Karen Gomyo, viulu kädessä katse kameraan

This is a past event.

Byzantine Spring

Olli Mustonen, conductor
Karen Gomyo, violin
Turku Philharmonic Orchestra

Ralph Vaughan Williams: Fantasia on a Theme by Thomas Tallis
Sergei Prokofjev: Violin Concerto no. 1 in D major
Olli Mustonen: Symphony no. 2 ‘Johannes Angelos’

Violinist Karen Gomyo is celebrated around the world for her technical skill and musical prowess. She now visits Turku to perform Prokofiev’s Violin Concerto no. 1. Flanking the concerto are two works that look towards the past. Vaughan Williams wrote a work for strings based on a theme by 16th-century composer Thomas Tallis, while polymath Olli Mustonen drew inspiration for his Symphony no. 2 ‘Johannes Angelos’ from the eponymous novel by Mika Waltari, set in the Byzantine Empire in the year 1453.

 

Artists

Olli Mustonen (c) Heikki Tuuli
Olli Mustonen
kapellimestari
Olli Mustonen (c) Heikki Tuuli
Olli Mustonen
kapellimestari
Karen Gomyo
Karen Gomyo
viulu
Karen Gomyo
Karen Gomyo
viulu

Pieces

Sergei Prokofjev (1891–1953):
Viulukonsertto nro 1 D-duuri op. 19

Andantino (- Andante assai)
Scherzo (Vivacissimo)
Moderato (- Allegro moderato – Moderato – Più tranquillo)

Sergei Prokofjev ehti varhaisella tuotannollaan saada maineen häpeämattömänä kuvainraastajana ja modernistina. Esimerkiksi Skyyttalaisen sarjan kantaesitys tammikuussa 1916 herätti suoranaisen myrskyn. "Hävyttömien ja julkeiden äänten sekasotku" ja "hiuksianostattavaa rähinöintiä" julistivat kriitikot. Kuva alkoi kuitenkin jo 1910-luvun lopulla säröytyä, ja vuosina 1915–1917 valmistunut ensimmäinen viulukonsertto henkii jo aitoa lyyrisyyttä ja tunteikkuutta. Teosta hallitsee läpikuultava ja sadunomaisen kirkas sointimaailma, josta viulun korkealla leijailevat melodiat piirtyvät kuulaina esiin.

Konserton lyyrinen lataus syttyy soimaan heti hiljaisuudesta esiin kasvavan viulun avausteeman myötä. Toisen teeman ja kehittelevän jakson mukana musiikkiin tulee aktiivisempi sävy, mutta kertauksessa avausteema palaa niin hauraana ja haavoittuvaisena, ettei Prokofjev ole halunnut rikkoa tunnelmaa toisen teeman paluulla.

Teoksen keskellä on aineettomasti kiitävä scherzo, jonka säteilevässä ja teräväpiirteisessä vauhdissa solistiosuus on virtuoosisimmillaan. Erilaiset erityistehot huiluäänia, spiccatoja ja sul ponticelloja myöten ovat rikasilmeisessä käytössä.

Päätösosa palaa ensiosan rauhallisempaan tempoon ja vuolaaseen laulavuuteen mutta nyt maanläheisemmissä ja täyteläisemmin soivissa tunnelmissa. Suurin nousu kasvaa esiin vasten viulun kiihkeitä ja paikoin virtuoosisia kuvioita, mutta kuin taikaiskusta musiikki taittuu loppusivuilla sadunomaiseen kimmellykseen konserton avausteeman kietoutuessa mukaan kudokseen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Olli Mustonen (s. 1967):
Sinfonia nro 2, "Johannes Angelos"

Blachernain Panaghia
Pyhän Spridionin päivä
Apostolien kirkossa
Aleo e polis

Olli Mustonen on usein todennut, että hänelle säveltäminen on yhtä tärkeä ja keskeinen osa hänen muusikkouttaan kuin työ pianistina ja kapellimestarina. Esiintyvän taiteilijan aktiivisesta urasta huolimatta hän on ehtinyt luoda kohtuullisen laajan tuotannon, johon sisältyy niin orkesteriteoksia kuin kamari- ja vokaalimusiikkiakin.

Mittavimpina teoksina Mustosen tuotannosta nousevat esiin kolme sinfoniaa, joita kaikkia yhdistää menneisyyteen katsova kirjallinen innoitus. Ensimmäinen sinfonia Tuuri (2012) on Eino Leinon samannimiseen laajaan kerronnalliseen runoon perustuva vokaalisinfonia, toinen sinfonia Johannes Angelos (2014) on saanut innoituksensa Mika Waltarin historiallisesta romaanista ja kolmas sinfonia Taivaanvalot (2020) on jälleen vokaaliteos, nyt tekstinä katkelmia Kalevalasta.

Vuonna 1952 ilmestynyt Johannes Angelos on Waltarin hienoimpia romaaneja, päiväkirjamuotoon puettu kertomus ottomaanien piirittämän vanhan bysanttilaisen valtakunnan ja sen pääkaupungin Konstantinopolin tuhoon johtavista päivistä keväällä 1453. Se nostaa esiin yhtä lailla yksilön painiskelun omien ihanteidensa kanssa kuin erilaiset uskonnollis-aatteelliset ristiriidat sekä kristittyjen ja muslimien välillä että myös kristittyjen sisällä kreikkalaisten ja latinalaisten välillä. Waltarille tyypillistä on, että vaikka romaani sijoittuu tiettyyn historialliseen aikaan ja sisältää myös todellisia henkilöhahmoja, sen on koettu samalla kuvaavan suomalaista tilannetta hiljattain koetun toisen maailmansodan perspektiivistä.

Mustosen toisessa sinfoniassa ei ole lisänimestä ja kirjallisesta taustasta huolimatta vokaaliosuutta, ja neliosaisena instrumentaaliteoksena se on hänen kolmesta sinfoniastaan lähimpänä perinteistä sinfonisuutta. Mustonen on kertonut, että Waltarin romaani on pitkään kiehtonut häntä, samoin laajemmin koko se bysanttilainen maailma ja rikas kulttuuri, joka valloituksen myötä tuhoutui. Teoksen neljästä osasta ensimmäinen Blachernain Panaghia onkin hänen mukaansa eräänlainen apoteoosi bysanttilaiselle mystiikalle. Nimi viittaa vanhaan kirkkoon Blachernain kaupunginosassa.

Muut sinfonian kolme osaa liittyvät romaanin tiettyihin avainkohtauksiin. Osa Pyhän Spridionin päivä sijoittuu romaanin alkuun ja joulukuun 12. päivään 1452, jolloin Johannes kohtasi paikallisen mahtimiehen tyttären Anna Notaran. Siitä alkoi läpi romaanin kestänyt ristiriitainen ja tuskallinen mutta myös hehkuva rakkaussuhde. Kolmannen osan Apostolien kirkossa Johannes kävi keskusteluja ortodoksisen munkki Gennadioksen kanssa. Tämä suostui lopulta kastamaan Johanneksen ortodoksiseen uskoon, jolloin tämän aiempi avioliitto katolisen naisen kanssa mitätöityi ja hän oli vapaa menemään naimisiin Annan kanssa. Päätösosan otsikko Aleo e polis (Kaupunki on menetetty) viittaa Konstantinopolin kaduilla kiirineeseen huutoon kaupungin sortumisen ja alkavan tuhon päivänä 29. toukokuuta 1453.

Teosesittely: Kimmo Korhonen