Anu Tali

Tämä on mennyt tapahtuma.

PERUUTETTU: Enigma

Turun filharmonisen orkesterin kevätkauden ohjelmisto sekä Konserttitalon ison salin muut tapahtumat peruutetaan 12.4.2020 asti. Lipun ostaneisiin asiakkaisiin ollaan yhteydessä. 

Anu Tali, kapellimestari
Marko Ylönen, sello

Turun filharmoninen orkesteri

Erkki-Sven Tüür: Le poids des vies non vécues
Bernd Alois Zimmermann: Canto di Speranza

Alexandr Glazunov: Chant du Ménestrel op. 71
Edward Elgar: Enigma-variaatiot op. 36

Marko Ylönen tekee laajoja kiertueita maailmalla ja esiintyy ympäri Suomea. Yksilöllisestä modernista soinnistaan ja erilaisista 1900-luvun tyyleistä ja tehoista tunnetun Zimmermannin ”toivon laulu” kuuluu huippusellistin repertuaariin. Vastaparina kuullaan Glazunovin ”minnelaulajien laulu”, haaveileva ja tunteellinen teos sellolle ja orkesterille. Alkupalana kapellimestari Anu Tali tarjoilee maanmiehensä Tüürin sodissa kuolleiden muistoa kunnioittavan teoksen ”elämättömän elämän taakka” ja loppunäytöksenä Elgarin tuotannon helmen, Enigma-variaatiot.  

Esiintyjät

Anu Tali (c) Kaupo Kikkas
Anu Tali
kapellimestari
Anu Tali (c) Kaupo Kikkas
Anu Tali
kapellimestari

Anu Tali on toiminut Floridan Sarasota-orkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2013 alkaen. Talin kauden 2019–20 kohokohtiin kuuluvat esiintymiset BBC:n Walesin kansallisen orkesterin, Brysselin filharmonikkojen, Münchenin Rundfunkorchesterin, Prahan radion sinfoniaorkesterin, Royal Philharmonic Orchestran, Turun filharmonikoiden ja Ulsterin orkesterin kanssa.

 

Magdeburg State Operan Carmen-tuotantoa seuranneen suosion jälkeen Tali kutsuttiin johtamaan Christoph Willibald Gluckin Telemaco-ooppera Freiburgin barokkiorkesterin kanssa Schwetzingen festivaalille Baseliin. Toinen mainittava kohokohta hänen urallaan on Heiner Goebbelsin teoksen Songs of Wars I Have Seen esittäminen muun muassa London Sinfoniettan kanssa New Yorkin Lincoln Centerissä, Lontoon Southbank Centressä ja Saint Paulissa, Minnesotassa, Seattlessa sekä Barcelonassa.

 

Anu Tali perusti Nordic Symphony Orchestran siskonsa Kadrin kanssa vuonna 1997. Orkesterin tavoitteena oli käyttää musiikkia välineenä Suomen ja Viron välisten kulttuurikontaktien luomisessa, sekä tuoda muusikoita ympäri maailmaa yhteen. Nykyään Nordic Symphony Orchestrassa on soittajia viidestätoista eri maasta, tuoden yhteen muusikoita maailman johtavista orkestereista ympäri maailmaa. Syksyllä 2007 orkesteri teki ensimmäisen Euroopan kiertueensa Berliiniin ja Müncheniin.

 

Tali aloitti musiikillisen uransa pianistina. Hän valmistui Tallinnan konservatoriosta ennen kapellimestarin opintojaan Viron musiikkiakatemiassa Kuno Arengin, Toomas Kaptenin ja Roman Matsowin johdolla.

Marko Ylönen (c) Juha Puhakka
Marko Ylönen
sello
Marko Ylönen (c) Juha Puhakka
Marko Ylönen
sello

Sellisti Marko Ylönen on uransa aikana toiminut lukuisissa rooleissa, solistina, soolosellistinä orkestereissa, kvartetin jäsenenä, kamarimuusikkona useissa duoissa ja trioissa, taiteellisena johtajana useilla festivaaleilla sekä opettajana.

Ylönen on myös menestynyt useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. Ylönen on konsertoinut laajalti Eurooppassa, USA:ssa, Kiinassa, Japanissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Hän on levyttänyt muun muassa Ondine, Finlandia, BIS ja Alba -levymerkeille.  

Vuonna 1990 Marko Ylönen saavutti ensin toisen palkinnon Turun Pohjoismaisissa sellokilpailuissa Turussa sekä myöhemmin  palkintosijan Moskovan kansainvälisen Tsaikovski-kilpailun finaalissa. Keväällä 1996 hän voitti 1. palkinnon Concert Artists Guild -kilpailussa New Yorkissa.

Marko Ylönen soittaa säännöllisesti useimpien suomalaisten orkesterien solistina. Hän on esiintynyt myös Camerata Salzburgin, English Chamber Orchestran, The Prague Chamber Orchestran, Adelaiden, Melbournen ja Stavangerin sinfoniaorkestereiden sekä The Netherlands Chamber Orchestran solistina. Resitaaleja Ylönen on soittanut muun muassa Weill Recital Hall at Carnegie Hallissa New Yorkissa ja Concertgebouw Kleine Zaalissa Amsterdamissa.

Marko Ylönen on toiminut Sibelius-Akatemian kamarimusiikin professorina vuodesta 2009. Vuosina 2003, 2008 ja 2010-12 Ylönen oli kutsuttuna Korsholman musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi ja vuosina 2014-2017 samaan tehtävään LuostoClassic festivaalille.

Hänen sellonsa on Bartolomeo Cristofori 1720-luvulta.

Teokset

Erkki-Sven Tüür (s. 1959)
Le poids des vies non vécues

Virolainen Erkki-Sven Tüür on yksi ikäpolvensa kansainvälisesti menestyneimmistä ja kiinnostavimmista säveltäjistä. Hän on edennyt varhaiskautensa "polystilistisestä", minimalismia ja modernismia yhdistelleestä ilmaisusta vuodesta 2003 lähtien soveltamaansa "vektoriaaliseen" sävellystapaan. Siinä alkuituna on "lähdekoodi, geeni joka kokiessaan mutaatioita ja kasvua yhdistää sävellyksen kudoksen kaikki pisteet". Tüür on säveltänyt mm. yhdeksän sinfoniaa, useita konserttoja, kamarimusiikkia ja vokaaliteoksia. Pääteoksiin kuuluu myös ooppera Wallenberg (2001 Dortmund), joka kertoo tuhansia juutalaisia toisen maailmansodassa pelastaneesta ruotsalaisdiplomaatista Raoul Wallenbergistä.

Le poids des veis non vècues (Elämättömän elämän taakka) (2014) on sävelletty Belgian kansallisen orkesterin tilauksesta osana useille säveltäjille suunnattua projektia, jossa heiltä pyydettiin muistoteosta ensimmäisen maailmansodan uhreille. Tüürin ajatuksissa tämä lähtökohta yhdistyi siihen, miten samoihin aikoihin Viro kävi omaa itsenäistymistaisteluaan, jossa siinäkin monet nuorukaiset menettivät henkensä.

Tüürin vaikuttava orkesterielegia alkaa tummalla sointimaisemalla, johon mikrointervallit tuovat omaa epätodellista tuntuaan. Usvaisen maiseman keskeltä nousee esiin sellojen melodia, joka siirtyy vähitellen viuluille ja saa seurakseen puupuhaltimien arabeskeja ja vaskien sointuja. Melodiikka terävöityy tuskaisempiin sävyihin ja vie huipentavaan jaksoon, mutta lopussa musiikki hajoaa ja vajoaa tyhjyyteen, kuin kuolee pois.

Kimmo Korhonen

Bernd Alois Zimmermann (1918-1970)
Canto di Speranza

Saksalainen Bernd Alois Zimmermann oli toisen maailmansodan jälkeisen kauden suuria yksinäisiä, etsijä, epäilijä ja pessimisti, joka lopulta päätyi itsemurhaan ratkaisuna oman elämänsä ja taiteilijuutensa umpikujaan. Hän eteni 1950-luvulla säveltäjänä varhaisten teosten uusklassismista atonaalisuuteen, dodekafoniaan ja lopulta sarjallisuuteen, mutta parhaiten hänet tunnetaan siitä erilaisia tyylejä yhdistelevästä ilmaisusta, johon hän päätyi 1960-luvulla. Hänen maineikkain teoksensa on massiivisen moniaineksinen ooppera Die Soldaten (1965), kaikessa raskaudessaankin yksi väkevimmistä humanistisen taiteen saavutuksista.

Zimmermannin musiikin vahva sisäinen intensiteetti tulee esiin myös teoksessa Canto di Speranza, alaotsikoltaan "kantaatti sellolle ja pienelle orkesterille". Teos valmistui alun perin 1953 sellokonsertoksi, mutta Zimmermann teki siitä uuden, jo sarjallisia tekniikoita hyödyntävän version 1957. Nimi tarkoittaa suomeksi "Toivon laulua", ja sello toteuttaa otsikon mainitsemaa laulavuutta melkein vokaalisella tavalla, joskin mukana on paljon myös perinteisempää instrumentaalisuutta. Yksiosainen teos alkaa kuin tunnustellen sellon piirtäessä laululinjaansa vasten orkesterin pointillistista hengitystä. Musiikkia hallitsee hitaan mutta määrätietoisen kasvun tuntu, ja teos muotoutuu vaihtelevien joskin pääasiassa tummin värein maalattujen käänteiden eheäksi kaarrokseksi, jossa on omat tihentymänsä ja suvantovaiheensa. Kauniisti hiljentyvässä lopussa palataan alun tunnelmiin.

Kimmo Korhonen

Aleksandr Glazunov (1865-1936)
Chant du ménestrel

Aleksandr Glazunov oli yksi 1800-luvun lopun loistavimmista lahjakkuuksista Venäjän musiikissa. Kun hän opiskeli Rimski-Korsakovin johdolla, tämä totesi oppilaansa kehittyvän "ei vain päivä päivältä vaan tunti tunnilta". Opintojen epävirallisena lopputyönä oli 16-vuotiaana sävelletty esikoissinfonia, ja myöhemmin Glazunov pelasti Aleksandr Borodinin Ruhtinas Igor –oopperan alkusoiton jälkimaailmalle rekonstruoimalla sen muistivaraisesti, vaikka hän oli kuullut sen vain kerran säveltäjän pianolla soittamana.

Glazunov onnistui musiikissaan yhdistämään venäläisyyden ja yleiseurooppalaiset ihanteet. Hänen tuotantonsa keskeisen teossarjan muodostavat yhdeksän sinfoniaa, joiden lisäksi hän sävelsi mm. konserttoja ja jousikvartettoja sekä vapaammin hahmoteltuja, usein kansallisiin aiheisiin perustuvia teoksia. Hän nousi merkittävään asemaan Venäjän musiikissa ja toimi paitsi säveltäjänä myös kapellimestarina ja pedagogina, mm. Pietarin konservatorion professorina ja sittemmin koko laitoksen johtajana. Hän jatkoi konservatoriotyötä myös vallankumouksen jälkeen, mutta vaikka hän tuki mm. nuorta Šostakovitšia, häntä syytettiin konservatiivisuudesta, ja 1928 hän emigroitui Länsi-Eurooppaan.

Sellolle ja orkesterille sävelletty Chant du ménestrel (1901) kuuluu Glazunovin suosituimpiin pienimuotoisiin kappaleisiin. Se nimi viittaa Minnelaulajiin, keskiaikaisiin saksalaisiin runoilija-muusikoihin, ja sitä hallitsee sellon linjakas laulavuus, joka huokuu tunteikasta slaavilaista melankoliaa.

Kimmo Korhonen

Edward Elgar (1857-1934)
Enigma-variaatiot op. 36

Edward Elgar oli 1890-luvun aikana saanut jonkin verran nimeä Englannin musiikissa, mutta varsinaista läpimurtoa hän ei ollut tehnyt. Säveltäjän ystävä August Jaeger oli kuitenkin luottavainen ja totesi 1898 Elgarille: "Sinun universaalin tunnustamisesi aika on tuleva."

Jaegerin sanat kävivät toteen jo seuraavana vuonna, kun Elgarin Muunnelmia omasta teemasta sai kantaesityksensä Hans Richterin johdolla Lontoossa kesäkuussa 1899. Se nosti Elgarin kerralla ei vain kansalliseen vaan pian myös kansainväliseen kuuluisuuteen ja elvytti samalla englantilaisen musiikin siitä merkillisestä parinsadan vuoden luovasta kuivasta kaudesta, johon se oli vajonnut Henry Purcellin kuoleman (1695) jälkeen. Suuri kuoroteos The Dream of Gerontius, kaksi sinfoniaa ja ikisuosittu sellokonsertto varmistivat sittemmin Elgarin aseman.

Elgarin hieno muunnelmateos edustaa hänen myöhäisromanttista, ajan saksalaisesta musiikista virikkeitä ammentanutta tyyliään. Hän lisäsi partituuriin muunnelmateeman oheen sanan "Enigma" (arvoitus), ja teos tunnetaan myös Enigma-muunnelmina. Teos on omistettu "siinä kuvatuille ystäville", ja Elgar on luonut teemasta 14 tunnelmiltaan vaihtelevaa muunnelmaa, jotka kuvaavat hänen ystäviään. Esimerkiksi ensimmäinen muunnelma (C.A.E.) kuvaa hänen vaimoaan Alicea. Teoksen henkinen ydin on jalopiirteinen yhdeksäs muunnelma (Nimrod), jonka kuvattuna ystävänä on Jaeger. Finaalimuunnelma (E.D.U.) on puolestaan muotokuva säveltäjästä itsestään, ja siinä viitataan myös vaimon ja Jaegerin muunnelmiin.

Kimmo Korhonen