Ville Matvejeff (c) Jussi Savolainen_2

Tämä on mennyt tapahtuma.

Sinfonia Concertante

Ville Matvejeff, kapellimestari 
Matti Koponen, viulu  
Ilari Angervo, alttoviulu 
Turun filharmoninen orkesteri

György Ligeti: Concert Românesc
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia Concertante viululle, alttoviululle ja orkesterille 
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 38 D-duuri ”Prahalainen"

Kapellimestarimuutos: Ryan Bancroftin tilalla nähdään Ville Matvejeff.

TFO:n konserttimestari Matti Koponen ja RSO:n alttoviulun äänenjohtaja Ilari Angervo yhdistävät voimansa valloittavassa Sinfonia Concertantessa. Loistoa iltaan lisäävät Ligetin kansanmusiikkivivahteinen teos ja Mozartin sinfonia nro 38, lisänimeltään ”Prahalainen”.

Esiintyjät

Ville Matvejeff (c) Jussi Savolainen
Ville Matvejeff
kapellimestari
Ville Matvejeff (c) Jussi Savolainen
Ville Matvejeff
kapellimestari

Ville Matvejeff (s. 1986) on vakiinnuttanut asemansa laaja-alaisena muusikkona sekä yhtenä Suomen menestyneimmistä nuoren polven kapellimestareista. Sibelius-Akatemiassa (MuM) ja Espoon musiikkiopistossa opiskellut Matvejeff aloitti tammikuussa 2014 Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestarina ja syyskuusta 2019 lähtien hän on toiminut Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisena johtajana.

Matvejeffin merkittävimpiin kapellimestarivierailuihin kuuluvat esiintymiset mm. Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Duisburger Philharmonikerin, Orchestre Philharmonique de Luxembourgin, Slovenian radio-orkesterin, Viron kansallisen sinfoniaorkesterin ja Sonderjyllands Symfoniorkesterin johdossa. Suomessa Matvejeff on johtanut lähes kaikkia orkestereita.

Erityisesti oopperan parissa viihtyvän Matvejeffin ohjelmistoon kuuluu yli 60 näyttämöteosta. Syksystä 2014 hän on toiminut Kroatian Kansallisoopperan päävierailijana ja musiikillisena neuvonantajana Rijekassa, jossa hän on johtanut yli 15 oopperaproduktiota ja levyttänyt mm. CPO- ja Naxos-levymerkeille. Hänet nimitettiin Rijekan kunniakapellimestariksi kesällä 2020. Kansainvälisen oopperauransa Matvejeff aloitti Tukholman kuninkaallisen oopperan korrepetiittori-apulaiskapellimestarina, ja toimittuaan mm. Esa-Pekka Salosen ja Leif Segerstamin assistenttina hänet kiinnitettiin kaudeksi 2012–13 Malmön Oopperan vakituiseksi kapellimestariksi. Turun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana 2016-2018 toimiessaan Matvejeff johti Wagnerin ”Parsifal”-konserttiesitykset vuoden 2017 festivaalilla.

Matti Koponen
Matti Koponen
viulu
Matti Koponen
Matti Koponen
viulu

Matti Koponen aloitti viuluopinnot kolmevuotiaana Marja Olamaan johdolla Käpylän musiikkiopistossa. Myöhemmin Koponen siirtyi Seppo Tukiaisen oppilaaksi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle. Akatemian esittävän säveltaiteen linjalla opettajana toimi Päivyt Meller.

Matti Koponen on toiminut freelancerina monissa Suomen ammattiorkestereissa.  Hänellä on ollut pitkäaikaisia sijaisuuksia muun muassa Helsingin kaupunginorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa sekä Lapin kamariorkesterissa, jossa hän toimi 2. viulun äänenjohtajana syyskaudella 2013. Koponen toimi vuodet 2014-2018 Lappeenrannan kaupunginorkesterin ensimmäisenä konserttimestarina. Elokuussa 2018 Koponen aloitti Turku Filharmonian konserttimestarina. Lisäksi Koponen toimii yhtenä Savonlinnan oopperajuhlaorkesterin konserttimestareista.

Koponen esiintyy ahkerasti kamarimuusikkona. Viime vuosina hän on ollut kysytty esiintyjä muun muassa Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, Sysmän suvisoitossa sekä Kaakon kamarimusiikkijuhlilla.

Ilari Angervo
Ilari Angervo
alttoviulu
Ilari Angervo
Ilari Angervo
alttoviulu

Ilari Angervo on yksi Suomen johtavista alttoviulisteista. Musiikkiopintonsa hän aloitti viulunsoitolla Sibelius-Akatemiassa Leena Siukosen johdolla vuonna 1974, kunnes hän vaihtoi alttoviuluun Helge Valtosen ja Jouko Mansneruksen oppilaaksi. Diplomistaan hän sai 1993 korkeimmat mahdolliset arvosanat. Angervo on lisäksi opiskellut Berliinin taidekoulussa 1988–90 Wolfram Christin johdolla ja saanut lisäoppia myös Matti Hirvikankaalta ja Rainer Moogilta.

Angervo toimi Suomen Kansallisoopperan orkesterin alttoviulun äänenjohtajana 1987–88. Radion sinfoniaorkesterin sooloalttoviulistina hän aloitti vuonna 1990. Ilari angervo on soittanut myös Berliinin ja Oslon Filharmonikoissa. Huippumuusikoista kootuissa ns. maailmanorkestereissa Angervo on soittanut Japanin Super World Orchestrassa, Korean World Orchestrassa, sekä Espanjan Orquesta Cadaquesssa. Lisäksi hän on esiintynyt Suomalaisessa Kamariorkesterissa ja Avanti!ssa.

Ilari Angervo on maineikkaan Uusi Helsinki -kvartetin perustajajäsen. Yhtye on voittanut Viitasaaren kansallisen kilpailun lisäksi Concertino Praga kilpailun Prahassa ja Toisen palkinnon Lontoon kansainvälisessä kilpailussa ja palkittu Nuori Suomi -palkinnolla sekä klassisen musiikin Janne-palkinnolla. Angervo on esiintynyt kaikilla merkittävillä suomalaisilla festivaaleilla sekä solistina Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Saksassa, Kreikassa, Japanissa ja Australiassa. Kamarimuusikkona hän on esiintynyt ympäri maailman ja pitänyt laajasti mestarikursseja. Angervo on toiminut Sibelius-Akatemian opettajana ja tutkintolautakuntien jäsenenä vuodesta 1995 lähtien. Tampereen konservatorion opettajana ja luennoitsijana hän aloitti 1996.

Teokset

György Ligeti (1923-2006)
Romanialainen konsertto

Larghetto
Allegro vivace
Adagio ma non troppo
Presto poco sostenuto

Unkarilaisen säveltäjämestarin György Ligetin elämän ratkaiseva taitekohta osui joulukuuhun 1956, jolloin hän päätti Unkarin kansannousun jälkeisissä ankeissa ja ahdistavissa tunnelmissa jättää kotimaansa. Siihen asti hän oli joutunut sopeuttamaan teostensa lähtökohdat Unkarissa hyväksyttyjen tyylirajojen vaatimuksiin, mutta nyt hän koki olevansa vapaa ja etsiytyi kohti uudenlaista ilmaisua. Hän murtautui sensaatiomaisesti modernistisen rintaman eturiviin, kun hänen orkesteriteoksensa Apparitions ja Atmosphères kantaesitettiin 1960-luvun alussa.

Vaikka Ligeti tunnetaan parhaiten Unkarista lähdön jälkeisistä teoksistaan, on hänen varhaisellakin tuotannollaan oma mielenkiintonsa. Osaan varhaisteoksistaan Ligeti otti itse etäisyyttä ja kielsi niiden esittämisen, jotkut taas pääsivät julkisuuteen hänen annettua niille hyväksyntänsä. Romanialainen konsertto (1951) oli tässä suhteessa eräänlainen rajatapaus. Aluksi Ligeti hylkäsi teoksen, joka hänen mukaansa "aineellisti hänen pahimpia sävellyksellisiä harhakäsityksiään", mutta korjailtuaan teosta 1990-luvun puolivälissä hän päästi sen julkisuuteen.

Romanialaisen konserton synty sijoittuu aikaan, jolloin Ligeti eli vahvasti paria sukupolvea vanhempien unkarilaismestarien Béla Bartókin ja Zoltán Kodályn vaikutuksen alaisena, ja näiden tapaan hän on käyttänyt lähtökohtana kansanmusiikista ammennettuja aineksia. Varsinkin yhteys Bartókiin - jota Ligeti kunnioitti suuresti läpi uransa - on läheinen. Selvimpänä sukulaisuus kuuluu energisessä päätösosassa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
Sinfonia concertante viululle, alttoviululle ja orkesterille Es-duuri K. 364

Allegro maestoso
Andante
Presto

Vuosina 1777-79 Mozart teki 16 kuukautta kestäneen matkan Mannheimin kautta Pariisiin. Vaikka matka oli sikäli pettymys, että hän ei onnistunut tekemään Pariisissa varsinaista läpimurtoa, se avasi uusia juonteita hänen luomistyössään. Usealle solistille sävelletyt sinfonia concertantet olivat suosittuja sekä Mannheimissa että Pariisissa, ja myös Mozart kiinnostui sellaisista. Jo matkan aikana syntyivät konsertto huilulle ja harpulle (K.299) sekä sinfonia concertante puhaltimille, joka ei tosin ole säilynyt alkuperäisessä asussaan, ja näihin aikoihin hän aloitti kaksi muutakin usean solistin konserttoa, jotka kuitenkin jäivät keskeneräisiksi.

Hienoimman toteutuman Mozartin kiinnostus useamman solistin konserttoa kohtaan sai hiukan matkan jälkeen Salzburgissa alkusyksyllä 1779 valmistuneessa sinfonia consertantessa Es-duuri viululle ja alttoviululle. Kahden jousisolistin tarjoamat mahdollisuudet ovat selvästi innoittaneet Mozartia, ja niiden dialogi hakee henkevyydessään vertaistaan. Alttoviulun osuus on kirjoitettu muusikolle käytännölliseen D-duuriin, ja Es-duuri saadaan aikaan nostamalla soittimen viritystä puoli sävelaskelta. Tavanomaisesta poikkeava joskin Mozartilla silloin tällöin muulloinkin esiintyvä soittimellinen ratkaisu on myös orkesterin alttoviulujen jakaminen kahteen ryhmään, mikä tuo sointiin omaa lämpöään. Ensiosassa sinfoninen laveus yhdistyy intiimimpiin äänenpainoihin, c-mollissa oleva vakavahenkinen hidas osa kuuluu Mozartin koskettavimpiin lajissaan ja finaali luo teokselle energisen valoisan päätöksen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
Sinfonia nro 38 D-duuri K.504, "Prahalainen"

Adagio – Allegro
Andante
Finale: Presto

Mozart sävelsi sinfonioita läpi uransa, ensimmäisen jo 12-vuotiaana, viimeiset kesällä 1788, kolme vuotta ennen kuolemaansa. Wienin-kaudella vuodesta 1781 lähtien sinfonioita valmistui kuitenkin vain kuusi, osin siksi että pianokonsertot ja oopperat olivat nousseet keskeiseen asemaan, mutta myös siksi, että Mozartin sinfoniat olivat tulleet sisällöltään aiempaa monisäikeisemmiksi.

D-duuri-sinfonia (K.504) kuuluu kolmen viimeisen sinfonian (nrot 39-41) kanssa Mozartin sinfonisiin mestariluomuksiin. Se valmistui joulukuussa 1786, ja Mozart johti ensiesityksen tammikuussa 1787 Prahassa, jonne hän oli matkustanut seuraamaan Figaron häät –oopperansa esityksiä. Muista Mozartin Wienin-kauden sinfonioista poiketen "Prahalainen" on kolmiosainen, mutta sen sinfonisen argumentaation painokkuutta kuvastaa se, että kaikki kolme osaa ovat sonaattimuotoisia. Paikoin musiikki ennakoi jyrkkine käänteineen Mozartin seuraavaa oopperaa Don Giovannia.

Ensiosa on Mozartin rikkain sinfoninen avausosa. Tummasävyinen johdanto purkautuu nopeaksi pääjaksoksi, joka alkaa selkeärajaisen pääteeman sijasta joukolla kontrapunktisesti käsiteltyjä aihelmia. Kontrapunkti tiivistyy edelleen kehittelyjaksossa, joka kasvaa määrätietoisesti kohti huipennusta ja kääntyy sitten ns. valekertauksen kautta kohti eleettömästi alkavaa kertausta.

Hidas osa alkaa rauhallisesti, mutta jo avaustahdeissa on kromaattinen kulku, joka tuntuu ennakoivan osan myöhempiä jännitteitä. Finaali on kahta muuta osaa suoraviivaisempi mutta mitä energisin dynaamisten kontrastien tehostamassa terävyydessään.

Teosesittely: Kimmo Korhonen