Olli Mustonen hymyilee ylävartalokuvassa.

This is a past event.

Brilliant Beethoven

Olli Mustonen, conductor and piano
Johanna Isokoski, soprano
Petteri Salomaa, baritone
Turku Philharmonic Orchestra

Ludwig van Beethoven: Leonore Overture No. 3 (length 14')
Ludwig van Beethoven: Piano Concerto No. 3 in C minor, op. 37 (length 34')
Intermission, length 20'
Carl Nielsen: Symphony No. 3 ‘Sinfonia espansiva’ (length 38')

Olli Mustonen and a Beethoven piano concerto – it just doesn’t get better than this. Beethoven’s Third Piano Concerto is just as brilliant, fascinating and compelling as one would expect. His expansive Leonore Overture No. 3 is the third overture that he wrote and rejected for his opera that was subsequently renamed Fidelio. Nielsen’s ‘Sinfonia espansiva’ calls for vocal soloists, here the wonderful soprano Johanna Isokoski and baritone Petteri Salomaa. “Beethoven and Nielsen are unique composers, both dear to me – both extremely original masters whose music exudes a human warmth,” says Mustonen.

Friday night continues with chamber music after the concert! Free admission for concert guests.

Olli Mustonen: Violin Sonata
Maurice Ravel: Violin Sonata No. 1 in A minor

Marjaana Holva, violin
Maria Männikkö, piano

Artists

Johanna Isokoski, kasvokuva
Johanna Isokoski
sopraano
Johanna Isokoski, kasvokuva
Johanna Isokoski
sopraano

Johanna Isokosken sopraanoääntä on kuvailtu muun muassa kristallinkirkkaaksi, helmeileväksi ja poikkeuksellisen kauniiksi. Lisäksi hän on saanut kiitosta säteilevästä lavaolemuksestaan, jonka on kehuttu taipuvan sekä herkkiin että koomisiin rooleihin. Isokoski on valmistunut laulutaiteen maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta Sirkka Parviaisen johdolla. Lisäksi hän on suorittanut laulupedagogin (AMK) tutkinnon opettajanaan Kaisu Helminen.

Isokoski on esiintynyt vierailevana solistina muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Åbo Svenska Teaterissa, Vaasan kaupunginteatterissa, Jyväskylän kaupunginteatterissa, Ilmajoen musiikkijuhlilla sekä useissa Aleksanterin teatterissa esitetyissä̈ produktioissa. Lisäksi Isokoski on vieraillut esimerkiksi Neue Philharmonie Westfalenin, Cantores Minoreksen, Tapiola Sinfoniettan, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin, Pori Sinfoniettan, Kymi Sinfoniettan sekä Lappeenrannan kaupunginorkesterin solistina.

Kilpailumenestystä Isokoskella on Kangasniemen laulukilpailuista toinen palkinto (2017) sekä Lappeenrannan valtakunnallisista laulukilpailuista erikoispalkinto (2016). Hänet on nimetty Päivi ja Paavo Lipposen rahaston solistiksi vuonna 2017 sekä Pro Musican vuoden nuoreksi muusikoksi vuonna 2019. Isokosken opintoja ja taiteellista työtä ovat tukeneet Pro Musica, Selim Eskelinin säätiö ja Wegelius- säätiö.

basso Petteri Salomaa
Petteri Salomaa
baritoni
basso Petteri Salomaa
Petteri Salomaa
baritoni

Baritoni Petteri Salomaa on tehnyt mittavan kansainvälisen uran sekä ooppera- että konserttilaulajana. Opintonsa hän suoritti Sibelius-Akatemiassa täydentäen ne siellä vuonna 2003 suoritettuun musiikin tohtorin tutkintoon saakka.

Salomaan taiteilijanura käynnistyi varhain 19-vuotiaana Lappeenrannan laulukilpailujen miesten sarjan voitolla vuonna 1981. Oopperadebyytti oli Suomen Kansallisoopperassa 1983 Figaron häiden Figarona. Hän oli kiinnitettynä Saksassa Freiburgin teatteriin 1989-1991 ja toimi Frankfurtin oopperassa vakituisena vierailijana 1991-1993.

Salomaa on esittänyt lukuisia rooleja merkittävissä eurooppalaisissa oopperataloissa ja vieraillut säännöllisesti Suomen Kansallisoopperassa sekä esiintynyt runsaasti oratorio- ja konserttisolistina merkittävimpien pohjoismaisten ja useiden huomattavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten orkestereiden kanssa. Hän on myös aktiivinen ja monipuolinen lied-laulaja.

Hänen taltiointiensa lukumäärä nousee yli kolmenkymmenen sisältäen mm. Beethovenin 9. sinfonian, Mozartin Figaron häiden Figaron roolin, Mendelssohnin Eliaksen ja Purcellin King Arthurin levytykset. Monet taltioinneista on palkittu kansainvälisin palkinnoin.

Petteri Salomaa on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian laulutaiteen professori vuodesta 2014 ja on toiminut samassa tehtävässä jo aiemmin vuosina 2003–2008 sekä 2008–2020 laulun professorina Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa.

Pieces

Ludwig van Beethoven (1770–1827):
Pianokonsertto nro 3 c-molli op. 37

Allegro con brio
Largo
Rondo: Allegro – Presto

Kolmas pianokonsertto on varhais- ja keskikauden välisen murrosvaiheen teos Beethovenin tuotannossa. Se on sävelletty 1796-1800, mutta Beethoven teki siihen korjauksia aina huhtikuussa 1803 Wienissä olleeseen ensiesitykseen saakka, kenties sen jälkeenkin. Ainakin osa korjauksista koski piano-osuutta, sillä Beethoven halusi hyödyntää kaikkein uusimpien pianojen laajempaa äänialaa luodakseen loistokkaampaa pianotekstuuria.

Kyseessä on Beethovenin ainoa mollissa oleva konsertto, mutta sen c-molli ei ole yhtä uhmakasta ja dramaattista kuin Pateettisessa sonaatissa (1798) tai viidennessä sinfoniassa (1808). Ensiosassa uudenlaista konserttoihannetta ilmentää orkesteriavauksen kasvaminen laajemmaksi kuin Beethovenin kahdessa aiemmassa pianokonsertossa. Vastaavasti pääaiheen kaanonsommitelmaa seuraava pianon sisääntulo on aiempaa tehostetumpi.

Seesteinen ja jalopiirteinen hidas osa on pääsävellajiin c-molliin nähden etäisessä E-duurissa. Säestystehtävän antaminen pianolle osan keskijaksossa, jossa se luo taustaa fagotin ja huilun duetolle, oli Beethovenin aikaan konsertoissa epätavallista.

Finaalin tarmokasta pääteemaa värittävät alaspäinen vähennetty septimi ja tarttuva rytmiikka. Kehittelevässä keskiepisodissa avausaiheesta rakentuu lyhyt fugato, jota seuraa teeman duuriversio kuin ennakoiden Beethovenin molliteoksille ominaista kääntymistä lopussa duuriin. Opera buffan loppukohtausten tapaan säihkyvän presto-päätöksen voitokasta luonnetta korostaa myös siirtyminen 6/8-tahtilajiin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Carl Nielsen (1865–1931):
Sinfonia nro 3 op. 27, Sinfonia espansiva

Allegro espansivo
Andante pastorale
Allegretto un poco
Finale: Allegro

Helmikuussa 1912 Carl Nielsen valmistautui johtamaan Kööpenhaminassa sävellyskonsertin, jonka ohjelmassa oli kaksi merkittävää kantaesitystä: viulukonsertto ja kolmas sinfonia Sinfonia espansiva, molemmat 1911 valmistuneita teoksia. Nielsenin ystävä Thorvald Nielsen (ei sukua säveltäjälle) oli paikalla, kun sinfonian harjoitukset alkoivat, ja muistelee tapahtumaa: "Nielsen nosti kapellimestarinsauvansa, ja isku toisensa jälkeen vyöryi kiihtyvällä tahdilla esiin myrskyävästä orkesterista kuin pakottaakseen teeman esiin – ja sitten se ilmaantui. Sillä hetkellä Nielsen kalpeni ja vajosi istualleen tuolilleen. Ensimmäisen osan lopussa olimme kaikki aivan hengästyneitä. Jokainen oli tajunnut, että olimme olleet paikalla historiallisella hetkellä."

Kolmannen sinfonian kantaesitys varmisti lopullisesti Nielsenin aseman Tanskan merkittävimpänä säveltäjänä. Hänen kaksi aiempaa sinfoniaa olivat toki olleet täysipainoisia ja taiteellisesti kypsiä teoksia, mutta kolmannessa hän nousi sille mestaritasolle, jota edustavat hänen kaksi seuraavaakin sinfoniaansa. Nielsen johti sinfonian tuoreeltaan lokakuussa 1913 myös Helsingissä, jossa yleisö osasi arvostaa teosta ja antoi sille yhden sen varhaisvuosien loistavimmista vastaanotoista.

Sinfonian lisänimi "espansiva" viittaa "laajentumiseen". Otsaketta on usein ihmetelty, koska teos ei juurikaan ole pitempi kuin Nielsenin kaksi aiempaa sinfoniaa. Luultavasti nimi viittaakin teoksen sisäisten horisonttien avautumiseen ja laajenemiseen, henkisen mittakaavan kasvuun. Laajentumista sinfoniseen käytäntöön merkitsee myös vokaaliosuuksien käyttö ainoana Nielsenin sinfonioista. Nielsenille tyypilliseen tapaan osat alkavat eri sävellajissa kuin päättyvät, ja teos etenee ensiosan alun d-mollista monien vaiheiden kautta finaalin lopun ylvääseen A-duuriin.

Sinfonia espansiva on laajoin ja vahvoin vedoin tehty teos, jossa varsinkin avausosa saa aivan uudenlaista painoa, ja sen esitysmerkintäkin on Allegro espansivo. Osa alkaa Thorvald Nielsenin mainitsemilla, tiiviimmäksi pakkautuvilla iskuilla, joista laveassa 3/4-tahtilajissa oleva pääteema vyöryy esiin kaikessa mahdissaan. Pastoraalisemmat käänteet tasapainottavat osan dynaamisuutta.

Pastoraalisuus nousee sitten pääosaan toisena olevassa hitaassa osassa (Andante pastorale), joskin siinä on myös jousten intensiivistä laulavuutta. Sopraanon ja baritonin vokaliisit (esitysmerkintä molto tranquillo) täydentävät ja syventävät pastoraalista tuntua, eikä ole yllätys, että osa on usein koettu tanskalaisen maaseudun soivaksi kuvaksi.

Kolmas osa alkaa monien Nielsenin sinfonioiden väliosien tapaan keveähkönä intermezzo-tyyppisenä scherzon muunnelmana, mutta siinä on myös odottamatonta voimaa ja jyhkeyttä. Osan oboe-sävelmä tuli Nielsenin mieleen yllättäen raitiovaunussa, ja hänen oli kirjoitettava se heti muistiin paitansa kalvosimeen.

Finaalia hallitsee leveä ja positiivisia tuntoja huokuva hymnimäisyys. Osan lopulla koukataan kahden Nielsenille ominaisen fugaton kautta teoksen vakaan voitokkaaseen loppuhuipennukseen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen