Tämä on mennyt tapahtuma.
Olli Mustonen x 3
Olli Mustonen, kapellimestari ja piano
Turun filharmoninen orkesteri
Olli Mustonen: Valoa kohti - fanfaari vaskiyhtyeelle (Suomen ensiesitys)
Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto nro 19 F-duuri
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 8 F-duuri op. 93
TFO:n tuleva taiteellinen johtaja, kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu huipputason taiteilija Olli Mustonen nähdään tutussa kolmoisroolissaan kapellimestarina, pianistina ja säveltäjänä. Ilta alkaa Mustosen fanfaarin Suomen ensiesityksellä. Mozart oli taitava pianisti itsekin, ja yksi Wienin kuuluisimmista 19. pianokonserton säveltämisen aikaan. Beethovenin humoristinen 8. sinfonia kuuluu säveltäjän yhdeksästä sinfoniasta harvemmin kuultuihin.
Esiintyjät
Kapellimestari, pianisti ja säveltäjä Olli Mustonen on nimitetty Turun filharmonisen orkesterin taiteelliseksi johtajaksi. Mustonen aloittaa tehtävässään 1.1.2021. Kauden kesto on kolme vuotta, ja sopimukseen kuuluu kaksi optiovuotta. Mustonen on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu huipputason taiteilija, jolla on maailmanlaajuinen kontaktipinta eturivin taiteilijoihin ja vahvat vaikuttajaverkostot kotimaassa.
Olli Mustosen persoonassa toiminta kapellimestarina, pianistina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla.
Viime kausilla Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin, Mariinski-teatterin orkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen solistina. Kapellimestarina hän on viime vuosina tehnyt yhteistyötä mm. Jerusalemin sinfoniaorkesterin ja lukuisten eurooppalaisten orkesterien kanssa. Perustamansa Helsingin Festivaaliorkesterin kanssa hän on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa.
Mustosen sävellystyössä ovat viime aikoina keskeisellä sijalla olleet suurimuotoiset kamarimusiikkiteokset – viime vuosina ovat valmistuneet mm. pianokvintetto ja jousikvartetto. Syyskuussa sai Amsterdamissa ja Lontoossa kantaesityksensä Ian Bostridgelle ja Steven Isserlisille sävelletty, Kalevalaan pohjautuva ”Taivaanvalot” – sinfonia tenorille, sellolle ja pianolle. Beethovenin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Bonnin Beethovenhaus tilasi Mustoselta jousiseksteton, joka kantaesitettiin heidän Beethoven-festivaalillaan helmikuussa 2020.
Mustosen levytystuotanto on laaja, ja sisältää esimerkiksi Edison- ja Gramophone-palkinnot saaneen Alkanin ja Šostakovitšin preludien levytyksen. Viime vuosien äänitteistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen levytys, sekä RSO:n ja kapellimestari Hannu Linnun kanssa toteutettu Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys.
Mustonen on valittu vuoden 2019 Hindemith-musiikkipalkinnon saajaksi. Mustonen on palkittu myös Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2003.
Teokset
Olli Mustosen muusikontyössä yhdistyvät harvinaisella tavalla säveltäjän, pianistin ja kapellimestarin urat. Vaikka työ esiintyvänä taiteilijana vie oman aikansa, hän on ehtinyt luoda myös säveltäjänä huomattavan tuotannon, johon sisältyy mm. kaksi sinfoniaa (2011, 2013) ja muita laajamuotoisia teoksia, kuten jousikvartetto, pianokvintetto, jousisekstetto ja kaksi nonettoa jousille. Viime vuonna Amsterdamissa kantaesitetty laaja Kalevala-teos Taivaanvalot on saanut otsikon "sinfonia tenorille, sellolle ja pianolle", ja siitä Mustonen on äskettäin muokannut orkesteriversion, jollaisena se on hänen kolmas sinfoniansa. Mustosen teoksissa erilaiset tutunoloisetkin tyylielementit – olipa kyse kansallisista aineksista, uusromanttisista painotuksista tai 1900-luvun klassikoiden antamista virikkeistä - sulautuvat eheäksi ja yksilölliseksi persoonatyyliksi.
Nyt Suomen-ensiesityksensä saava Valoa kohti on valmistunut kesällä 2020 Deutsche Radio Philharmonien tilauksesta kantaesitettäväksi orkesterin syyskauden avajaiskonsertissa Saarbrückenissä syyskuussa 2020. Mustonen kertoo, että nykyisinä epätavallisina aikoina, jotka ovat tuottaneet monia haasteita myös musiikkielämälle, hän halusi säveltää kohottavan ja positiivisen teoksen. Hän toteaa, että Beethovenin musiikissa voi usein aistia taistelua kaaoksen ja pimeyden läpi kohti valoa. Uudessa fanfaarissa toteutuu Mustosen mukaan sävelkielen eroista huolimatta tällainen hyvin beethoveniaaninen ajatus, joka on ollut hänen innoittajanaan ja ohjenuoranaan hänen kirjoittaessaan teosta.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro vivace
Allegretto
Allegro assai
Kun Mozart alkukesällä 1781 vapautui virastaan Salzburgin ruhtinasarkkipiispan hovimuusikkona ja asettui vapaaksi taiteilijaksi Wieniin, tuli pianokonsertoista hänen vahvin aseensa taistelussa wieniläisen musiikkiyleisön suosiosta. Niiden avulla hän saattoi tulla esiin sekä loisteliaana, usein aikansa hienoimmaksi mainittuna pianistina että nerokkaana säveltäjänä.
Kiihkeimmillään Mozartin tahti pianokonserttojen säveltäjänä oli vuonna 1784, jonka aikana syntyi peräti kuusi konserttoa, niistä viimeisenä joulukuussa valmistunut F-duuri-konsertto (K.459). Se on yleisilmeeltään valoisa mutta samalla ikään kuin nousevan linjan muodostava, osa osalta sisällöltään rikastuva teos. Monipuolinen ja itsenäinen (eli jousistosta vapautunut) puhaltimien käsittely on yksi Mozartin kypsän kauden pianokonserttojen ominaispiirteistä, ja tässäkin puhaltimet replikoivat usein omana ryhmänään pianon ja/tai jousiston kanssa. Mozartin omat kadenssit konserton nopeisiin ääriosiin ovat säilyneet.
Ensiosa alkaa monista Mozartin konsertoista tuttujen marssirytmien tahdittamana, jotka saavat kuitenkin tavanomaista kepeämmän ilmeen. Toisena keskeisenä rytmisenä elementtinä ovat varsinkin pianon osuudessa sujuvasti soljuvat triolihelmeilyt. 6/8-tahtilajissa keinuva runollinen ja paikoin haikeakin keskiosa on tavanomaista Mozartin hidasta osaa liikkuvampi allegretto (yleensä andante). Teoksen kruunuksi nouseva finaali on valloittava yhdistelmä opera buffan eloisuutta ja fugatona puhkeavan kontrapunktisen kirjoitustavan syvähenkistä oppineisuutta.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro vivace e con brio
Allegretto scherzando
Tempo di menuetto
Allegro vivace
Beethovenin oppilas Carl Czerny kysyi kerran mestariltaan, miksi tämän kahdeksas sinfonia ei ollut yhtä suosittu kuin seitsemäs. "Koska kahdeksas on niin paljon parempi", vastasi Beethoven.
Ei vain syntyaikoinaan vaan vielä nykyisinkin kahdeksas sinfonia on jäänyt ikisuositun seitsemännen varjoon. Molemmat teokset ovat samalta vuodelta 1812 mutta luonteeltaan hyvin erilaisia. Siinä missä seitsemäs kuuluu rajat rikkovassa rytmisessä energiassaan Beethovenin uudistuksellisiin sinfonioihin, siinä kahdeksas on näennäisesti perinteisempi teos ja sellaisena kuin uudisversio haydnmaisesta sinfonisuudesta. Tunneilmaisunsa lämmössä kahdeksas on sukua niin ikään F-duurissa olevalle Pastoraalisinfonialle, mutta se on sitä paljon särmikkäämpi teos, mikä tulee esiin sekä harmonian, rytmiikan, dynamiikan että yleisemmin koko dramaturgian yllättävissä äkkikäänteissä.
Ensiosassa pastoraalinen lämpö taittuu huumoriin ja lyhyessä kehittelyssä myös yllättävään draamaan. Beethoven kaavaili osan materiaalista alun perin pianokonserttoa, ja koodan fermaattikohdasta voisi luontevasti purkautua esiin solistin kadenssi. Hitaan osan paikalla on kellomaisesti tikittävien sointujen tahdittama kepeä Allegretto scherzando. Kolmannessa osassa Beethoven luopuu sinfonioihin vakiinnuttamastaan scherzosta ja korvaa sen juurevalla menuetilla. Päätösosa kasvaa teoksen painopisteeksi. Notkeiden ja yllättävienkin käänteiden leimaaman osan kooda valtaa lähes puolet koko osasta ja vie lopulta humoristisesti venytettyihin loppurituaaleihin.
Teosesittely: Kimmo Korhonen