Tämä on mennyt tapahtuma.
Wagnerin liedejä
Okko Kamu, kapellimestari
Anna Danik, mezzosopraano
Turun filharmoninen orkesteri
Richard Wagner: Siegfried Idyll
Richard Wagner: Wesendonck Lieder
Richard Strauss: Metamorphosen
Richard Wagnerin ja Richard Straussin sävelet toivottavat uuden konserttikauden tervetulleeksi. Siegfried-idylli ja Wesendonck-liedit ovat esitetyimpiä teoksia Wagnerin oopperoiden lisäksi. Mathilde Wesendonckin viiteen runoon pohjautuvat laulut tulkitsee upea Anna Danik, joka nähtiin Turussa 2017 Müller-Berghausin Die Kalewainen in Pochjola -oopperassa Luonnottaren roolissa. Straussin jousille sävelletty Metamorfooseja on toisen maailmansodan jälkeiselle tuholle omistettu vaikuttava teos.
Esiintyjät
Okko Kamun pitkä kapellimestariura alkoi, kun hän 23-vuotiaana voitti ensimmäisen kansainvälisen Herbert von Karajan -kilpailun. Kamu on toiminut Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Suomen kansallisoopperan ja Helsingborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina.
Hän on luotsannut taiteellisena johtajana Oslon filharmonikkoja, Hollannin radion sinfoniaorkesteria ja Stockholm Sinfoniettaa. Kamu on ollut Birminghamin sinfoniaorkesterin, Lausannen kamariorkesterin, Kööpenhaminan filharmonikkojen sekä Singaporen sinfoniaorkesterin päävierailija. Vuosina 2011–2016 hän toimi Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana. Uransa aikana Kamu on johtanut lähes kaikkia maailman merkittävimpiä orkestereita.
Kamun yli 100 levytyksen sarja on täydentynyt Sinfonia Lahden kanssa tallennetuilla Sibeliuksen sinfonioilla BIS-levymerkille. Kamu toimi aiemmin myös perustamansa Musiikkia! Ruovesi -kamarimusiikkitapahtuman taiteellisena johtajana ja esiintyi festivaalilla myös viulistina. 2010 Kamu vastaanotti Suomen Kulttuurirahaston palkinnon, 2011 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.
Mezzosopraano Anna Danik valmistui laulajaksi Sibelius-Akatemiasta ja Kööpenhaminan kuninkaallisen konservatorion solistiluokalta vuonna 2007. Hän debytoi Rialto-teatterissa Kööpenhaminassa Donna Annan roolissa vuonna 2006, ja on esiintynyt sopraanorepertuaarilla mm. Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan oopperajuhlilla, Berwaldhallenissa, Gulbenkianin musiikkifestivaalilla ja Turun musiikkijuhlilla.
Vuonna 2013 Anna Danik vaihtoi äänialaa mezzosopraanoksi ja kehittyi nopeasti dramaattiseksi mezzoksi. Hänen Eboli-debyyttinsä Chemnitzin oopperassa vuonna 2014 sai loistavan vastaanoton.
Kansainvälisen huomion herättivät Wagner- ja Strauss-roolit. Anna debytoi menestyksekkäästi Berliinin Staatsoperassa Wellgunden ja Schwertleiten rooleissa Wagnerin Ringissä, ja hänen Klytämnestransa Karlsruhessa sai poikkeukselliset arvostelut.
Pahojen kuningataräitien, prinsessojen, satuolentojen ja palvelijattarien roolien kavalkadin lisäksi Anna on esittänyt lukuisia orkesteriteoksia, joista mainittakoon Bergin seitsemän laulua, Mahlerin Rückert-lauluja, Stravinskin Häät, Prokofjevin Aleksandr Nevski, Mozart Requiem sekä Bachin Pääsiäisoratorio.
Tulevia kiinnityksiä ovat Wagnerin Schwertleite ja Erda sekä Eva (Christhoph Ehrenfellnerin Kain ja Aabelista, kantaesitys).
Koronakeväänä 2020 peruttujen keikkojen aikana Anna opiskeli kolme uutta järkäleroolia, ja hän katsoo toiveikkaana musiikin paluuseen ja rakkaan yleisön jälleennäkemiseen.
Teokset
Joulupäivän aamuna 1870 Richard Wagnerin vaimo Cosima sai unohtumattoman, tunteikkaiden sävelten kultaaman herätyksen. Wagner oli järjestänyt vaimonsa syntymäpäivän kunniaksi heidän kotiinsa 13-henkisen kamariorkesterin, joka soitti hänen uuden teoksensa Siegfried-idyllin. Teoksen nimellä Wagner viittasi sekä hänen ja Cosiman nuorimpaan lapseen, edellisenä vuonna syntyneeseen Siegfried-poikaan, että samaan aikaan työn alla olleeseen Siegfried-oopperaan. Wagner oli merkinnyt teoksen ensimmäisen teemaluonnoksen muistiin mahdollisesti jo syksyllä 1864, mutta varsinaisesti teos valmistui vuonna 1870.
Siegfried-idylli on pääosin rauhallisesti kaartuilevaa ja intiimisti soivaa musiikkia, jonka lämmintä tunnelmaa kehittelevän jakson intohimoisemmat käänteet syventävät. Ennen teoksen säveltämistä Wagner oli yli kymmenen vuoden tauon jälkeen palannut Nibelungin sormus –oopperatetralogian kolmannen osan Siegfriedin pariin, ja Siegfried-idyllillä onkin temaattisia yhteyksiä oopperan kanssa. Lisäksi Wagner viittaa teoksessa vanhaan saksalaiseen kehtolauluun "Schlaf, mein Kind, schlaf ein".
Siegfried-idyllin ensiesitys todistaa, että usein itsekeskeiseksi ja omahyväiseksi koetulla Wagnerilla oli myös herkempi puolensa. Wagner ja Cosima pitivät teosta omana yksityisenä aarteenaan, ja suru olikin yhteinen, kun Wagner joutui 1878 myymään sen rahapulassaan kustantajalle. Samassa yhteydessä hän laajensi teoksen 35-henkiselle orkesterille, ja tässä muodossa siitä on tullut hänen esitetyin soitinteoksensa.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
1. Der Engel
2. Stehe still
3. Im Treibhaus
4. Schmerzen
5. Träume
Vuosina 1857-59 Richard Wagner eli syvällä Tristan ja Isolde –oopperan tunnelmissa, ei vain sävellystyönsä salaisessa puutarhassa vaan myös omassa elämässään. Hän oli tutustunut Zürichissä varakkaaseen silkkikauppiaaseen Otto Wesendonckiin, josta oli tullut hänen läheinen tukijansa. Asetelma täydentyi Tristanin ja Isolden kaltaiseksi kolmiodraamaksi, kun Wagner (Tristan) oopperaa säveltäessään rakastui Wesendonckin (Kuningas Marke) kauniiseen vaimoon Mathildeen (Isolde), joka muusan velvollisuutensa tuntien vastasi säveltäjän rakkauteen. Wagner työskenteli Wesendonckin hänen käyttöönsä tarjoamassa pienessä huvilassa, jonka työhuoneessa Mathidle alkoi vierailla yhä useammin.
Olipa Wagnerin ja Mathilden rakkaus luonteeltaan platonista tai eroottista, se jätti jälkensä Wagnerin sävellystyöhön ja tuotti hänen hienoimman lauluteoksensa, kun hän marraskuun 1857 ja toukokuun 1858 välisenä aikana sävelsi viisi laulua Mathilden runoihin. Kahdella laululla oli suora yhteys Tristaniin ja Isoldeen: kolmanneksi sijoitettu Im Treibhaus (Kasvihuoneessa) liittyy oopperan kolmannen näytöksen alkusoittoon ja päätöslaulu Träume (Unelmia) toisen näytöksen rakkauskohtaukseen. Wagner luonnehtikin näitä kahta laulua "tutkielmiksi Tristania ja Isoldea varten". Im Treibhaus on lauluista syvähenkisin ja vaikuttavin ja tavallaan sarjan ydin. Se huokuu salaperäistä kaipausta runon minä-hahmon verratessa itseään kasvihuoneen kasveihin, joiden kotimaa on muualla. Päätöslaulu Träume kasvaa vuolain kaarroksin hehkuvaan tunteikkuuteen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Kun toinen maailmansota alkoi kääntyä saksalaisten tappioksi, Richard Strauss näki omien oopperoidensa näyttämöiden tuhoutuvan yksi toisensa jälkeen. Münchenin oopperaa pommitettiin jo loppuvuodesta 1943, Dresdenin ooppera, jossa hän oli kokenut useimmat suurista menestyksistään, paloi tuhkaksi helmikuussa 1945, ja kuukautta myöhemmin oli Wienin valtionoopperan vuoro.
Münchenin oopperan pommitusten jälkeen Strauss kirjoitti muistiin lyhyen sävelaiheen ja antoi sille otsikon ”Valituslaulu Münchenille”. Wienin oopperan tuhoutumista seuranneena päivänä hän otti luonnoksen jälleen esiin ja alkoi toden teolla säveltää teosta, joka valmistui kuukauden kuluttua huhtikuussa 1945. Metamorfooseja, ”tutkielma 23 soolojouselle”, on teos, jossa Straussin henkilökohtaiset tunnot tiivistyvät vaikuttavaksi, yleispäteväksi elegiaksi.
Metamorfoosien yhtä laajaa osaa hallitsee täyteläinen, usein polyfonisesti rikas jousisointi. Musiikki virtaa eteenpäin vuolaina kaarroksina, jotka kasvavat suuriksi, paikoin intohimoisiksi nousuiksi. Jo alkutahdeissa kuullaan viittaus Beethovenin Eroica-sinfonian surumarssiin, ja teoksesta on löydetty viittauksia myös mm. Bachin, Mozartin ja Wagnerin teoksiin. Päätösvaihetta hallitsevat tummat, traagisiksi syvenevät sävyt. Viimeisten tahtien aikana soi bassossa aiempaa täydellisemmässä muodossa sitaatti Eroican surumarssista, sävellajikin on sama c-molli, ja lainauksen oheen Strauss on kirjoittanut paljon puhuvat sanat ”In Memoriam”.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
1. Enkeli
Lapsuuteni varhaisina päivinä
kuulin usein kerrottavan enkeleistä,
jotka vaihtoivat taivaan ihanan autuuden
maalliseen auringonvaloon,
ja että siellä, missä sydän suruissaan
murehtii maailmalta salassa,
missä se haluaa hiljaa vuotaa kuiviin
ja menehtyä kyynelvirtaan,
missä sen harras rukous
anoo ainoastaan vapahdusta;
Silloin enkeli leijuu alas
ja nostaa sen hellästi taivaaseen.
Niin, myös minua varten laskeutui enkeli,
ja loistavin siivin hän kuljettaa
kaukana kaikesta tuskasta,
sieluni taivasta kohti!
2. Seisahdu
Humiseva, kohiseva ajan ratas,
sinä ikuisuuden mittaaja,
laajan kaikkeuden loistavat sfäärit,
jotka ympäröitte maapalloa;
iänikuinen luominen, pysähdy jo,
kehitys riittää, anna minun olla!
Pysähdy, siittävä voima,
ikuisesti luova alkuajatus!
Pidätä henkeäsi, tyynnytä kiihkosi,
vaikene edes sekunnin ajaksi!
Paisuva syke, hillitse lyöntisi,
Pääty, tahdon ikuinen päivä!
Jotta autuaan suloisessa unohduksessa
voisin ymmärtää koko onneni!
Kun silmät juovat autuaina toisiaan,
sielut uppoutuvat toisiinsa kokonaan;
olemus löytää itsensä toisessa,
ja kaiken toivomisen loppu ilmoittaa tulostaan,
huulet mykistyvät hämmästyksen hiljaisuuteen,
eikä sisimmästä kumpua enää yhtään toivetta:
Ihminen tunnistaa iäisyyden jäljet
ja ratkaisee arvoituksesi, pyhä luonto!
3. Kasvihuoneessa
Korkealle kaartuvat lehtikruunut,
smaragdikatokset,
te kaukaisten seutujen lapset,
kertokaa minulle, miksi valitatte?
Vaieten laskette oksanne,
maalaatte niillä merkkejä ilmaan,
ja kärsimysten mykkänä todistajana
kohoaa suloista tuoksua.
Lavealle, kaipaavassa toivossanne,
levitätte käsivartenne
ja syleilette harhan vangitsemina
kauhistuttavaa, autiota tyhjyyttä.
Tiedän hyvinkin, kasviparka;
jaamme yhteisen kohtalon.
Vaikka meidät ympäröi valo ja loisto,
kotiseutumme ei ole täällä!
Ja niin kuin aurinko iloisena luopuu
päivän turhasta loistamisesta,
se, joka todella kärsii,
verhoutuu vaikenemisen pimeyteen.
Tulee hiljaista, kuiskiva liike
täyttää arasti pimeän tilan:
näen raskaiden pisaroiden riippuvan
vihreiden lehtien reunoilla.
4. Tuskat
Aurinko, itket joka ilta
kauniit silmäsi punaisiksi,
kun merenpeilissä kylpiessäsi
sinut tavoittaa varhainen kuolema.
Mutta nouset taas vanhassa loistossasi,
sinä pimeän maailman sädekehä,
heräten taas aamulla uutena,
kuin ylpeä voitonsankari!
Ah, pitäisikö minun sitten valittaa
ja nähdä sinut, sydämeni, niin raskaana,
kun kerran auringonkin pitää vaipua epätoivoon,
kun auringonkin pitää laskea?
Ja kun kerran kuolema synnyttää vain elämää
antavat tuskatkin vain onnea:
Oi! Miten kiitänkään siitä, että
luonto on antanut minulle sellaisia tuskia!
5. Unelmat
Sano, mitkä ihmeelliset unet
pitävät mieltäni niin vallassaan,
etteivät ne ole tyhjän vaahdon lailla
hävinneet olemattomiin?
Unelmat, jotka joka hetki,
joka päivä kukoistavat aina kauniimpina,
ja taivaisella ilmoituksellaan
autuaasti läpäisevät sisimpäni!
Unelmat, jotka kuin kirkkaat säteet
uppoutuvat sieluuni,
maalatakseen sinne ikuisen kuvan:
unohdus, vain yhtä ajatellen!
Unelmat – kuin kukkaset, jotka
kevätaurinko suutelee esiin lumesta,
jotta uusi päivä tervehtisi niitä
ennen aavistamattomalla ilolla,
niin että ne kasvavat ja kukoistavat,
lahjoittavat unelmoiden tuoksuaan –
hiipuvat hiljaa rinnassasi
ja vaipuvat sitten hautaan.
Suomennos: Jenni Lättilä