Emmanuel Ceysson

This is a past event.

Harp music from France

Alpesh Chauhan, conductor
Emmanuel Ceysson, harp
Turku Philharmonic Orchestra

Jacques Ibert: Divertissement
Henriette Renié: Harp Concerto
Antonín Dvořák: Symphony no. 8 in G major op. 88

French composer Henriette Renié was a pioneer of music for the harp. Her music reflects the unique sound and virtuoso potential of the instrument. Her Harp Concerto is performed by award-winning harpist Emmanuel Ceysson, recently engaged by the Los Angeles Philharmonic. He has also played with the Paris Opera orchestra and the orchestra of the Metropolitan Opera in New York, besides appearing as a soloist around Europe. Upbeat music by Ibert and Dvořák completes this programme conducted by Alpesh Chauhan.

Safety instructions during coronavirus pandemic.

Artists

Emmanuel Ceysson harpun kanssa
Emmanuel Ceysson
harppu
Emmanuel Ceysson harpun kanssa
Emmanuel Ceysson
harppu

Emmanuel Ceysson on yksi maailman johtavista harpisteista. Hän aloitti syyskuussa 2020 harpun äänenjohtajana Los Angelesin filharmonisessa orkesterissa. Ennen kiinnitystään Los Angelesiin Ceysson toimi New Yorkin Metropolitan Opera Orchestrassa ja sitä ennen Opéra National de Parisin orkesterissa samassa tehtävässä.

Ceyssonin pettämätön sitoutuminen instrumenttiinsa on tuottanut hänelle mitä korkeimpia kansainvälisiä tunnustuksia. Hän voitti nopeasti peräkkäin ensimmäiset palkinnot USA:n kansainvälisessä harppukilpailussa, New Yorkissa Young Concert Artist Auditionsissa ja arvostetussa ARD kilpailussa Münchenissä, jonka myötä hänestä tuli ensimmäinen kolmessa suuressa kansainvälisessä tapahtumassa palkintoja voittanut harpisti.

Viimeaikaisiin Ceyssonin kohokohtiin kuuluvat muun muassa esitykset Gliéren harppukonsertosta yhdessä Grazin filharmonisen orkesterin kanssa Stefaniensaalissa ja Prahan radion sinfoniaorkesterin kanssa Gstaad festivaaleilla. Tulevista kiinnityksistä mainittakoot esiintymiset Oslon filharmonisen orkesterin ja niin kamarimusiikki- kuin orkesteriohjelmistot Musikkollegium Winterhurin kanssa.

Ceysson toimi vierailevana professorina Lontoon Royal Academy of Musicissa vuosina 2005–2009 ja on opettanut Nizzan kansainvälisessä kesäakatemiassa vuodesta 2010. Hän pitää myös säännöllisesti mestarikursseja Ranskassa sekä ulkomaisten kiertueidensa ja esiintymistensä aikana.

Pieces

Henriette Renié (1875-1956):
Harppukonsertto c-molli

I Allegro risoluto
II Adagio
III Scherzo (Allegro vivo scherzando)
IV Finaali (Allegro con fuoco)

Harpulle sävelletyn musiikin historiassa ranskalaisella Henriette Reniéllä on erityisasema. Hän oli jo varhain harpun keinot omaksunut ihmelapsi, joka esiintyi soittimensa uraauurtavana taiturina, työskenteli opettajana ja kirjoitti useita teoksia harpulle, niiden joukossa sekä sooloteoksia, kamarimusiikkia että harppukonsertto c-molli. Hänen omat harpputeoksensa kumpusivat tyytmättömyydestä soittimelle aiemmin sävelletyn ohjelmiston yksipuolisuudesta ja latteudesta. Renién harpputuotantoon sisältyy sekä omaan käyttöön tehtyä virtuoosimusiikkia että helpompia, aloittelijoille ja harpunsoiton opiskelijoille suunnattuja teoksia.

Renién konsertto kuuluu harppuohjelmiston edustavimpiin teoksiin. Se valmistui 1901, mutta Renié oli luultavasti alkanut säveltää sitä jo opiskellessaan Pariisin konservatoriossa 1880-luvun puolivälistä lähtien. Tyyliltään teos edustaa ajalle ominaista rikasilmeistä myöhäisromantiikkaa. Solistiosuus kattaa monipuolisesti harpun erilaiset ilmaisukeinot ja on vaihtelevasti vuoroin solistisessa, vuoroin säestävässä roolissa.

Neliosaisen konserton aloittaa vakavahenkisen tematiikan ympärille rakentuva sonaattimuotoinen avausosa. Harpun yksin aloittamaa hidasta osaa hallitsee haaveellinen mutta osan edetessä yhä tunteikkaammaksi ja romanttisemmaksi käyvä laulavuus. Perinteistä kolmiosaista konserttomuotoa on täydennetty kolmantena olevalla kepeäliikkeisellä scherzolla, jossa on idyllinen trio-jakso. Finaali on olemukseltaan määrätietoinen ja avautuu loppuvaiheissa valoisaan C-duuriin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Antonín Dvořák (1841-1904):
Sinfonia nro 8 G-duuri op. 88

I Allegro con brio
II Adagio
III Allegretto grazioso
IV Allegro ma non troppo

Tšekkiläismestari Antonín Dvořákin kahdeksas sinfonia syntyi väkevän luomisvireen siivittämänä syksyllä 1889. Edelliseen, usein Dvořákin sinfoniasarjan lakipisteeksi koettuun painokkaaseen d-molli-sinfonian (1885) verrattuna se on valoisampi ja vapautuneempi teos, mutta se on samalla myös yksi hänen kokeilevimmista ja muotoratkaisuiltaan persoonallisimmista luomuksistaan. Hän totesikin halunneensa kirjoittaa teoksen, joka hänen mukaansa "poikkeaisi hänen muista sinfonioistaan ja jossa yksilöllisiä ajatuksia käsiteltäisiin uudella tavalla".

Ensimmäinen yllätys koittaa jo heti avaustahdeissa, kun G-duurissa oleva sinfonia alkaakin g-mollissa ja avautuu vasta hetkeä myöhemmin huilurepliikin myötä duuriin. Sekä avausaihe että huiluaihe ovat mukana myös energisen avausosan käänteissä, esimerkiksi avausaihe kuullaan väkevänä julistuksena kehittelyn ja kertauksen rajalla. Hiukan mosaiikkimaisesti rakentuvan hitaan osan keskeltä nousee kahdesti esiin huilun ja oboen aloittama pitkälinjaisen pastoraalinen melodia.

Scherzon asemassa on viehkeän surumielinen valssi, jonka trio-taitteen kansantanssiaiheen Dvořák lainasi oopperastaan Tvrdé palice (Kovakalloiset rakastajat, 1874), ja sen tasajakoinen versio muodostaa osan päätöksen. Trumpetin fanfaarilla alkava finaali yhdistää muunnelma- ja rondomuodon, sillä pääaiheena oleva sellojen teema esiintyy sekä sellaisenaan että muunneltuna. Keskiepisodina on sotilasmarssin tapaan alkava taite. Toinen muunnelma raikuvine käyrätorvitrilleineen esiintyy osassa kolmesti ja vie lopulta vauhdikkaaseen koodaan.

Teosesittely: Kimmo Korhonen