Jukka Harju, Topi Lehtipuu

Tämä on mennyt tapahtuma.

PERUUTETTU: Serenadi

Sian Edwards, kapellimestari
Topi Lehtipuu, tenori

Jukka Harju, käyrätorvi
Turun filharmoninen orkesteri

Maurice Ravel: Hanhiemo, sarja orkesterille
Benjamin Britten: Serenadi tenorille, käyrätorvelle ja jousille op. 31

Antonín Dvořák: Sinfonia nro 6 D-duuri op. 60                     

Brittenin Serenadi on näyttävä kahdeksanosainen laulusarja, johon kuuluu kuusi runoelmaa ja niitä kehystävät käyrätorvisoolot. Topi Lehtipuu on aikamme merkittävimpiä suomalaisia oopperalaulajia, ja esiintynyt arvostetuilla konserttilavoilla New Yorkista Sydneyyn. Jukka Harju on sijoittunut useissa instrumenttinsa kansainvälisissä musiikkikilpailuissa kärkisijoille. Hanhiemossa kuuluu Ravelin ainutlaatuinen mielikuvituksellisuus ja Dvořákin 6. sinfonia sinkosi säveltäjän kansainväliseen kuuluisuuteen.

Esiintyjät

Sian Edwards
Sian Edwards
kapellimestari
Sian Edwards
Sian Edwards
kapellimestari

Sian Edwards opiskeli Iso-Britannian Royal Northern College of Musicissa ja professori A. I. Musinin johdolla Pietarin konservatoriossa. Syyskuussa 2013 hän aloitti kapellimestarilinjan johdossa Royal Academy of Musicissa. Vuodesta 1993 vuoteen 1995 hän oli Englannin kansallisoopperan ylikapellimestari.

Edwards on työskennellyt useiden maailman johtavien orkestereiden kuten Los Angelesin filharmonikoiden, Clevelandin orkesterin, Orchestre de Parisin, Ensemble Orchestral de Parisin, Berliinin sinfonikoiden, Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin, MDR Leipzigin, Wienin sinfoniaorkesterin, Rotterdamin filharmonikoiden, Suomen radion sinfoniaorkesterin, Pietarin filharmonikoiden, Royal Flanders Philharmonicin, London Sinfonietta, Hallén orkesterin sekä Birminghamin sinfoniaorkesterin kanssa.

Edwardsin teki oopperadebyyttinsä vuonna 1986 kun hän johti Skotlannin oopperassa Kurt Weillin oopperan Rise and Fall of the City of Mahoganny. Lontoon Royal Opera Housessa hän debytoi vuonna 1988 Michael Tippettin oopperalla The Knot Garden. Vuonna 2018 hän johti Mark Anthony Turnagen Coraline-oopperan maailman kantaesityksen Royal Operassa Lontoon Barbican Theatressa.

Edwardsin viimeaikaisiin ja tuleviin sitoumuksiin kuuluu esiintymisiä useiden Eurooppalaisten orkestereiden kanssa sekä Iso-Britannian kiertue Royal Philharmonic Orchestran kanssa.

Topi Lehtipuu (c) Kaapo Kamu
Topi Lehtipuu
tenori
Topi Lehtipuu (c) Kaapo Kamu
Topi Lehtipuu
tenori

Australiassa syntynyt Topi Lehtipuu kasvoi Suomessa ja opiskeli pianonsoittoa, viulunsoittoa, kuoronjohtoa ja laulamista Sibelius-Akatemiassa.

Topi Lehtipuu on esiintynyt konserttilavoilla ja oopperataloissa ympäri maailmaa. Hän on monipuolinen taiteilija ja taitava lavaesiintyjä ja nimekäs niin vanhan kuin uudenkin musiikin esittäjänä. Hän on työskennellyt monien kapellimestarien kuten Riccardo Mutin, Sir Simon Rattlen, Esa-Pekka Salosen ja Daniel Hardingin kanssa sekä tehnyt yhteistyötä monien ohjaajien kuten David Aldenin, Nicholas Hytherin ja Peter Sellarsin kanssa.

Lehtipuu esiintyy säännöllisesti muun muassa Savonlinnassa, Berliinissä, Brysselissä, Glyndebournessa, Lontoossa, Pariisissa, Salzburgissa ja Wienissä.

Lehtipuu on myös levyttänyt paljon. Vuonna 2012 Igor Stravinskyn The Rake´s Progress -oopperan DVD-tallenne sai Grammy-ehdokkuuden ja vuonna 2015 Richard Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat -oopperan DVD-tallenne voitti BBC:n Music Magazine Awardsien ooppera-kategorian.

Kaudella 2019–20 hänen projekteihinsa lukeutuvat Hannun ja Kertun Noidan rooli Melbournen sinfoniaorkesterin ja kapellimestari sir Andrew Davisin kanssa sekä Tokion Metropolitan sinfoniaorkesterin ja kapellimestari Kazushi Onin kanssa Benjamin Brittenin Spring Symphony.

Topi Lehtipuu toimii kansainvälisen tenoriuransa lisäksi taiteellisena asiantuntijana ja kuraattorina. Hän toimi Helsingin juhlaviikkojen taiteellisena johtajana vuosina 2015–2018 ja sitä ennen Turun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana vuosina 2010–2015.

Jukka Harju
Jukka Harju
käyrätorvi
Jukka Harju
Jukka Harju
käyrätorvi

Jukka Harjun tie käyrätorvensoittajaksi on ollut poikkeuksellinen. 11-vuotiaan kokkolalaisen salamastartti Suomen edustajaksi Euroopan yleisradioliitto EBU:n Nuorten solistien konserttiin Dubliniin johti opintoihin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle Kalervo Kulmalan oppiin sekä kansainvälisiin nuoriso-orkestereihin.

Harju teki myös pidemmät sijaisuudet Lahti Sinfoniassa sekä Radion sinfoniaorkesterissa ennen kuin 19-vuotiaana soitto hiljeni vuosiksi hankalan tinnituksen tähden. Tänä aikana Harju opiskeli muun muassa teknillistä fysiikkaa sekä ehti valmistua elokuvaohjaajaksi. Paluu musiikin pariin kävi Tampereen ja Helsingin kaupunginorkestereiden kautta, kunnes vuonna 2008 hän asettui Radion sinfoniaorkesterin soolokäyrätorven soittajaksi.

Jukka Harju on menestynyt kansainvälisissä kilpailuissa, kuten Concours de Genève 2004, Lieksan vaskiviikot 2005 ja Audi Mozart 2006. Menestykset avasivat hänelle tien esiintyä lähes kaikkien suomalaisorkestereiden solistina. Jukka on esittänyt instrumenttinsa keskeisimmän repertuaarin. Hänelle on myös sävelletty teoksia, esimerkiksi Kirmo Lintisen Concertino, Osmo Tapio Räihälän Käyrätorvikonsertto sekä Aulis Sallisen Viisi naismuotokuvaa mezzosopraanolle, käyrätorvelle ja orkesterille.

Harju myös säveltää itse sekä opettaa Sibelius-Akatemiassa ja hän on pitänyt mestarikursseja ympäri maailmaa. Julkaisuja hänelle on kertynyt yhteensä toistakymmentä nuottikustanteina, levyinä sekä oppikirjana.

Teokset

Maurice Ravel (1875-1937)
Hanhiemo-sarja

1. Pavane de la Belle au bois dormant (Prinsessa Ruususen Pavane) (Lent)
2. Petit Poucet (Peukaloinen) (Très modéré)
3. Laideronette, Impératrice des pagodes (Pagodien keisarinna) (Mouvement de marche)
4. Les Entretiens de la Belle et de la Bête (Kaunottaren ja hirviön keskustelu) (Mouvement de valse modéré)
5. Le Jardin féerique (Satupuutarha) (Lent et grave)

Maurice Ravel kuuluu niihin säveltäjiin, joilla oli aivan erityinen kyky eläytyä lasten maailmaan. Se tulee koskettavan kauniilla tavalla esiin hänen baletissaan Ma Mère l'Oye (Hanhiemo), jossa hänen ilmaisunsa on herkimmillään.

Hanhiemo valmistui alun perin 1908-10 viisiosaiseksi lasten soitettavaksi sarjaksi pianolle nelikätisesti. Teos sai kantaesityksesään Pariisissa 1910 niin hyvän vastaanoton, että Ravel orkestroi sen seuraavana vuonna, ja tämän orkestraation pohjalta puolestaan syntyi baletti, johon Ravel sävelsi kaksi uutta osaa sekä eri osia yhdistävät interludit. Ravel haki Hanhiemoon innoitusta Charles Perrault'n, kreivitär Marie-Catherine d'Aulnoyn ja Marie Leprince de Beaumontin klassisista saduista. Nimen teos sai Perrault'n kokoelmasta Contes de ma Mère l'Oye (Hanhiemon satuja, 1697).

Viisiosaisen orkesterisarjan aloittaa lyyrisen hauras Prinsessa Ruususen pavane, jota seuraa hillityn surumielinen osa Peukaloinen. Pagodien keisarinnassa Ravel luo elegantin kiinalaistyylitelmän käyttämällä mm. pentatonista asteikkoa. Kaunottaren ja hirviön keskustelu alkaa Kaunottaren (klarinetti) lempeänä valssina, jonka vastakohtana ovat hirviön (kontrafagotin) rujommat repliikit, mutta musiikissa voi kuulla myös hirviön muuntumisen satujen prinssiksi, kun hänen teemansa esittää osan lopulla sooloviulu. Päätösosa Satupuutarha maalaa herkin mutta päätöksessä säteilevään voimaan kasvavin vedoin kuvan satujen puutarhasta ja samalla koko siitä lapsuuden kadotetusta maailmasta, johon Ravel niin kipeästi kaipasi.

Benjamin Britten (1913-1976)
Serenadi tenorille, käyrätorvelle ja jousille op. 31

I Prologi
II Pastoraali
III Nokturni
IV Elegia
V Valituslaulu
VI Hymni
VII Sonetti
VIII Epilogi

Sanat sytyttivät Benjamin Brittenin säveltäjänä parhaimmilleen. Teksti ei ollut hänelle mitään täytteenomaista vokaliisien korviketta vaan jotain olennaisella tavalla musiikin sisältöä määrittelevää. Hän valitsi laulusarjojensa ja oopperoidensa tekstit huolella ja pystyi eläytymään niiden tunnelmiin poikkeuksellisella herkkävaistoisuudella.

Suuren osan vokaalimusiikistaan Britten sävelsi elämänkumppanilleen tenori Peter Pearsille. Tällainen on myös Serenadi tenorille, käyrätorvelle ja jousille (1943), jonka toisena muusikkokummina oli nuori, teoksen syntyaikoihin vasta 22-vuotias käyrätorvitaituri Dennis Brain, ja juuri hänen aloitteestaan Britten ryhtyi teoksen sävellystyöhön.

Serenadin kuuteen lauluun Britten valitsi keskeistä englantilaista runoutta 1400-luvulta 1900-luvulle. Tekstien aiheet kietoutuvat illan ja yön tunnelmiin. Se on perinteisesti ollut tajunnan tiedostamattomien kerrostumien, toiveiden ja pelkojen salaperäistä aikaa, ja Brittenin teoksessa etsiydytään maisemallisesta maalailusta kohti ihmismielen sisintä. Laulut muodostavat tunnelmiltaan vaihtelevan sarjan, joka saavuttaa vakavahenkisen ytimensä kahdessa keskimmäisessä laulussa.

   Tenorin kumppanina matkalla yön maailmaan on solistinen käyrätorvi, joka sekä aloittaa (Prologi) että päättää (Epilogi) teoksen soolojaksoillaan. Prologia ja Epilogia värittää se, että Britten pyytää soittamaan ne käyttämällä ns. luonnonsäveliä, joista osa kuullostaa epävireisiltä tasavireisyyteen tottuneissa korvissa.

Antonín Dvořák (1841-1904)
Sinfonia nro 6 D-duuri op. 60

Allegro non tanto
Adagio
Scherzo (Furiant): Presto – Poco meno mosso
Finale: Allegro con spirito

Antonín Dvořákin kuudes sinfonia valmistui vuonna 1880, aikana jolloin hän oli juuri alkanut saada laajempaa kansainvälistä huomiota, paljolti kiitos Slaavilaisten tanssien ensimmäisen sarjan op. 46 (1878). Kuudes oli ensimmäinen hänen sinfonioistaan, joka julkaistiin ja joka sai tässä yhteydessä pitkään hänen sinfonioidensa numerointia sekoittaneen järjestysnumeron yksi.

Dvořákin kuudetta sinfoniaa on usein verrattu Brahmsin kolme vuotta aiempaan toiseen sinfoniaan. Säveltäjät tunsivat hyvin toisensa, ja teosten välillä on yhteyksiä aina samasta sävellajista D-duurista, kokonaismuodosta ja pääosin lämpimästä tunnelmasta lähtien. Toisaalta vaikutteita ei pidä myöskään liikaa korostaa, ja paljon teoksessa on myös Dvořákin omaa yksilöllistä ilmaisua.

Sinfonia rakentuu perinteiseksi neliosaiseksi kokonaisuudeksi. Teoksen avaa sonaattimuotoinen osa, jossa kiinnittää huomiota musiikillisen kerronnan harkittu, laajakaarinen rakentelu. Kehittelyä rikastaa hetkittäin kontrapunkti, ja mahdikkaimman nousun Dvořák jättää osan lopulle. Toisena on lämminhenkinen ja tunteikas hidas osa. Sinfonian ehkä valloittavin osa on tšekkiläisen kansantanssin furiantin rytmiikkaa mukaileva scherzo, jossa syntyy vaikutelma 2/4- ja 3/4-tahtilajien vaihtelusta. Laveampi trio-jakso luo tehokkaan kontrastin äärijaksojen energisyydelle. Sukulaisuus Brahmsiin on ehkä vahvinta aivan finaalin alkutahdeissa, joista osa kasvaa määrätietoisesti kohti säihkyvää loppu-prestoa ja sen loisteliasta päätöstä.

SERENADI: SANAT

Pastoraali  

Päivä on vanhennut; haipuvalla auringolla
on enää lyhyt matka kuljettavanaan,
sen ratsut, ponnistaen kaikki voimansa,
vaivoin kiskovat vaunuja mäkeä alas.

Varjot venyvät yhä pidemmiksi,
tappurapensas näyttää korkealta setriltä;
Myyränkolot muuttuvat vuoriksi, ja
muurahainen muistuttaa valtavaa elefanttia.

Pienenpieni niittyvilla
peittää varjollaan kolmasti oman kokonsa;
sitä seuraava pojanveijari on nyt muuttunut
mahtavaksi Polyfemeeksi.

Viileässä iltasäässä kaikki
on rauhoittunut paikoilleen,
kunnes Phoebus, länteen kadoten,
johtaa koko maan levolle.

Nokturni

Loiste hiipii pitkin linnan muureja
ja lumiset huiput kalpenevat.
Pitkä yö ryömii järvien ylle
ja villi vesiputous ryöppyää uhmakkaana.
Soi, torvi, soi, ja synnytä villi kaiku,
Torvi, soi: vastaa, kaiku, vastaa ja kuole.

Oi, kuule kuinka sen ääni on hento ja kirkas,
yhä ohuempi, yhä kirkkaampi, yhä kauempana!
Oi, suloiset ja kaukaiset ovat kallioista kaikuvat
Elflandin torvien lempeät äänet!
Soikaa, antakaa purppuraisten laaksojen vastata:
Torvi, soi: vastaa, kaiku, vastaa, kuole

Oi rakkaani, ne kuolevat suloisella taivaalla,
vaipuvat kukkuloille, kedoille ja virtaan:
Kaikumme kulkevat sielusta sieluun
ja kasvavat aina j a iäti.
Soi, torvi, soi, ja synnytä villi kaiku,
Torvi, soi: vastaa, kaiku, vastaa, kuole.

Elegia  

Oi ruusu, olet sairas!
Näkymätön toukka,
joka lentää yössä,
ulvovassa myrskyssä,

on löytänyt
purppuranpunaisen ilon vuoteesi:
Ja sen synkkä salainen rakkaus
tuhoaa elämäsi.

Valituslaulu 

Tämä yö, tämä yö,
jokainen yö ja kaikki,
tuli ja liekki kynttilän katoavat viimein,
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Kun olet täältä nukkunut pois,
jokainen yö ja kaikki,
saavut viimein Whinnymuiriin;
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Jos joskus saat vaatteiksi housut ja kengät,
jokainen yö ja kaikki,
istu ja vaateta niillä itsesi;
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Ellet koskaan housuja ja kenkiä saa,
jokainen yö ja kaikki,
okaat pistelevät sinua surmaten;
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Kun kerran Whinnymuirista lähdet,
jokainen yö ja kaikki,
saavut viimein kauhealle sillalle;
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Kun kauhealta sillalta vihdoin pääset,
jokainen yö ja kaikki,
kiirastulen paloon joudut;
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Jos sinulle tarjotaan ruokaa ja juomaa,
jokainen yö ja kaikki,
tuli ei koskaan sinua polta;
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Ellet ruokaa ja juomaa saa,
jokainen yö ja kaikki,
tuli polttaa sinut tuhkaksi;
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Tämä yö, tämä yö,
jokainen yö ja kaikki,
tuli ja liekki kynttilän katoavat viimein,
Kristus ottakoon turvaan sielusi.

Hymni  

Kuningatar ja metsästäjätär, siveä ja suloinen,
nyt kun aurinko on laskenut nukkumaan,
istuen hopeatuolissasi
hallitset maata totuttuun tapaan:
Hesperus anoo valoasi,
säteilevä lännen jumalatar.

Maa, älä anna kateellisen varjosi
tulla röyhkeästi väliin;
Cynthian kimaltava taivaankappale on tehty
kirkastamaan Taivas päivien päättyessä;
Siunaa meitä silloin toivein ja silmiimme
syöpynein kuvin säteilevästä jumalattaresta.

Laske helmin koristeltu jousesi,
ja säihkyvä kristalliviini;
Anna levottomalle sydämelle tilaa hengittää,
vaikka vain hetki:
Sinä joka teet päivästä yön,
säteilevä lännen jumalatar.

Sonetti  

Oi, hiljaisen keskiyön suloinen balsami,
joka suljet varovaisin ja lempein sonnin
synkentyneet silmämme, valolta suojatut,
ihmeen ihanalla unohduksella varjostetut;

Oi, suloisin uni! Jos sinua miellyttää,
sulje hymnisi soidessa janoavat silmäni,
Tai odota aamenta, jonka poppelisi kuiskaa
ympäröiden vuoteeni lempeästi tuuditellen.

Sitten pelasta minut, tai tyynyni ylle
jää mennyt päivä uhkaamaan, tuoden suruja,
– pelasta minut uteliaalta omatunnolta,

joka vielä näyttää pimeyden voimiaan,
kaivaen koloja kuin myyrä;
Käännä avainta taitavasti öljytyissä lukoissa,
ja sinetöi sieluni vaiennettu arkku.

Suomennos: Terhi Siirala