Turun tuomiokirkko

PERUUTETTU: Pääsiäiskonsertti

Turun filharmonisen orkesterin kevätkauden ohjelmisto sekä Konserttitalon ison salin muut tapahtumat peruutetaan 12.4.2020 asti. Lipun ostaneisiin asiakkaisiin ollaan yhteydessä. 

Tõnu Kaljuste, kapellimestari
Joska Lehtinen, tenori
Miljenko Turk, baritoni

Chorus Cathedralis Aboensis
Turun konservatorion kamarikuoro
Turun filharmoninen orkesteri

Arvo Pärt: Trisagion
Giacomo Puccini: Messa di Gloria

Puccinin viisiosainen messu sekä Pärtin Trisagion johdattelevat pitkäperjantain ja alkavan pääsiäisviikonlopun tunnelmaan. Virolainen kapellimestarilegenda Tõnu Kaljuste on johtanut TFO:ta edellisen kerran 2004 ja tekee nyt odotetun paluun. Puccini tunnetaan yhtenä rakastetuimmista oopperasäveltäjistä, ja myös messuun on päässyt oopperallisia vaikutteita. Teos on värikäs, eloisa ja täynnä musiikillisia yllätyksiä. Messun tulkitsevat neliääninen kuoro sekä tenori ja basso.

Esiintyjät

Tõnu Kaljuste
Tõnu Kaljuste
kapellimestari
Tõnu Kaljuste
Tõnu Kaljuste
kapellimestari

Kansainvälisen median “karismaattiseksi ja energiseksi” ylistämä Tõnu Kaljuste on kerännyt mainetta niin kuoron kuin orkesterinkin johtajana ympäri maailmaa.

Kaljuste on Viron filharmonisen kamarikuoron ja Tallinnan kamariorkesterin perustaja. Kaljuste on lisäksi Arvo Pärtin, Erkki Sven-Tüürin, Veljo Tormiksen ja Heino Ellerin tuotannon vannoutunut puolestapuhuja. Hän on tehnyt yhteistyötä pohjoismaisten ja itä-eurooppalaisten nykymusiikkisäveltäjien kuten Alfred Schnittke, György Kurtag, Krzysztof Penderecki sekä Giya Kancheli kanssa.

Kaljuste sai Arvo Pärtin Adam´s Lament –teoksen levytyksestä Grammy-palkinnon vuonna 2014 kategoriassa ”Paras kuoroesitys”. Vuonna 2019 Tõnu Kaljuste voitti International Classical Music Awards -palkinnon Arvo Pärtin sinfonioilla 1–4 Wroclaw Philharmonic Orchestran kanssa.

Kaudesta 2019–20 alkaen Kaljuste on Tallinn Philharmonic Societyn sekä Tallinnan kamariorkesterin taiteellinen johtaja Kaljuste on toiminut ylikapellimestarina Alankomaiden kamarikuorossa sekä Ruotsin radion kuorossa, jonka kunniakapellimestariksi hänet nimitettiin vuonna 2019. 

Vuodesta 2014 alkaen hän on toiminut Virossa Nargen-oopperan taiteellisena johtajana. Kaljuste tekee läheistä yhteistyötä Tukholman Baltic Sea Festivalin kanssa ja osallistui Hampurin Elbphilharmoniessa järjestettyyn ECM-levymerkin festivaaliin helmikuussa 2020.

Tõnu Kaljuste on Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen ja saanut japanilaisen ABC Music Awards –palkinnon sekä Robert Edler -palkinnon.

Joska Lehtinen
tenori
Joska Lehtinen
tenori
Miljenko Turk
baritoni
Miljenko Turk
baritoni
Chorus Cathedralis Aboensis
Chorus Cathedralis Aboensis
kuoro
Chorus Cathedralis Aboensis
Chorus Cathedralis Aboensis
kuoro

Chorus Cathedralis Aboensis (CCA) on orkesterisäestyksellisiin suurteoksiin erikoistunut sinfoniakuoro. CCA toimii tiiviissä yhteistyössä Turun filharmonisen orkesterin (TFO) sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanssa. Kuoro on perustettu 1982 ja sen taiteellisena johtajana on toiminut  vuodesta 2015 Märt Krell.

CCA-kuoron laajaan kantaohjelmistoon kuuluvat kaikki keskeisimmät kirkkomusiikkiteokset kuorolle ja orkesterille. Kuoro on esiintynyt muun muassa Helsingin ja Lohjan kaupunginorkesterien, Jyväskylä Sinfonian, Radion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, Tampere Filharmonian ja Tapiola Sinfoniettan konserteissa ja laulanut lukuisien tunnettujen solistien kanssa. Kuoro pitää myös a cappella -konsertteja. Viime vuoden keväällä CCA esiintyi Turun ystävyyskaupungissa Kölnissä. 

Vuonna 2017 CCA toimi oopperakuorona Müller-Berghausin Die Kalewainen in Pochjola- oopperassa Logomossa ja Turun musiikkijuhlilla Wagnerin Parsifalin konserttiversiossa. Samana vuonna kuoro kantaesitti Pauliina Isomäen Vuorisaarna-oratorion. Timo-Juhani Kyllösen oratorio-ooppera Unohdetut sankarit esitettiin helmikuussa 2020. 

Vuonna 2019 CCA nominoitiin International Classical Music Awards - kuorosarjassa, ja kuoron levytys Christus am Ölberge, Elegischer Gesang TFO:n kanssa oli ehdokkaana Vuoden Klassinen sarjassa Emma-gaalassa.

Tulossa on muun muassa perinteinen joulukonsertti tuomiokirkossa joulukuussa ja alkuvuonna 2021 elokuva- ja pelimusiikin konsertti Winter is Coming.

Turun konservatorion kamarikuoro (c) Eeva Hietala
Turun konservatorion kamarikuoro
kuoro
Turun konservatorion kamarikuoro (c) Eeva Hietala
Turun konservatorion kamarikuoro
kuoro

Turun konservatorion kamarikuoro syntyi vuonna 2003 ideasta luoda Turkuun korkeatasoinen kamarikuoro, jonka laulajat ovat kokeneita kuorolaulajia, laulun opiskelijoita sekä jo valmistuneita laulajia.

Sekakuoro on kunnostautunut viime vuosina säestyksettömän kuoromusiikin, eritoten nykymusiikin esittäjänä, mutta ohessa on tehty myös yhteistyötä useiden orkesterien kanssa, mukaan luettuna Turun filharmoninen orkesteri, Sigyn Sinfonietta ja Laivaston soittokunta. Laulajisto taipuu moneen ja soi tarvittaessa yksi- tai kolmikymmenäänisenä, ulottuvuudessaan kontrasta kolmiviivaiseen. Turun konservatorion kamarikuoro on konsertoinut eri puolilla Suomea ja ulkomailla.

Kuoro on palkittu Irlannin Corkin kuorokilpailussa parhaasta elävän nykysäveltäjän teoksen esityksestä vuonna 2011 Markus Yli-Jokipiin johdolla ja Tampereen Sävelen kolmella kultaleimalla vuonna 2015 Esko Kallion johdolla. Kuoron perustanut taiteellinen johtaja Timo Lehtovaara palasi 15-vuotiaaksi ehtineen kuoron johtoon syksyllä 2018. Vuosina 2019–2020 kamarikuoro keskittyy Varsinais-Suomen kulttuurirahaston ja Suomen kulttuurirahaston keskusrahaston tukemaan suurhankkeeseensa tuoda uutta elektroakustista kuoromusiikkia kuuluville kolmen "Piuhat kiinni!" -konsertin myötä. Seuraavat konsertit ovat toukokuussa ja marraskuussa.

www.turunkonservatorio.fi/kamarikuoro

Teokset

Arvo Pärt (s. 1935)
Trisagion

Virolainen, pitkän Berliinin-kauden jälkeen kotimaahansa palannut ja nykyisin Laulasmaalla Suomenlahden rannalla asuva Arvo Pärt on ortodoksiseen mystiikkaan uppoutunut erakko, maallinen ja kenties hiukan hengellinenkin pyhimys keskellä omaa, ristiriitojen täyttämää maailmaamme. Pärtin musiikki on tarjonnut henkisen pakopaikan modernin elämän keskellä kipuileville ihmisille, ja hänen musiikkinsa kuulijoiden määrä on kasvanut siinä määrin, että hänestä tuli 2010-luvulla maailman esitetyin elävä taidemusiikin säveltäjä.

Varhaisemmassa tuotannossaan Pärt ehti kokeilla monenlaisia ilmaisukeinoja, mm. uusklassismia, sarjallisuutta ja kollaasitekniikkaa, kunnes hän 1970-luvun puolivälissä löysi nykyisen tyylinsä. Sen pelkistynyt, seesteisen puhdassointinen olemus on lähellä minimalismia, mutta siinä kuuluu virikkeitä myös ortodoksisesta ja keskiaikaisesta kirkkomusiikista. Pärt on luonnehtinut ilmaisuaan "tintinnabuli"-tyyliksi, sillä kolmisoinnun sävelet ovat hänelle kuin kelloja, joita latinankielinen sana "tintinnabulum" tarkoittaa.

Trisagion (1992/95) sai kantaesityksensä Ilomantsissa, jonka ortodoksiselle seurakunnalle teos on omistettu. Nimi viittaa ortodoksiseen liturgiaan sisältyvään Pyhän Kolminaisuuden virteen ("Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä"). Teoksessa on paljon Pärtille ominaista niukkaa, haurasta ja hidasliikkeistä tai jo täysin pysähtynyttä musiikkia mutta hetkittäin myös hänen musiikissaan tavallista jyrkempiä käänteitä ja voimakkaampia äänenpainoja.

Giacomo Puccini (1858-1924)
Messa di Gloria

Jos Giacomo Puccini olisi jatkanut sukunsa miesten traditiota, hän olisi aikanaan ottanut vastaan työn synnyinkaupunkinsa Luccan San Martinon katedraalin maestro di cappellana ja olisi ollut tässä virassa jo viidennen perättäisen sukupolven Puccini. Silloin maailma olisi jäänyt ilman La bohèmea, Toscaa, Madama Butterflytä, Turandotia ja muita hänen oopperoitaan. Puccinin kohtalon ratkaisi viimeistään hänen 17-vuotiaana läheisessä Pisassa näkemänsä Verdin Aidan esitys. "Tuntui kuin musiikillinen ikkuna olisi avautunut minulle", hän kertoi myöhemmin.

Vaikka Puccini kohdisti jo varhain urahaaveensa oopperaan, hän sävelsi opintovuosinaan paljon muutakin musiikkia, ensin Luccassa, sitten Milanon konservatoriossa. Luccan Istituto Musicale Pacinissa hänen lopputyönään oli vuonna 1880 valmistunut täysimittainen messu, jonka Credo-osa oli valmistunut jo kaksi vuotta aiemmin ja esitetty silloin itsenäisenä teoksena.

Puccinin messu sai hyvän vastaanoton ensiesityksessään Luccassa heinäkuussa 1880. Toista kertaa teosta ei kuultukaan hänen elinaikanaan, sillä hän ei julkaissut teosta ja hyödynsi sen materiaalia oopperoissaan, Kyrie-osaa Edgarissa (Milano 1889) ja Agnus Dein musiikkia läpimurto-oopperassaan Manon Lescaut'ssa (Torino 1893). Messun seuraava esitys oli vasta 1952 Chicagossa, minkä jälkeen teos on vähitellen vakiinnuttanut pysyvän paikan kuorojen ohjelmistoissa.

Vaikka Puccini antoi messulleen vain yksinkertaisen otsikon Messa a quattro voci, neliääninen messu, se julkaistiin 1951 Messa di Gloriana, ja sillä nimellä se nykyisin yleisesti tunnetaan. Kyseessä on silti täysimittainen viisiosainen messusävellys, ei varsinainen Messa di Gloria, johon sisältyvät vain osat Kyrie ja Gloria. Teoksesta voi aistia Puccinin nuoruudenihanteen Verdin vaikutusta aina Aida-oopperan muistumia myöten, mutta samalla se on ihailtava näyte 21-vuotiaan (ja Credon aikaan 19-vuotiaan) säveltäjän vankasta materiaalin ja keinojen hallinnassa. Vaikka kyseessä on hengellinen teos, viittaavat monet jaksot tulevaan oopperasäveltäjään.

Teoksen avaa lyhyt Kyrie-osa, jota hallitsee lyyrisen kaunis, herkkävireinen tunnelma; vain Christe eleison –jaksossa kuullaan voimakkaampia äänenpainoja.

Gloria on teoksen laajin ja monivaiheisin osa. Gloria-osille ominaisesti sitä hallitsee valoisa ja usein komeasointiseksi ja paikoin marssimaiseksikin paisuva ilmaisu, josta erottuvat tenorin pitkälinjainen soolo (Gratias agimus tibi) ja osan upeasti huipentava Cum Sancto Spiritu –fuuga vastateemaksi ilmestyvine Glorian avausteemoineen.

Credo on Glorian rinnalla messun toinen laajempi ja suurieleisempi osa mutta siihen verrattuna luonteeltaan vakavampi. Osa alkaa vaikuttavalla Credo in unum Deum –jaksolla. Osassa on myös tenorisoolo (Et incarnatus) ja sitä seuraava tummasävyinen Crucifixus, jossa kuullaan esityksissä vaihtelevasti baritonisooloa tai kuoron bassojen unisonolinjaa.

Kuoron Sanctus saa jatkeekseen baritonisoolon pitkälinjaisen Benedictuksen, ja kuoron lyhyt Hosanna sulkee osan. Päätösosa Agnus Dei antaa sekä erikseen että yhdessä tilaa kummallekin solistille, ja osa muodostaa messulle valoisan päätöksen.