Turun linna

Time travel in Paris

Jean-Marie Leclair: Sonata for Two Violins in C major op. 3/3
Igor Stravinsky: Concertino for String Quartet
Maurice Ravel: String Quartet in F major

Marjaana Holva, violin, programme planner
Susanna Suorttanen, violin
Mari Viluksela, viola
Larimatti Punelpuro, cello

A lot of water flowed in the River Seine from when Leclair put pen to paper to when Stravinsky and Ravel published their works. These three French works in very different styles trace an invigorating arc across the ages. Jean-Marie Leclair was a Baroque composer, whose Sonata is full of the pomp and circumstance of his day. Stravinsky’s Concertino was written in 1920, at about the time when the composer emigrated to Paris. Ravel’s Debussy-influenced String Quartet was premiered in Paris in 1904.

 

Pieces

Igor Stravinsky (1882-1971):
Concertino jousikvartetille

Kesäkuussa 1920 Igor Stravinsky perheineen muutti kuuden Sveitsissä vietetyn vuoden jälkeen Ranskaan ja asettui ensimmäiseksi Carantecin kylään Bretagnessa Englannin kanaalin rannalla. Venäjän vallankumous oli tehnyt ajatuksen paluusta vanhaan kotimaahan mahdottomaksi, ja hän asui seuraavat vajaat kaksikymmentä vuotta eri puolilla Ranskaa ja sai maan kansalaisuuden 1934.

Samoihin aikoihin Stravinskyn suuren elämänmuutoksen kanssa tapahtui myös perustavanlaatuinen murros hänen tuotannossaan, siirtyminen ns. venäläisen kauden räiskyvästä värikylläisyydestä kurinalaisempaan, barokin ja klassismin kauden muoto- ja ilmaisuihanteita soveltavaan uusklassismiin. Se sai ensimmäisen selväpiirteisen ilmentymän baletissa Pulcinella (1919-20) ja hallitsi Stravinskyn tuotantoa seuraavat kolme vuosikymmentä.

Carantecissa ja Pariisin esikaupungissa Garchesissa heinä-syyskuussa 2020 sävelletty Concertino jousikvartetille oli Stravinskyn ensimmäinen teos Pulcinellan jälkeen. Kyseessä on yksiosainen, tiukaksi puristettu ja karheasointinen kappale, jossa Stravinsky horjuttaa tasasykkeistä perustaa erilaisilla rytmisillä notkahduksilla. Kvartetti muodostaa tiivissointisen yhtyeen mutta niin, että ensiviululle lankeaa otsikon mainitsema concertante-elementti. Keskellä on hitaampi taite, jossa on ensiviulun kaksoisäänistä rakentuva ja muiden soittimien hillitysti säestämä kadenssi. Teos päättyy tunnelmaltaan verhottuun loppupyöristykseen.

Vuonna 1952 Stravinsky muokkasi Concertinosta vaihtoehtoisen version 12 soittajalle.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Maurice Ravel (1875-1937):
Jousikvartetto F-duuri

I Allegro moderato

II Assez viz – Très rythmé - Lent

III Très lent

IV Vif et agité

Maurice Ravelin jousikvartetto valmistui 1903. Vaikka elettiin suhteellisen varhaista vaihetta hänen urallaan, hän oli jo ehtinyt saavuttaa nimeä ranskalaisessa musiikissa mm. pianoteoksillaan Pavane kuolleelle prinsessalle (1899) ja Jeux d'eau (1901). Varsinkin jälkimmäisen pianoteoksen värikylläiseen impressionismiin verrattuna kvartetossa tulee esiin klassistisempi juonne Ravelin musiikissa.

Kvarteton kantaesitys Pariisissa 1904 herätti pian keskustelua siitä, kuinka paljon teos oli velkaa Debussyn kymmenen vuotta aiemmalle jousikvartetolle. Jotain ulkoisia yhteyksiä teoksilla on, esimerkiksi samanlainen neliosainen kokonaisprofiili, merkittävät pizzicato-osuudet toisena olevassa scherzossa ja ensiosassa esitellyn temaattisen materiaalin hyödyntäminen muissakin osissa. Pohjimmiltaan teokset eroavat kuitenkin toisistaan jo säveltäjien ominaislaadun mukaan.

Ravelin jousikvarteton klassistista sonaattimuotoa noudattava ensiosa on rauhallisesti virtailevaa, hivelevän kaunissointista musiikkia, jonka keskeisten teemojen tunnelmassa ei ole jyrkkää eroa. Toisena on soittimellisesti ja soinnillisesti ilmeikäs scherzo, jossa pizzicato-aiheen ja laulavamman aiheen vuorottelusta rakentuvat äärijaksot sulkevat sisäänsä rauhallisemman trio-jakson.

Hidas osa on lyyrisen mietiskelevää musiikkia, jossa on sekä surumielisyyttä, haurasta salaperäisyyttä, sadunomaisuutta että hetkittäisiä tunteenpurkauksia. Säihkyvän päätöksen teokselle luovan finaalin vauhtia siivittää vuorottelu 5/8-, 3/4- ja hetkittäin myös 5/4-tahtilajien välillä.

Teosesittely: Kimmo Korhonen