Turun linna

Steamboat Bill Jr.

Maurice Ravel: Johdanto ja allegro harpulle, huilulle, klarinetille ja jousikvartetille 
Magnus Lindberg: Steamboat Bill Jr. klarinetille ja sellolle 

Johannes Brahms: Pianotrio H-duuri op. 8 (1889 versio) 

Päivi Severeide, harppu 
Anu Honkanen, huilu 
Matteo Mastromarino, klarinetti 
Matti Koponen, viulu 
Jasmine Beams, viulu 
Helinä Nissi, alttoviulu 
Larimatti Punelpuro, sello, ohjelmiston suunnittelija 
Matleena Nyman, piano

Magnus Lindbergin huikea teos perustuu Buster Keatonin kuuluisaan mykkäkomediaan. Monia tyylejä ja tekniikoita yhdistelevä teos tuo esille säveltäjän monipuolisuuden ja Lindberg kuvaakin teoksensa soittamista kuin shakin pelaamiseksi, jossa esiintyjät joutuvat tekemään monta siirtoa yhtäaikaisesti. Ravelin mielikuvituksellisen kaunis Johdanto ja allegro on Pleyel-soitinyhtiön kromaattiselle harppumallille tilaama teos, jossa soitin pääsee loistamaan. Iltapäivä päättyy Brahmsin lennokkaaseen pianotrioon. 

Esiintyjät

Päivi Severeide
harppu
Päivi Severeide
harppu
Anu Honkanen
huilu
Anu Honkanen
huilu
Matteo Mastromarino
klarinetti
Matteo Mastromarino
klarinetti
Matti Koponen
viulu
Matti Koponen
viulu
Jasmine Beams
alttoviulu
Jasmine Beams
alttoviulu
Helinä Nissi
alttoviulu
Helinä Nissi
alttoviulu
Larimatti Punelpuro
sello
Larimatti Punelpuro
sello
Matleena Nyman
piano
Matleena Nyman
piano

Teokset

Ohjelma

1900-luvun alkuvuosina Pariisissa puhkesi pienimuotoinen "harppujen sota" kahden maineikkaan soitinvalmistajan Pleyelin ja Érardin välille. Pleyel tilasi Debussyltä teoksen harpulle ja jousille kuvastamaan yhtiön kehittämän uudenlaisen kromaattisen harpun mahdollisuukia. Näin syntynyt Danses sacrée et profane (1904) sai Érardin tilaamaan vastavetona Maurice Ravelilta (1875-1937) teoksen, jonka oli määrä ilmentää yhtiön patentoiman kaksoispedaaliharpun joustavuutta.

Ravelin teos Johdanto ja allegro harpulle, huilulle, klarinetille ja jousikvartetille valmistui kesällä 1905 ja on sittemmin vakiinnuttanut asemansa yhtenä harpulle kirjoitetun kamarimusiikin perusteoksista. Harppuosuudessa Ravel on tuonut esiin soittimen erilaisia soittotapoja - sekä yksiäänisinä että sointuina liikkuvia glissandoja, arpeggioita ja kekseliäitä huiluäänisovelluksia - ja myös muun yhtyeen soitinnus edustaa Ravelille ominaista rikasilmeisyyttä. Teoksessa lyhyt johdantojakso edeltää harpun soolojakson aloittamaa laajempaa Allegro-vaihetta.

Joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa klarinetisti Kari Kriikku ja sellisti Anssi Karttunen havahtuivat huomaamaan, että klarinetin ja sellon duolle kirjoitettu ohjelmisto oli jäänyt surkean pieneksi, eikä siihen sisältynyt varsinaisia klassikoksi vakiintuneita teoksia. Tilannetta korjaamaan he tilasivat teoksia kymmeneltä suomalaiselta säveltäjältä ja esittivät ensimmäisinä valmistuneet teokset Varsovan Syksy –festivaalilla syksyllä 1990. Näihin teoksiin sisältyi myös Magnus Lindbergin (s. 1958) Steamboat Bill Jr. (1990), joka on jo ehtinyt löytää oman pysyvän sijansa ohjelmistosta.

Teoksen otsikon Lindberg lainasi Buster Keatonin samannimisestä mykkäelokuvan klassikosta vuodelta 1928, mutta mitään elokuvan tapahtumia seuraavaa ohjelmamusiikkia se ei ole. Vaikka kyseessä on kaksi melodiasoitinta, on kappaleen lähtökohta ollut harmoninen niin kuin Lindbergillä yleensäkin. Ja yhtä henkeäsalpaavasti kuin kivikasvoinen Buster Keaton tekee omia hengenvaarallisia stunt-temppujaan valkokankaalla, yhtä ketterästi liikkuvat klarinetti ja sello ääniavaruudessa ja siirtyvät nopeina leikkauksina tunnelmasta ja tyylilajista toiseen.

Ravelin ja Lindbergin teoksista poiketen Johannes Brahms (1833-1897) tarttui H-duuri-pianotriossaan teoslajiin, joka oli trion säveltämisen aikaan jo vakiinnuttanut asemansa yhtenä klassis-romanttisen musiikin peruskokoonpanoista, ja sille olivat aiemmin säveltäneet teoksia mm. Haydn, Mozart, Beethoven ja moni muu. Brahms kirjoitti ylipäätäänkin paljon kamarimusiikkia, ja hän oli sen parissa menestyksekkäämpi kuin kukaan toinen 1800-luvun suuri romantikkosäveltäjä.

H-duuri-pianotrio on sävelletty alun perin 1853-54, ja se oli Brahmsin ensimmäinen julkaistu kamarimusiikkiteos. Vuonna 1889 hän kuitenkin muokkasi teosta perusteellisesti, ja nykyisin esitetään yleensä juuri tätä myöhempää korjattua versiota. Neliosaisen teoksen avausosa on lavean melodista musiikkia, toisena on dynaamisten kontrastien sävyttämä scherzo täyteläisen tasapainoisine trioineen, kolmantena sisäistynyt mutta ajoittain myös romanttisen vuolaasti laulava hidas osa ja päätöksenä odotetun H-duurin sijasta yllättäen h-mollissa oleva finaali.

Teosesittely: Kimmo Korhonen