This is a past event.
German romantics
Markus Stenz, conductor
Rosanne Philippens, violin
Turku Philharmonic Orchestra
Richard Wagner: Overture to the opera Die Meistersinger von Nürnberg
Robert Schumann: Violin Concerto in D minor
Johannes Brahms: Symphony no. 4 in E minor
More is more. With three German Romantics on the programme conducted by another German, Markus Stenz, the result can only be good. Stenz conducted the opera Die Meistersinger von Nürnberg with great success at the Deutsche Oper Berlin in summer 2022 and includes the popular overture from the opera in this programme. Schumann’s Violin Concerto elicits an emotional response from soloist and audience alike, especially when performed by a dazzling virtuoso such as Rosanne Philippens. Brahms’s Fourth Symphony is one of the most magnificent works in its genre.
Artists
Rosanne Philippensin soittotapaa on kuvailtu hienostuneeksi, eloisaksi ja virheettömäksi. Philippensin musiikillisesta ilmaisusta huokuu synnynnäinen musikaalisuus ja vilpitön lähestymistapa musiikkiin.
Philippensiä opetettiin pienestä pitäen Amstelveenin musiikkikoulussa. Hän jatkoi opintojaan Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa ja Berliinin Hanns Eisler -akatemiassa. Philippens voitti ensimmäisen palkinnon Hollannin kansallisessa viulukilpailussa vuonna 2009 ja Freiburgin kansainvälisessä viulukilpailussa vuonna 2014.
Philippensin suosio on suurta Alankomaissa, jossa hän esiintyy säännöllisesti niin solistina kuin kamarimuusikkona. Philippensin viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvatkin esiintymiset Rotterdamin filharmonikoiden, Alankomaiden radion filharmonisen orkesterin ja Residentie-orkesterin kanssa. Alankomaiden ulkopuolella Philippens on soittanut muun muassa Barcelonan ja Vancouverin sinfoniaorkestereiden kanssa ja orkesterien kanssa eri puolella Saksaa, Suomea ja Sveitsiä.
Philippens uskoo vahvasti klassisen musiikin rajojen rikkomiseen ja onkin pyörittänyt omaa konserttisarjaansa ”The Amsterdam Salon Pop-Up”. Konserttisarjan pyrkimyksenä on ollut tarjota kuulijoilleen kokemus korkeatasoisista, salonkitunnelmaisista konserteista epätavallisissa ympäristöissä.
Pieces
1. In kräftigen, nicht zu schnellem Tempo
2. Langsam (attacca)
3. Lebhaft, doch nicht schnell
Tutustuminen uransa alussa olleeseen nuoreen muusikkoon Joseph Joachimiin toi valoa Schumannin viimeisten vuosien synkkeneviin tunnelmiin. Joachimin esitys Beethovenin viulukonsertosta keväällä 1853 teki häneen syvän vaikutuksen, ja sen innoittamana hän sävelsi syyskuussa 1853 Joachimille ensin Fantasian viululle ja orkesterille ja heti perään lokakuun alussa valmistuneen viulukonserton. Lisäksi hän laati viuluversion aiemmasta sellokonsertostaan (1850).
Viulukonsertto on jäänyt suosiossa Schumannin piano- ja sellokonserttojen varjoon, syynä suurelta osin teoksen hitaasti käynnistynyt esityshistoria. Joachim ei koskaan esittänyt sitä, ja teos jäi pois myös Schumannin teosten kokonaisjulkaisusta. Joachimin kuoleman (1907) jälkeen konserton partituuri myytiin Preussin valtionkirjastoon Berliiniin, ja se ilmestyi painettuna vasta 1937. Sen jälkeen se on kuitenkin vähitellen löytänyt paikkansa ohjelmistosta.
Taituriainekset ovat viulukonsertossa avoimemmin esillä kuin piano- ja sellokonsertossa. Kyseessä on perinteinen kolmiosainen kokonaisuus, jossa osien välillä on Schumannille ominaisesti temaattisia ja motiivisia yhteyksiä. Tunteikkaan ja mietteliään hitaan keskiosan teema kummitteli Schumannin mielessä myöhemminkin, sillä hän käytti sitä lähtökohtana juuri ennen lopullista henkistä romahdusta kirjoittamissaan pianomuunnelmissa; tällöin hän totesi, että enkelit olivat laulaneet teeman hänelle. Samoin kuin piano- ja sellokonsertossa myös tässä välike vie suoraan hitaasta osasta poloneesisävyjen tahdittamaan verhotun tanssilliseen finaaliin.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro non troppo
Andante moderato
Allegro giocoso
Allegro energico e passionato
Brahmsin tie sinfonikoksi oli pitkä ja tuskainen. Ankara itsekritiikki ja taustalta kuuluvan jättiläisen eli Beethovenin askelten kumu pitivät hänet kunnioittavan etäisyyden päässä sinfoniasta aina kypsään miehuuteen saakka. Kun hän oli syksyllä 1876, 43-vuotiaana ja jo kokeneena mestarina, saanut esikoissinfoniansa vihdoin valmiiksi pitkän luomistaistelun jälkeen, syntyivät muut kolme sinfoniaa helpommin, viimeiseksi jäänyt e-molli-sinfonia kesinä 1884 ja 1885. Teosta on sittemmin pidetty Brahmsin sinfoniasarjan lakipisteenä, niin huikean korkeatasoisesta ja tasalaatuisesta sarjasta kuin onkin kyse.
Brahmsin sinfonioissa - ja neljännessä aivan erityisesti - melodiikan spontaani keksintä yhdistyy tiukasti hallittuun pinnanalaiseen rakenteeseen. Ensiosa alkaa teemalla, jonka ulkoiseen sopusuhtaisuuteen sisältyy syvää surumieltä. Osa rakentuu perinteiseksi sonaattimuodoksi, jonka huipennus koittaa vasta painokkaassa koodassa. Hitaassa osassa musiikkia värittää häilyminen C-duurin ja E-duurin välillä, mikä antaa musiikille arkaaista fryygistä sävyä ja kuvastaa Brahmsin kiinnostusta vanhaan musiikkiin.
Kolmantena osana Brahmsilla on dynaaminen scherzomainen osa, ei lyyrisempi intermezzo niin kuin muissa sinfonioissa. Finaalista Brahms puolestaan rakentaa barokin esikuviin sekä muodon että materiaalin tasolla liittyvän muunnelmasarjan. Kyse on passacagliasta (tai tulkinnasta riippuen chaconnesta), jonka teeman Brahms on muokannut Bachin kantaatin nro 150 Nach dir, Herr, verlanget mich loppukuorosta.
Teosesittely: Kimmo Korhonen