Kreeta-Maria Kentala viulun kanssa, kasvokuva

This is a past event.

Gorgeous Baroque

Kreeta-Maria Kentala, violin and conductor
Turku Philharmonic Orchestra

Florid ornamentation, instrumental brilliance, polyphonic melodies and pomposity – welcome to the world of Baroque music. Kreeta-Maria Kentala is an expert in the period and serves up a varied programme by Italian Baroque composers Francesco Geminiani, Arcangelo Corelli, Antonio Vivaldi and others. Grab your wig and powder your cheeks for a night out in the 17th century!

Your safety is important to us. See safety instructions during corona time.

Pieces

Giovanni Battista Somis (1686-1763):
Viulukonsertto G-duuri

Allegro
Adagio
Allegro

Torinossa muusikkoperheeseen syntynyt Giovanni Battista Somis kuuluu italialaisen barokin vähemmän tunnettuihin edustajiin. Francesco Geminianin tapaan hän opiskeli Roomassa Arcangelo Corellin johdolla ja oli myöhemmin mitä ilmeisimmin yhteydessä myös Venetsiassa vaikuttaneeseen Vivaldiin. Kolmisen vuotta kestäneiden opintojen jälkeen hän palasi 1707 Torinoon ja työskenteli siellä isänsä tavoin viulistina Savoijin herttuan hoviorkesterissa ja oli tässä asemassa kuolemaansa saakka.

Ajan Torinossa keskeyttivät matkat 1713 Sisiliaan ja 1733 Pariisiin, jossa Somis esiintyi solistina maineikkaassa Concert Spirituel –konserttisarjassa ja saavutti kiitosta soitostaan. Paikallinen lehti ylisti hänen "äärimmäistä täydellisyyttään" ja "suuren mestarin tarkkuutta ja briljanssia". Somiksen oppilaisiin kuului myös monia ranskalaisia viulisteja, tunnetuimpana Jean-Marie Leclerc, ja näin hän oli osaltaan luomassa yhteyksiä italialaisen ja ranskalaisen viulukoulun välille.

Somis julkaisi vuosina 1717-50 kahdeksan opusta erilaisia sonaatteja, pääasiassa viululle ja basso continuolle. Näiden lisäksi hänen arvellaan säveltäneen peräti n. 150 viulukonserttoa, jotka jäivät kuitenkin julkaisematta ja joista suurin osa on sen vuoksi kadonnut. Konsertoissaan Somis seurasi Vivaldin suosimaa ja normiksi vakiintunutta kolmiosaista kokonaismuotoa. G-duuri-konsertossa valoisat ääriosat reunustavat surumielisen kaunista hidasta keskiosaa. Teoksessa barokkisuus saa keveämmän galantin tyylin tuntua.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Antonio Vivaldi (1678-1741):
Konsertto jousille g-molli RV 156

Allegro
Adagio
Allegro

Barokin kauden merkittävin italialainen konserttojen säveltäjä oli pääasiassa Venetsiassa elämäntyönsä tehnyt Antonio Vivaldi. Hän oli taiturillinen viulisti, eikä ole yllätys, että suurimman ja tunnetuimman ryhmän hänen lähes 500 säilyneestä konsertostaan muodostavat 220 viulukonserttoa. Niiden lisäksi hän sävelsi konserttoja vaihtelevasti muillekin kokoonpanoille, kahdelle viululle, muille solistisoittimille tai niiden yhdistelmille mutta myös kokonaiselle jousistolle ilman yksilöllisiä solisteja. Tällaisia jousikonserttoja häneltä tunnetaan 44, joita lähellä ovat 16 sinfoniaa jousille. Jousille sävellettyjen konserttojen ja sinfonioiden selkeimpänä erona on se, että konsertoissa tekstuuri on yleensä polyfonisempaa ja monisäikeisempää kuin sinfonioissa.

Konsertto g-molli (RV 156) on edustava esimerkki Vivaldin jousikonsertoista ja niiden kontrapunktisesti rikastetusta ilmaisusta. Tunnusomaisella synkopoidulla aiheella alkavassa nopeassa avausosassa I- ja II-viulujen osuudet kietoutuvat tasaisena virtailevan sointutaustan yllä toisiinsa kuin keskenään kisailevat, arvokkuudestaan kiinni pitävät ylhäiset rakastavaiset. Lyhyt hidas osa rakentuu vakaasti askeltavan alaäänen yllä kauniiksi, pidätysten sävyttämäksi viulujen ja alttoviulujen kontrapunktiseksi kudokseksi. Teoksen päättää tasasykkeinen ja ankarailmeinen nopea osa, jossa soittimet seurailevat usein toisiaan eri tavoin rakentuvina kaanoneina. Eniten kaanoneisa ovat mukana viulut mutta usein myös alttoviulut, ja joskus kaanon-jäljittely ulottuu aina bassolinjaan saakka.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Carlo Farina (1604-1639):
Capriccio Stravagante

Varhaista barokkia edustava Carlo Farina tunnettiin taiturillisena viulistina, joka edisti ja laajensi aikansa viulunsoiton tekniikkaa. Hän syntyi Mantovassa mutta vietti 1620-luvun puolivälistä lähtien kiertelevää elämää, joka vei hänet ensimmäiseksi Dresdeniin. Siellä hän tutustui Heinrich Schütziin, joka sai hänet kiinnostumaan säveltämisestä. Sittemmin hän työskenteli myös Bonnissa, Parmassa, Luccassa, Gdanskissa ja lopulta Wienissä, jossa hän kuoli.

Capriccio Stravagante (1627) on Farinan tunnetuin teos ja yksi varhaisimmista ns. ohjelmamusiikkia edustavista teoksista. Otsake "capriccio" viittaa jo sellaisenaan eloisaan ja kokeilevaan teostyyppiin, jota täydentävä lisäys "stravagante" (mahtaileva, liioitteleva) entisestään tehostaa. Parikymmenminuuttinen teos rakentuu lyhyistä yhteen sidotuista taitteista ja on tunnelmiltaan mitä vaihtelevin kokonaisuus. Välillä sävy on eloisan tanssillinen, välillä vakaampi ja arvokkaampi, välillä polyfoninen, välillä selkeän soinnullinen. Ja joskus mukana on, sisällön niin vaatiessa, myös tietoisia riitasointuja.

Olennaista teoksen sisällölle ovat monet humoristisetkin jaksot, joissa jäljitellään muita soittimia tai jopa eläimiä ja sovelletaan tarvittaessan mitä erilaisimpia soittotapoja. Jäljittelyn kohteena on mm. erilaisia huiluja, trumpetteja (myös korkea clarino-trumpetti) ja sotilasrummut sekä kana, kukko, kissa naukuvine glissandoineen, raastavasti haukkuva koira ja loppuvaiheissa vielä espanjalainen kitarakin.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Arcangelo Corelli (1653-1713):
Concerto grosso op. 6 nro 4 D-duuri

Adagio – Allegro
Adagio
Vivace
Allegro – Giga: Allegro

Keskeisen elämäntyönsä 1670-luvun puolivälistä lähtien Roomassa tehnyt Arcangelo Corelli oli italialaisen barokin keskeisiä soitinmusiikin säveltäjiä, ja hänellä oli ratkaiseva merkitys sekä triosonaatin että concerto grosson vakiinnuttamisessa. Corellin viisi ensimmäistä julkaistua opusta koostuvat sonaateista. Niitä seurasi hänen viimeinen ja tunnetuin teoskokoelmansa 12 concerto grossoa opus 6, joka ilmestyi vasta 1714, vuosi Corellin kuoleman jälkeen. Se avaa kuitenkin ajallisesti laaja-alaisen näkymän hänen tuotantoonsa, sillä hän kokosi sen konsertot eri aikoina valmistuneista ja alun perin jopa eri teoksiin kuuluneista osista.

Opuksen 6 teoksissa solistisen concertino-ryhmän muodostavat kaksi viulua ja sello. Kokoelman kahdeksan ensimmäistä teosta ovat tyyppiä "concerto da chiesa" (kirkkokonsertto), joiden osilla on abstraktit tempomerkinnät; neljässä "concerto da camerassa" (kamarikonsertossa) osilla on sen sijaan tanssilajien mukaiset otsakkeet.

D-duuri-konsertto op. 6/4 on kuuluisan Joulukonserton (op. 6/8) jälkeen tunnetuin Corellin Concerto grossoista. Lyhyen adagio-johdannon jälkeen puhkeaa esiin säteilevän riemukas, eloisasti kuvioiva, energinen ja monisäikeinen avausosa, jossa aihelmat siirtyvät taajaan solistien ja orkesterin välillä. Tasarytmisistä sointusarjoista rakentuva surumielinen hidas osa liukuu tauotta eloisan tanssilliseen kolmanteen osaan. Viimeinen osa alkaa kepeähköissä tunnelmissa, joille päätösvaiheen tiheämmin kuvioiva liikkuvuus luo tehokkaan huipennuksen.

Teosesittely: Kimmo Korhonen