Virva Puumala (c) Sonja Hägström

Turun kirjamessut 30 juhlakonsertti

Okko Kamu, kapellimestari
Virva Puumala, sopraano
Turun filharmoninen orkesteri

Ludwig van Beethoven: Coriolan-alkusoitto op. 62 
Georg Philipp Telemann: Don Quijote
Jean Sibelius:
Kaiutar op. 72 nro 4
Men min fågel märks dock icke op. 36 nro 2  
Våren flyktar hastigt op. 13 nro 4
Norden op. 90 nro 1
Den första kyssen op. 37 nro 1
Var det en dröm op. 37 nro 4  

Jean Sibelius: Pelléas ja Mélisande, sarja op. 46

Muutos ohjelmatietoihin: Grant Llewellynin tilalla nähdään kapellimestari Okko Kamu ja Valentina Coladonaton tilalla sopraano Virva Puumala. Andrea Porteran Klecksophonic Lieder jää ohjelmasta pois, ja tilalla kuullaan Jean Sibeliuksen iki-ihania lauluja Puumalan tulkitsemana. Beethovenin Coriolan-alkusoitto, Telemannin Don Quijote sekä Sibeliuksen Pelléas ja Mélisande pysyvät ohjelmassa. 

Turun kirjamessut juhlivat 30-vuotismerkkivuottaan vuonna 2020 pääteemanaan musiikki. Konsertin teokset ammentavat teemansa kirjallisuudesta.

TFO on yksi Turun kirjamessujen vuoden 2020 yhteistyökumppaneista.

Esiintyjät

Okko Kamu (c) Juhani Aromaa
Okko Kamu
kapellimestari
Okko Kamu (c) Juhani Aromaa
Okko Kamu
kapellimestari

Okko Kamun pitkä kapellimestariura alkoi, kun hän 23-vuotiaana voitti ensimmäisen kansainvälisen Herbert von Karajan -kilpailun. Kamu on toiminut Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Suomen kansallisoopperan ja Helsingborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina.

Hän on luotsannut taiteellisena johtajana Oslon filharmonikkoja, Hollannin radion sinfoniaorkesteria ja Stockholm Sinfoniettaa. Kamu on ollut Birminghamin sinfoniaorkesterin, Lausannen kamariorkesterin, Kööpenhaminan filharmonikkojen sekä Singaporen sinfoniaorkesterin päävierailija. Vuosina 2011–2016 hän toimi Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana. Uransa aikana Kamu on johtanut lähes kaikkia maailman merkittävimpiä orkestereita.

Kamun yli 100 levytyksen sarja on täydentynyt Sinfonia Lahden kanssa tallennetuilla Sibeliuksen sinfonioilla BIS-levymerkille. Kamu toimi aiemmin myös perustamansa Musiikkia! Ruovesi -kamarimusiikkitapahtuman taiteellisena johtajana ja esiintyi festivaalilla myös viulistina. 2010 Kamu vastaanotti Suomen Kulttuurirahaston palkinnon, 2011 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.

Virva Puumala (c) Sonja Hägström
VIrva Puumala
sopraano
Virva Puumala (c) Sonja Hägström
VIrva Puumala
sopraano

Sopraano Virva Puumalan nimi on suomalaisyleisölle tuoreista kilpailumenestyksistä tuttu. Hän on vuoden 2019 Lappeenrannan laulukilpailun voittaja ja Mirjam Helin -laulukilpailun semifinalisti, sekä vuoden 2018 Helsinki Lied -kilpailun A-sarjan voittaja yhdessä duoparinsa, pianotaiteilija Juho Lepistön kanssa. Laajalla lied-ohjelmistollaan duopari konsertoi säännöllisesti.

Musiikinopettajan ura mielessään hän valmistui ensin kasvatustieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta, mutta jatkoi sitten laulun ammattiopintoihin Oulun ammattikorkeakoulussa Soile Isokosken oppilaana. Matka jatkui Sibelius-Akatemian laulutaiteen koulutusohjelmaan, jossa hänen tähtäimessään on musiikin maisterin tutkinto.

Puumalan orkesteriohjelmistoon kuuluvat mm. suurten kirkkomusiikkiteosten kuten Bachin Jouluoratorion, Johannes- ja Matteus-passion, sekä Mozartin ja Faurén Requiemien sopraanoroolit. Suomalaisen kamariorkesterin, Suomen Kansallisoopperan orkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin solistina hän on esiintynyt mm. Jukka-Pekka Sarasteen, Hannu Linnun ja Taavi Oramon johdolla.

Virva Puumalan kuluvan syksyn kalenteria täyttävät mm. Samuel Barberin Knoxville: Summer of 1915 ja Gustav Mahlerin neljäs sinfonia Vaasan kaupunginorkesterin solistina, Arnold Schönbergin toinen jousikvartetto Tapiola Sinfoniettan kanssa, sekä joulukonsertit mm. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin solistina. Barokkiohjelmistoa Puumala laulaa kevätkauden 2020 alussa mm. Oulun Vanhan musiikin viikolla.

Teokset

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Coriolan-alkusoitto op. 62

Gnaeus Marcius Coriolanus on yksi niistä monista todellisen ja myyttisen historian välillä häilyneistä henkilöistä, joiden olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta mutta jotka ovat jääneet elämään kirjallisuuden hahmoina. Hän oli kertoman mukaan 400-luvulla eaa. elänyt roomalainen patriisi, joka karkotettiin liian jyrkkien mielipiteiden vuoksi Roomasta. Kostoksi hän hyökkäsi johtamiensa volskien kanssa Roomaa vastaan, mutta äitinsä ja vaimonsa pyynnöstä hän luopui sodasta vaikka tiesi, että volskit tällöin surmaisivat hänet petturina.

Coriolanus muistetaan parhaiten Shakespearen samannimisestä tragediasta, mutta hänen ristiriitainen hahmonsa innoitti myös hiukan vähemmän tunnettua kynäilijää Heinrich von Collinia, jonka näytelmä Coriolan sai ensi-iltansa Wienissä 1804. Beethovenin vuonna 1807 valmistunut alkusoitto liittyykin juuri Collinin näytelmään.

Coriolan-alkusoitto on yksi Beethovenin tiiviimmistä ja keskitetyimmistä teoksista. Jännitteinen pääteema voisi kuvastaa Coriolanuksen taistelua Roomaa kohtaan, kun taas lyyrisesti alkavassa sivuteemassa on kuultu Coriolanuksen äidin ja vaimon vetoavia äänenpainoja. Hengeltään alkusoitto edustaa samantapaista uhmakasta c-molli-tyyliä kuin Beethovenin viidennen sinfonian avausosa, ja sinfonian säveltäminen alkoikin pian alkusoiton jälkeen. Mutta siinä missä sinfonia puhkaisee finaalissa tiensä voitokkaaseen duuriin, siinä alkusoitto on uskollinen tragedian tunnoille ja vaimenee kuohuvien käänteiden jälkeen lopputahtien alistuneisiin pizzicatoihin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Georg Philipp Telemann (1681-1767)
Don Quijote

Ouverture
Le Réveil de Quixotte (Don Quijoten herääminen)
Son Attaque des Moulins a Vent (Hyölläys tuulimyllyjä vastaan)
Les Soupirs amoureux après la Princesse Dulcinée (Lemmenhuokauksia prinsessa Dulcineaa kohtaan)
Sanche Panche berné (Sancho Panzan huijaus)
Le Galope de Rosinante (Rosinanten laukka)
Celui d'Ane de Sanche (Sanchon aasin laukka)
Le couché de Quixotte (Quijoten uni)

Nykyajan näkökulmasta 1700-luvun alkupuolen saksalainen musiikki hahmottuu ennen muuta Johann Sebastian Bachin aikakaudeksi, mutta omana aikanaan tunnetuin maassa vaikuttanut säveltäjä oli Georg Philipp Telemann. Bachiin verrattuna hän edusti musiikinhistoriallisessa jatkumossa jo aavistuksen myöhempää vaihetta ja ehti edetä tuotannossaan myöhäisbarokista kohti klassismia enteillyttä selkeäpiirteisempää galanttia tyyliä. Hän oli yksi musiikinhistorian tuotteliaimmista säveltäjistä, ja häneltä on säilynyt yli 3600 teosta, jotka kattavat käytännöllisesti katsoen kaikki ajan keskeiset sävellysmuodot.

Telemannin myöhäiseen tuotantoon kuuluu 80-vuotiaana sävelletty yksinäytöksinen koominen ooppera (serenata) Don Quichotte auf der Hochzeit des Camacho (Don Quijote Camachon häissä). Se sai ensiesityksensä marraskuussa 1761 Hampurissa, jossa Telemann oli toiminut vuodesta 1721 lähtien monien kaupungin keskeisten musiikki-instituutioiden johtajana.

Oopperan musiikki tunnetaan parhaiten orkesterisarjana, jossa Telemann näyttää kykynsä kuvailevan musiikin säveltäjänä. Sarjan avaa arvokkuutta teeskentelevästä alkujaksosta vauhdikkaaseen rientoon puhkeava alkusoitto, jota seuraa joukko eri tapahtumia kuvailevia osia, mukana Don Quijoten rauhallinen herääminen, hänen vauhdikas taistelunsa tuulimyllyjä vastaan, hänen huokaileva rakkautensa "prinsessa Dulcineaan", muotokuva hänen aseenkantajastaan Sancho Panzasta, Don Quijoten Rosinante-hevosen ja Sancho Panzan aasin laukkakuvaukset ja päätöksenä Don Quijoten uni.'

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Jean Sibelius (1865-1957)
Yksinlauluja

Sibelius tunnetaan parhaiten sinfonioiden ja orkesterin mestarina, mutta hän oli myös merkittävä yksinlaulujen säveltäjä. Hän kirjoitti alun toista sataa laulua, joissa hän sovelsi monipuolisesti tuotantonsa erilaisia tyylielementtejä.

Suurimman osan yksinlauluistaan Sibelius sävelsi ruotsinkielisiin teksteihin, joiden usein henkilökohtaisten tuntojen tulkitsemiseen oma äidinkieli oli luontevin kielivalinta. Muutamia suomenkielisiäkin yksinlauluja hän silti sävelsi, niiden joukossa kalevalaisia tunnelmia lyyrisen impressionistisin sävyin elävöittävä Kaiutar (1915) Larin-Kyöstin runoon.

Sibeliuksen eniten suosima tekstirunoilija oli Runeberg, jonka runoihin hän sävelsi lähes 40 laulua. Jo Sibeliuksen ensimmäinen varsinainen yksinlauluopus, vuosina 1891-92 sävelletty opus 13, koostuu seitsemästä Runeberg-laulusta. Niistä ohikiitävän nuoruuden kuvaus Våren flyktar hastig (1891) on saanut Sibeliuksen käsissä herkkäpiirteisen luonnehdinnan. Myöhempiä tunnettuja Sibeliuksen Runeberg-lauluja ovat kaipauksentäyteinen Men min fågel märks dock icke (1899), luonnontunnelmia ja kaipausta yhdistelevä pitkälinjainen Norden (1917) sekä psykologisesti moni-ilmeinen Den första kyssen (1900).

Sibeliuksen aktiivisinta aikaa yksinlaulujen säveltäjänä olivat muutamat vuodet 1800- ja 1900-lukujen taitteen molemmin puolin. Tähän vaiheeseen kuuluu oopperamaisen komein kaarroksin virtaileva rakkaudenmuisto Var det en dröm (1902) J. J. Wecksellin runoon.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Jean Sibelius (1865-1957)
Pelléas ja Mélisande –sarja op. 46

1. Vid slottsporten (Linnan portilla)
2. Mélisande
(2a. På stranden vid hafvet (Meren rannalla))
3. Vid en källa i parken (Lähteellä puistossa)
4. De trenne blinda systrar (Kolme sokeaa sisarta)
5. Pastorale
6. Mélisande vid spinnrocken (Melisande rukin ääressä)
7. Mellanaktsmusik (Väliaikamusiikkia)
8. Mélisandes död (Melisanden kuolema)

Belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin (1862-1949) näytelmä Pelléas ja Mélisande, kertomus kielletystä ja tuhoon tuomitusta rakkaudesta, sai ensi-iltansa Pariisissa 1893. Vaikka sen suosio jäi puhenäyttämöillä rajalliseksi, sitä luettiin laajalti ja se sai tärkeän aseman yhtenä symbolistisen taidesuuntauksen keskeisistä ilmentymistä. Nykyisin se tunnetaan parhaiten siitä tehtyjen musiikillisten tulkintojen ansiosta. Vuonna 1898 siihen valmistui Gabriel Faurén näyttämömusiikki, 1902 Debussyn mestarillinen ooppera, vuotta myöhemmin Schönbergin suurimuotoinen sinfoninen runo ja 1905 Sibeliuksen näyttämömusiikki, joka sai ensi-iltansa Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa saman vuoden keväällä.

Vaikka Sibelius tunnetaan ennen muuta sinfonikkona, suurten eeppisten linjojen hahmottelijana, hänellä oli myös näyttämömusiikin säveltäjältä vaadittava kyky osata vähillä mutta tehokkailla keinoilla luoda vangitseva ja kuvausvoimainen tunnelma, joka sekä syventää että rikastaa tekstin merkityksiä. Erityisen tarpeen tämä kyky oli Pelléaan ja Mélisanden kaltaisen, paljolti vihjeiden ja alitajunnan unimaailmassa häilyvien tapahtumien ilmentäjänä. Sibelius on eläytynyt herkästi varsinkin Mélisanden arvoitukselliseen hahmoon, yhtä lailla hänen herkkätunnelmaiseksi muotokuvakseen hahmottuvassa osassa Mélisande kuin sarjan päättävässä koskettavan surumielisessä Mélisanden kuolemassa. Hienovireisessä ilmaisussaan sarja kuvastaa Sibeliuksen siirtymää varhaisemman tuotannon uhkeasta romantiikasta kohti hillitympää ja puhdaspiirteisempää tyyliä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen