Julian Rachlin

Tämä on mennyt tapahtuma.

Kohtalonsinfonia

Julian Rachlin, kapellimestari ja viulu
Turun filharmoninen orkesteri

Ludwig van Beethoven: Septetto Es-duuri op. 20
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli op. 67 

Ta-ta-ta-taa! ”Näin kolkuttaa kohtalo ovelle”, luonnehti Beethoven teemaa, josta tuli länsimaisen taidemusiikin kenties kuuluisin. Heti ensitahdeistaan alkaen mukaansatempaava ja myrskyisä 5. eli kohtalonsinfonia tehoaa kuulijoihin yhä uudelleen vuosisadasta toiseen. Septetto on kamarimusiikkia seitsemälle soittajalle, ja päävierailija Julian Rachlin soittaa viehättävässä ja hilpeässä teoksessa itse TFO:n äänenjohtajien kanssa. Yhdessä tunteiden ääripäitä edustavat teokset muodostavat harmonisen kokonaisuuden Beethovenin 250-vuotisjuhlavuotta jatkavassa konsertissa.  

Esiintyjät

Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari ja viulu
Julian Rachlin (c) Ashley Klassen
Julian Rachlin
kapellimestari ja viulu

Viulisti, alttoviulisti ja kapellimestari Julian Rachlin on aikamme arvostetuimpia muusikoita. Ensimmäiset 30 vuotta urastaan hän on esiintynyt solistina maailman johtavien kapellimestarien ja orkesterien kanssa. Rachlin on Royal Northern Sinfonian, Turun filharmonisen orkesterin ja Kristiansandin sinfoniaorkesterin päävierailija.

Rachlinin tulevan kauden kohokohtiin kuuluu Indianapoliksen sinfoniaorkesterin kauden avaaminen kapellimestari Krzysztof Urbańskin kanssa. Muita kohokohtia ovat lisäksi esiintymiset Los Angelesin filharmonikoiden, Wienin filharmonikoiden, Israelin filharmonikoiden sekä Mariinskin orkesterin kanssa. Lisäksi Rachlin johtaa tällä kaudella muun muassa Chicagon sinfoniaorkesteria, Birminghamin sinfoniaorkesteria, Varsovan filharmonikoita ja Prahan filharmonikoita sekä tekee kiertueen Japaniin Münchenin sinfoniaorkesterin kanssa.

Liettuassa syntynyt Rachlin muutti Wieniin 1978. Hän opiskeli viulunsoittoa Boris Kuschnirin ja Pinchas Zukermanin johdolla Wienin konservatoriossa. Voitettuaan Euroviisujen vuoden nuorimman muusikon palkinnon vuonna 1988, hänestä tuli nuorin Wienin filharmonisen orkesterin kanssa koskaan soittanut solisti. Hän debytoi orkesterin kanssa Riccardo Mutin johdolla.

Rachlinin levytykset Sony Classical, Warner Classics ja Deutsche Grammophon -levymerkeille ovat saaneet ylistystä. Rachlin on myös UNICEFin hyväntahdonlähettiläs. Julian Rachlin soittaa vuodelta 1704 peräisin olevalla Stradivarius-viululla ja vuoden 1785 Lorenzo Storioni -alttoviululla. Soittimet omistaa Dkfm. Angelika Prokopp -instituutti.

Teokset

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Septetto Es-duuri op. 20

Adagio – Allegro con brio
Adagio cantabile
Tempo di menuetto 
Tema con variazioni: Andante 
Scherzo: Allegro molto e vivace
Andante con moto alla marcia – Presto

Teosten yletön suosio voi joskus muodostua säveltäjille suoranaiseksi taakaksi. Tästä käy esimerkiksi Beethovenin varhaiseen tuotantoon kuuluva septetto Es-duuri op. 20 (1799). Aluksi Beethoven oli iloinen teoksen menestyksestä, mutta kun alkoi näyttää siltä, että se jättäisi hänen merkittävämmät teokset varjoonsa, hän alkoi suhtautua siihen varauksellisemmin. Lopulta hän kirosi koko teoksen ja toivoi, että sen voisi polttaa.

Vaikka Beethovenin septetto on ilmaisultaan kepeähkö, lähinnä Mozartin ja Haydnin divertimentojen ja serenadien maailmaan liittyvä teos, siinä on omaperäisiä ja yksilöllisiä piirteitä. Teoksen esityskokoonpano - klarinetti, käyrätorvi, fagotti, viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso - on epätavallinen ja omana aikanaan kenties jopa uraauurtava. Vaikka otsikko voisi viitata sinfoniseen neliosaiseen muotoon, on teos kuusiosaisessa muodossaan lähempänä serenadeja ja divertimentoja. Sekä ensi- että päätösosa alkavat hitaalla johdannolla, joten teoksessa on itse asiassa kahdeksan erilaista tempovyöhykettä, vuoroin hitaita ja nopeita.

Lähimpänä sinfonista tyyliä on sonaattimuotoinen avausosa. Toisena on lyyrisen melodinen Adagio cantabile ja kolmantena menuetti, jonka teeman Beethoven lainasi omasta pianosonaatistaan G-duuri op. 49 (1796). Neljäs osa on muunnelmasarja teemasta, jota on arveltu reininmaalaiseksi kansanlauluksi. Seuraavana on eloisa scherzo, jonka trioa hallitsee sellon cantilena. Finaali alkaa lyhyellä hitaalla johdannolla mollissa, mutta osan pääjakso on valoisan energinen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Sinfonia nro 5 c-molli op. 67

Allegro con brio
Andante con moto
Scherzo: Allegro (attaca)
Allegro – Presto

Beethovenin sinfoninen vallankumous käynnistyi toden teolla kolmannessa sinfoniassa Eroicassa (1803-04), jossa uudistukset suuntautuivat ilmaisun ja sinfonisen muodon laajentumiseen. Viides sinfonia (1804-08) jatkoi uudistusta mutta eteni nyt toiseen suuntaan, kohti materiaalin keskitystä ja ilmaisun tiiviyttä. Teoksen ydinaiheeksi hahmottuu avaustahtien rytmiaihe, kuuluisa "kohtalonrytmi", joka on mukana kaikissa osissa, verhotuimmin toisena olevassa hitaassa osassa.

Ensiosa on fanaattisen tiivis ja räjähdysvoimainen, lähes kauttaaltaan kohtalonrytmin hallitsema. "Se panee pelkäämään, että talo sortuu", puuskahti Goethe, kun hän kuuli teoksen nuoren Mendelssohnin pianolla soittamana. Hidas osa on ilmeeltään tavallista aktiivisempi ja paikoin mahdikkaaseen loistoon puhkeava, ikään kuin hillitty laulullinen hidas osa ei olisi riittänyt.

Kolmas osa on scherzon asemassa mutta vuoroin salaperäisine, vuoroin uhmakkaine tunnelmineen kaukana Beethovenin sinfonioiden vauhdikkaasta scherzo-tyypistä. Trio-jaksossa puhkeaa esiin energisesti kuohuva fugato C-duurissa, kuin ennakoiden finaalin voimanpurkauksia. Beethoven uudisti sinfonian kokonaismuotoa kytkemällä scherzon ja finaalin tauotta yhteen, ja uutta sinfonisessa dramaturgiassa on myös se, että painopiste on siirtynyt selvästi finaaliin. Sen ulkoisena ilmentymänä on orkesterin laajentaminen piccololla, kontrafagotilla ja kolmella pasuunalla. Samalla kasvu ensiosan uhmakkaasta c-mollista finaalin voitokkaasti säteilevään C-duuriin korostuu entisestään.

Teosesittely: Kimmo Korhonen