Mengla Huang

Tämä on mennyt tapahtuma.

Kiinalainen uusivuosi

Tianyi Lu, kapellimestari
Mengla Huang, viulu

Huang Ruo: Folk Songs (Suomen ensiesitys)
He Zhanhao & Chen Gang: Butterfly Lovers´ Violin Concerto (Suomen ensiesitys)

Antonín Dvořák: Sinfonia nro 9 e-molli op. 95, ”Uudesta maailmasta”

Huang Ruon yksilöllistä ja eri genrejä yhdistelevää sävellyskieltä ovat niin The New Yorker kuin The New York Timeskin ylistäneet. Butterfly Lovers´ Violin Concerto on yksi kiinalaisen musiikin suosituimmista orkesteriteoksista. Viulukonsertto pohjautuu samannimiseen, traagisesta rakkaudesta kertovaan kiinalaiseen kansantaruun ja solistina nähdään kansainvälisen Paganini-viulukilpailun 2002 voittanut Huang Mengla. Niin ikään monia tyylejä yhdistelevä Dvořákin hittisinfonia päättää konsertin, jonka johtaa kovaa vauhtia useita mantereita valloittava Tianyi Lu.

Esiintyjät

Tianyi Lu CREDIT Antony Potts
Tianyi Lu
kapellimestari
Tianyi Lu CREDIT Antony Potts
Tianyi Lu
kapellimestari

Tianyi Lu on Walesin kansallisoopperassa Cardiffissa naiskapellimestari-residenssitaiteilijana. Tehtävässään hän johtaa Bizet´n Carmen-oopperan esityksiä vuoden 2020 aikana. Lu on lisäksi Iso-Britannian St. Woolos Sinfonian pääkapellimestari, ja joulukuuhun 2019 asti hän toimi Melbournen sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina.

Kaudella 2019–20 Lu debytoi Skotlannin kuninkaallisen kansallisorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Turun filharmonisen orkesterin, Lapin kamariorkesterin, Seattlen sinfoniaorkesterin, Singaporen sinfoniaorkesterin sekä Dunedinin ja Christchurchin sinfoniaorkestereiden kanssa.

Tianyi Lu osallistui aktiivisesti Royal Concertgebouw Orchestran mestarikursseille Daniele Gattin johdolla kesäkuussa 2018 ja oli Dudamel Fellow Los Angelesin filharmonikoissa kauden 2017–18. Vuonna 2016 hänet valittiin Lind ja Mitch Hart naiskapellimestari instituutin Instituten kapellimestariohjelmaan Dallasin oopperaan. Ohjelman jälkeen hänet pyydettiin oopperaan avustamaan La Traviatan tuotannossa ja johtamanaan Donizetti-konserttia vuonna 2017.

Lun laaja musiikillinen kiinnostus ja intohimo nykymusiikkia kohtaan johti hänen opiskelemaan elektronisen musiikin sävellystä sekä barokkihuilua, viola da gambaa ja cembaloa.

Shanghaissa syntyneen Tianyi Lun perhe on muuttanut Uuteen-Seelantiin. Vuonna 2015 Lu sai päätökseen orkesterin johtamisen maisteriopintonsa kunniamaininnalla Walesin kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa, missä hän opiskeli David Jonesin johdolla.

Huang Mengla CREDIT Fan Xin
Mengla Huang
viulu
Huang Mengla CREDIT Fan Xin
Mengla Huang
viulu

Mengla Huang on syntynyt Shanghaissa. Hän voitti 49. kansainvälisen Paganini-viulukilpailun 22-vuotiaana, ja on yksi maailman aktiivisimmista viulisteista. Hän on lisäksi saanut Renato De Barbieri Memorial -palkinnon parhaasta Niccolò Paganinin kapriisien tulkinnasta sekä Mario Ruminelli Memorial -palkinnon voittamassaan Paganini-kilpailussa. Saavutustensa takia Mengla Huang tunnetaan ”Idän Paganinina”.

Vuodesta 2001 asti Huang on esiintynyt Yhdysvalloissa ja debytoinut muun muassa Alice Tully Hallin ja New Yorkin Lincoln Centerin konserttilavoilla. Hän on esiintynyt kunniavieraana Kiinan National Centre for Performing Artsin avajaiskonsertissa. Hän on ensimmäinen kiinalaisviulisti joka antoi resitaalin maailmankuululla Prahan keväisellä kansainvälisellä musiikkifestivaalilla.

Hän on tehnyt kiertueita muun muassa Baselin sinfoniaorkesterin, NHK:n sinfoniaorkesterin, Dresdenin Staatskapellen, Tšekin filharmonisen orkesterin, Meksikon kansallisen sinfoniaorkesterin ja monien muiden kansainvälisten huippuorkestereiden kanssa saavuttaen menestystä niin Kiinassa, Japanissa kuin Euroopassakin.

Vuonna 2014 Huang teki yhteistyötä Kiinan ainoan klassisen musiikin radiokanavan kanssa edistääkseen klassisen musiikin kehitystä Kiinassa. Mengla Huang on työskennellyt professorina Shanghain musiikkikonservatoriossa. Hän on lisäksi toiminut vierailevana professorina Japanin Ishikawan musiikkiakatemiassa useita vuosia ja istuu useiden kiinalaisten ja kansainvälisten viulukilpailujen tuomaristossa.

Teokset

Huang Ruo (1976-)
Folk Songs

I: Flower Drum Song from Feng Yang
II: Love Song from Kang Ding'
III: Little Blue Flower
IV: The Girls from Daban City

"En yritä koskaan tietoisesti määritellä lähtökohtaani. Teen sitä, mitä tunnen ja mihin uskon. En voi kieltää taustaani – minun kulttuurini on aina läsnä. Puhun neljää kiinalaista murretta enkä pelkää käyttää kiinalaisia elementtejä, mutta en käytä niitä keinotekoisella tavalla. Minulle on tärkeämpää, että siinä, mitä teen, on uutta sisältöä."

Näin kuvailee lähtökohtiaan Etelä-Kiinassa Hainanin saarella syntynyt Huang Ruo. Hän sai varhaisen oppinsa niin ikään säveltäjänä toimineelta isältään ja opiskeli sen jälkeen Shanghain konservatoriossa sekä länsimaista että perinteistä kiinalaista musiikkia. Vuodesta 1995 hän täydensi opintojaan Yhdysvalloissa, jonne hän on sittemmin jäänyt pysyvästi asumaan.

Huangin tapa hyödyntää kiinalaista musiikkiaperintöä tulee hyvin esiin orkesterisarjassa Folk Songs, jonka San Franciscon sinfoniaorkesterin tilasi kiinalaisen uudenvuoden konserttiinsa 2012. Huang on valinnut teokseen Kiinan tunnetuimpiin kuuluvia sävelmiä maan eri osista. Avausosa "Kukkaisrumpulaulu Fengyangista" on eloisan tanssillinen kappele, jonka tunnelmat vaihtelevat lyyrisestä läpikuultavuudesta särmikkääseen, lyömäsoittimien tehostamaan rytmisyyteen. "Rakkauslaulussa Kangdingistä" alun haikea pastoraalisuus paisuu intensiiviseen huipennukseen. Viulusoolon herkistämä tunteikas "Pieni sininen kukka" on lisätty sarjaan 2019. Päätösosa "Tytöt Dabanin kaupungista" saa määrätietoisesti etenevän, rytmisesti dynaamisen ilmeen, mutta niinpä siinä onkin käytetty vanhaa kärrynajajien laulua.

He Zhanhao (1933-) & Chen Gang (1935-)
Butterfly Lovers' Violin Concerto (Suomen ensiesitys)

He Zhanhaon ja Chen Gangin yhdessä säveltämä Butterfly Lovers' Violin Concerto (Perhosrakastavaisten viulukonsertto) kuuluu kiinalaisen orkesterimusiikin klassikoihin. Teos valmistui Shanghain konservatoriossa opiskelleen säveltäjäkaksikon työnä 1959, mutta se alkoi saavuttaa suosiota vasta 1970-luvun lopulta lähtien, kun Kiinan sisäisistä ristiriidoista noussut ja kaiken muun ohella länsimaisia arvoja vastustanut kulttuurivallankumous (1966-76) oli päättynyt.

Teoksen lähtökohtana on yksi tunnetuimmista vanhoista kiinalaisista kansantarinoista: Perhosrakastavaisten legenda. Sen "idän Romeoksi ja Juliaksi" kutsuttu rakkaustarina on tunnettu jo ainakin Tang-dynastian ajoista (618-907) lähtien, ja itse tarinan on ajateltu sijoittuvan tätäkin varhaisemmaksi Jin-dynastiaan (265-420). Tarina on ollut aiheena niin kuvataiteessa, näytelmissä, perinteisessä kiinalaisessa oopperassa kuin elokuvissakin.

Perhosrakastavaisten viulukonsertto jakaantuu seitsemään yhtäjaksoisesti soitettavaan osaan, jotka kuvaavat monilapsisen rikkaan perheen ainoan tyttären Zhun ja köyhän pojan Liangin rakkaustarinan vaiheita. Sooloviulu edustaa teoksessa Zhuta ja muutamat soolosellon repliikit Liangia.

Hidas avausjakso (Adagio cantabile) alkaa pastoraalisissa tunnelmissa ja kuvaa Zhun lapsuutta. Tyttölapsilla ei ollut tapana opiskella, mutta Zhu onnistuu kääntämään isänsä pään ja lähtee nuoreksi mieheksi naamioituneena matkalle kohti opintoja. Matkalla hän tapaa nuoren miehen Liangin, ja he kokevat välittömästi syvää yhteyttä toisiinsa.

Pianon säestämä viulun lyhyt kadenssi vie rytmisesti ja viulistisesti tehokkaaseen toiseen osaan (Allegro), joka kuvaa mieheksi naamioituneen Zhun ja Liangin eloisia opiskeluvuosia. Seuraava hidas osa (Adagio assai doloroso) kuvaa sitä surua, jota Zhu ja Liang tuntevat, kun Zhu joutuu palaamaan kotiinsa. Zhu kutsuu Liangin käymään luonaan, jotta tämä voisi mennä naimisiin hänen "siskonsa" (eli hänen itsensä) kanssa.

Tam-tamin salamyhkäiset kumahdukset antavat ymmärtää, että seuraavassa jaksossa (Pesante – Piu mosso – Duramente) asiat saavat kohtalokkaan käänteen. Kotona Zhu kuulee, että hänen isänsä on luvannut hänet puolisoksi rikkaan perheen Ma-pojalle, ja sooloviulun kiihkeät kuviot kuvastavat sitä kamppailua, jota Zhu käy isänsä ajatuksia vastaan. Seuraavassa hitaassa jaksossa (Lagrimoso) Liang saapuu paikalle ja tajuaa nyt vihdoin, että Zhu on nainen. Heidän välisensä yhteys muuttuu rakkaudeksi, ja seuraa Zhun (sooloviulu) ja Liangin (soolosello) tunnehehkuinen lemmenduetto.

Duetto katkeaa äkisti seuraavassa Presto resoluto -jaksossa, kun Liang saa kuulla, että Zhu on jo luvattu toiselle. Zhu yrittää kaikkensa viulun iskevissä kuvioissa, mutta Liangin sydän särkyy ja surun murtamana hän kuolee. Avausjakson teemaan palaavassa päätösjaksossa (Adagio cantabile) tarina saa legendanomaisen huipentuman, kun Zhun ja Man hääpäivänä salaperäinen tuulenpuuska avaa Liangin haudan, ja Zhu heittäytyy hautaan; Zhun ja Liangin sielut muuttuvat kuolemassa perhosiksi eivätkä koskaan enää eroa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Antonín Dvořák (1841-1904)
Sinfonia nro 9 e-molli op. 95, Uudesta maailmasta

Adagio – Allegro molto
Largo
Molto vivace
Allegro con fuoco

Antonín Dvořákin viimeiseksi jäänyt yhdeksäs sinfonia valmistui 1893 säveltäjän asuessa Yhdysvalloissa, jossa hän toimi kolme vuotta New Yorkin Kansallisen konservatorion johtajana. Se on New Yorkissa joulukuussa 1893 olleesta kantaesityksestään lähtien kuulunut romanttisen sinfoniakirjallisuuden rakastetuimpiin teoksiin.

Dvořák oli kiinnostunut kansanmusiikista ja tutustui Yhdysvalloissa paikallisiin intiaanisävelmiin, negrospirituaaleihin ja plantaasilauluihin. Yhdeksäs sinfonia on hengeltään pääosin aidon böömiläistä musiikkia, mutta siinä on aineksia, joiden ansiosta myös amerikkalaisyleisö saattoi kokea teoksen omakseen. Esimerkiksi ensiosan kolmatta, huilun esittämää teemaa on verrattu negrospirituaaliin Swing low, sweet chariot, ja myös hitaan osan kuuluisa englannintorvimelodia on lähellä negrospirituaalien maailmaa. Dvořák antoikin teokselle lisänimen "Uudesta maailmasta".

Yhdeksännessä sinfoniassa osien väliset temaattiset kytkennät ovat pitemmälle vietyjä kuin Dvořákilla yleensä. Teoksen mottoteemaksi hahmottuu ensiosan johdantoa seuraava käyrätorvien ylös ja alas kaareutuva aihe. Se palaa hienopiirteisen ja herkkätunnelmaisen hitaan osan lopulla väkevässä purkauksessa, ja energisessä scherzossa se kuullaan sekä ohimennen siirtymässä valssimaiseen triojaksoon että painokkaammin osan lopulla. Teemayhteydet huipentuvat finaalissa, jossa esiintyy osan omien teemojen lisäksi aiheita kaikista aiemmista osista. Loppunousussa säihkyvät kilvan ensiosan ja finaalin pääteemat.

Teosesittely: Kimmo Korhonen