valloittavimmista sinfonioista, jolle ajan oloon tavanomaista suurempi puhaltimisto antaa omaa juhlavuuttaan. Koko suuren orkesterin loistoa hyödynnetään tehokkaasti avausosassa, jota ylväs, kahden oktaavin hyppyjen ja marssirytmien sävyttämä avausaihe hallitsee. Kirjeessä isälleen Mozart totesi, että osa on soitettava "tulisesti". Väliosat – idyllinen hidas osa sekä juhlava menuetti - ovat kevyemmällä kädellä hahmoteltuja. Finaalia siivittää energinen vauhti, ja myöhempien muusikkopolvien iloksi Mozart antoi eräässä kirjeessä esitysohjeen: "Osa on soitettava niin nopeasti kuin mahdollista."

Teosesittely: Kimmo Korhonen